Noloa! Tapparan ja SaiPan kärkiottelu oli farssi SM-liigan ja suomalaisen lätkän kannalta – "Nollasumma(show)peli"

Tappara-SaiPa 6–1

Peli ei ole oikeudenmukainen. Noin tapasi sanoa Juhani Tamminen. Tapparan ja SaiPan ottelun ensimmäiseen erään tuo pätee.

SaiPa oli liki koko 20 minuuttia, pois lukien Tapparan pari ylivoimapeliä, lähes suvereeni kaukalossa.

Tappara johti kuitenkin maalein 2–0, kun maaliodottama oli Saipalle 0,63–0,27.

Ensin Ondrej Pavel karkasi alivoimalla 1–0. Sitten Jyrki Jokipakan ranneveto meni Tomi Karhusen haparoivan hanskan kautta 2–0. Maalivahtipelissä oli eroa ensimmäisessä erässä Christian Heljangon hyväksi. Ja Tapparan 3–0 oli osin seurausta SaiPan liian aktiivisesta alivoimapelaamisesta. Vuorostaan Tapparan nelikko pelasi hyvinkin pientä boxia SaiPan kolme kertaa ensimmäisessä erässä esiintynyttä sinänsä vaarallista ylivoimapeliä vastaan.

Vaikka Tappara johti ensimmäisen erän jälkeen 3 – 0, pystyn sanomaan pelisuunnitelmista ja niiden toteutuksesta kovan todistuksen SaiPan hyväksi.

Tappara pelasi hämmentyneenä ja neuvottomana SaiPaa vastaan ottelun alun. Tappara ei ollut oma itsensä ja se johtui siitä, että Rikard Grönborg esikuntineen oli selvästi ylivalmentanut erikoispelisuunnitelmaa SaiPaa vastaan.

Tappara ei tohtinut prässätä SaiPaa. Ja jos se prässäsi, se tuli pelaajien liiallisen ajattelun jälkeen myöhässä. Toisaalta Tappara ei myöskään vetäytynyt, joten se jäi ikään kuin väliin joutomaalle. Osin siksi SaiPa oli niin suvereeni ensimmäisessä erässä.

On pelianalyysin kannalta sääli, että maalitulos repsahti ensimmäisessä erässä. Oli nimittäin syntymäisillään erikoinen peli Nokia Arenassa: hämmentynyt Tappara versus virtuoosimainen pelin rytmistä määrännyt SaiPa.

Heitän tähän, että SaiPa saattoi jättää Tapparaan jonkinlaisen arven kevättä silmällä pitäen hyvällä ottelun alullaan. SaiPa taas sai itseluottamuksen siemenen itämään tulevaisuutta varten, jos se ymmärtää katsoa vain ensimmäistä erää. Toisaalta voi olla niin, että Saipan piirissä muistetaan ainostaan ottelun lopun karannut sirkusmaisuus.

Toisen erän ensimmäiset 13 minuuttia mentiin SHL:n 2000–2023-lätkää, jossa pelaajat leikkailivat sinne tänne kuka minnekin esittelemään taitojaan. Sen seurauksena nähtiin SaiPan huikea kavennusmaali, kun Karri Aho, Brian Kramer, Henri Nikkanen, Otto Kivenmäki ja Maxime Fortier pelasivat peräti seitsemän syötön syöttöketjun lavasta lapaan, ja lopulta Aho kihautti.

Periodin seitsemän viimeistä minuuttia taas mentiin pidäkkeetöntä hullujussia päästä vailla tolkun hiventä. Grönborg pyöritteli sille päätään pelaajapenkin takana eikä apukoutsi Anders Karlsson oikein tiennyt, miten olla puhkuvan päävalmentajan vierällä. Kumpikaan heistä ei saanut ohjeen ohjetta pelaajilleen annettua siihen suuntaan, että pelaamiseen olisi palannut tolkku.

Vaan kuinka ollakaan, oli Tapparan vuoro pelata luova neljän syötön syöttöketjumaali koko viisikon voimin: Aleksi Matinmikolta Benjamin Rautiaiselle, Rautiaiselta Julius Mattilalle, Mattilalta Jyrki Jokipakalle ja Jokipakalta maalintekijä Joachim Blichfeldille, 4–1.

Summa summarum toisen erän showlätkä, jossa valmentajat pitivät taukoa valmentamisesta, päättyi kummankin yhteen maaliin eli pelattiin nollasumma(show)peli.

Tappara teki SaiPan veskari Karhusen tarjoilusta heti kolmannen erän alkuun 5–1 ja peli oli lopullisesti ohi.

Että tällainen SM-liigan ”kärkiottelu”. Voi, voi.

Nähtiin ensin hämmentynyt Tappara ja liukas vieras SaiPa; sen jälkeen oli entisten aikojen Ruotsi-jääkiekkoa ja kotimaista hullujussia; kunnes kolmas erä pelailtiin kuleksimasta pois; paitsi että lopussa rähinöitiin, lähinnä SaiPa purki kiukkuaan.

Kaiken kukkuraksi pelaajapenkkien takana koutsit kävivät aivan syyttä suotta kuumana. Rikard Grönborg näytti ensin kaksia kasvojaan, mutta hilliten. Sen jälkeen Raimo Helminen poistettiin kokonaan työpaikaltaan.

Jos ja kun tämä on runkosarjan ykkösen ja kakkosen taso keskenään tammikuussa 2026, on tässä syytä alkaa odottaa jo 2026–2027 superkautta, jolloin kaikissa seuroissa olletikin laitetaan peli parempaan kuosiin.

Sanalla sanoen kärkiottelu oli farssi. Kansainvälisessä vertailussa tällainen peli on suomalaisen lätkän kannalta tasoa: nolo.