Nina Wickström sairastui aggressiiviseen suolistosyöpään: ”Yksinäisin hetki on, kun googlaa todennäköisyyttä kuolla”
Nina Wickströmiltä löytyi suolistosyöpä, vaikka hän ei tuntenut olevansa tippaakaan sairas. Syöpähoitojen lisäksi Nina sai pysyvän avanteen. Leikkauksen jälkeen ei saanut istua kuuteen viikkoon, ja kivut olivat kamalat. Työ oli henkireikä hoitojen keskellä.
Fuck cancer, luki sairaalan syöpäosaston seinässä. Selvä, tuolla asenteella tämä mennään läpi, ajatteli Nina Wickström, 55. Myöhemmin, kun kivut kouristivat kehoa, asennetta todella tarvittiin. Nina jopa painatti sanat juoksupaitaansa. Siitä tuli hänen tsemppilauseensa.
Hassua kyllä, itse suolistosyöpä ei koskaan tehnyt hänen oloaan sairaaksi. Hoitojen aiheuttamat kivut, kuumotukset ja krampit sen sijaan muuttivat olon kauheaksi.
Espoolaisella Ninalla todettiin aggressiivinen suolistosyöpä syyskuussa 2017 – päivä sen jälkeen, kun hän täytti 49 vuotta. Jo parin kuukauden ajan vatsa oli ollut löysällä ja ulosteeseen oli tihkunut verta. Vessassa piti rampata jatkuvasti. Lantionpohjassakin oli kummallinen paineen tunne. Työterveyslääkäri teki tutkimusten jälkeen varmuuden vuoksi lähetteen paksusuolen tähystykseen.
– Ajattelin, että siellä on joku tihuttava peräpukama ja menen aivan turhaan kuormittamaan terveydenhuoltoa, Nina kertoo.
Kun Nina saapui tutkimukseen, sairaanhoitajat ja lääkärit tuntuivat säntäilevän sinne tänne. Heillä oli kiireinen päivä, ja ajat olivat myöhässä. Ninan tähystyksen jälkeen kiire loppui kuin seinään.
– Lääkäri totesi, että pue rauhassa, niin jutellaan. Silloin arvasin, että se taisikin olla syöpää.
”Ajattelin, että nyt olisi elämäni tilaisuus romahtaa, mutta en saanut minkäänlaista tunneryöppyä.”
Ninan peräsuolesta löytyi kookas kasvain, joka pitäisi leikata. Peräsuoli jouduttaisiin todennäköisesti poistamaan, ja Nina saisi pysyvän avanteen. Avanteessa suolen pää tuodaan vatsan pinnalle, josta suolen sisältö poistuu avannepussiin.
Nina oli ennen kaikkea hämmentynyt, sillä hän ei kokenut olevansa tippaakaan sairas. Juoksu kulki lenkillä, hän teki täyttä terää vaativaa työtään johdon assistenttina eikä ollut väsynyt. Verikokeiden arvotkin olivat kunnossa.
– Ajattelin, että nyt olisi elämäni tilaisuus romahtaa, mutta en saanut minkäänlaista tunneryöppyä. Kun läheiset ja ystävät purskahtivat itkuun, olin hämmentynyt ja mietin, pitäisikö minun olla enemmän peloissani. Päätin suhtautua syöpään ja hoitoihin kiinnostuneesti.
Nina kuuli lääkäriltään, että moni jää syöpähoitojen ajaksi sairauslomalle useiksi kuukausiksi, jopa vuodeksi. Nina ei ymmärtänyt, miksi olisi jäänyt kotiin, kun ei kokenut itseään sairaaksi. Ajatus enemmänkin kauhistutti. Työ pitäisi hänet arjessa kiinni, eikä hän halunnut olla ”potilas”.
– Sovin esihenkilöni kanssa, että teen töitä niin paljon kuin jaksan ja haluan. Olen suorituskeskeinen ja vaadin itseltäni paljon, joten oli uudenlainen kokemus, kun kaikki mitä tein, oli ikään kuin plussaa. Vapauduin hetkeksi suorituspaineideni kahleista, Nina kertoo.
Isoa kasvainta haluttiin pienentää ennen leikkausta sytostaateilla ja sädehoidolla. Nina kävi sädetyksessä joko ennen työpäivää tai sen aikana. Töissä Nina sai keskittyä vain työminäänsä, mikä oli helpotus. Hän koki olevansa sairaudestaan huolimatta ammattilainen.
Välillä syöpäpotilaasta työrooliin hyppääminen tuntui myös ristiriitaiselta.
– Hoidoissa kävi samaan aikaan eräs silloinen ministeri. Hän huomioi meidät muut joka kerta ja tervehti ystävällisesti. Hän sai minut pohtimaan, miten vähän lopulta tiedämme toistemme elämäntilanteista.
Ninalle tatuoitiin lantioon pienet pisteet, jotka rajasivat sädetysalueen. Pisteet ovat yhä muistona.
– Syöpähoidot ovat kuin juna, jonka kyytiin nousee eikä pysty kontrolloimaan, minne se vie. Hyppäsin sairaalan pritsille 28 kertaa. Valtava härveli etsi tatuoidut pisteet ja sädetti aluetta 15 minuuttia. Kiitos, näkemiin ja ensi kertaan, Nina muistelee.
”Jotkut läheiseni olivat avanteesta kauhuissaan, mutta minun murheistani se oli pienin.”
Viimeisen kahden viikon ajaksi lääkäri suositteli jäämään töistä pois. Sädehoidon vaikutukset kumuloituvat kehossa, ja sädetetty alue muuttui todella kipeäksi. Jokainen vessakäynti oli tuskallinen ja tihkutti verta. Takapuolta poltteli kuin siellä olisi tulipalo, ja Ninan oli aivan mahdoton nukkua.
– Valvottuina öinä googletin kokemuksia suolistosyövästä. Kerran osuin keskustelupalstalle, jossa eräs mies kuvasi kipua niin helvetilliseksi, että teki mieli kynsiä kaakelit vessan seinästä. Naurahdin ja sanoin ääneen: Just toi on se tunne!
Hoitojen jälkeen tehdyissä tutkimuksissa näytti siltä, etteivät hoidot olleet pienentäneet kasvainta toivotusti. Ajatus kuolemasta oli käynyt välillä Ninan mielessä, mutta nyt asia alkoi pelottaa. Kun ystävä sanoi ”kyllä sinä selviät”, Nina mietti, ettei sitä voi tietää.
– Mikään hetki ei ole niin yksinäinen kuin se, kun yön pimeydessä googlaat todennäköisyyttä kuolla tai selvitä, hän sanoo.
Joskus Nina mietti, oliko hän voinut aiheuttaa syövän nuoruuden epämääräisillä elintavoilla tai syömällä punaista lihaa. Lääkäri lohdutti, että syöpä tulee, jos on tullakseen.
Kasvain leikattiin helmikuussa 2018. Samalla selvisi, että se oli sittenkin pienentynyt. Leikkauksessa Ninalle tehtiin myös avanne.
– Jotkut läheiseni olivat avanteesta kauhuissaan, mutta minun murheistani se oli pienin. Moni oli kertonut pärjäävänsä avanteen kanssa hyvin. Enemmän minua huoletti, jäänkö henkiin.
”Vertaistuen merkitystä ei voi liikaa korostaa. On hirvittävän tärkeää, että on joku, jolle voi sanoa, että olen ollut tuolla ja tiedän, mistä puhut.”
Leikkauksen jälkeen Nina ei saanut istua kuuteen viikkoon, jottei lantioon tule painetta. Piti joko seistä, kävellä tai maata. Sairaalassa kivut olivat aluksi sanoin kuvaamattoman kovat, ja lopulta hän sai niin tujun annoksen kipulääkettä, että sai hallusinaatioita.
– Aina kun suljin silmäni, olin giganttisen nallekarhun vatsassa. Pyysin sairaanhoitajia kirjaamaan ylös, ettei tätä lääkettä enää ikinä minulle. Kipuja ei toki ollut, Nina naurahtaa.
Sairaalassa Nina tutustui kohtalotoveriinsa, jonka kanssa he kävelivät tippapullot perässään pitkin sairaalan käytäviä yöt läpensä.
– Olemme edelleen läheisiä ystäviä. Se on yksi syöpämatkani huikeimmista jutuista. Vertaistuen merkitystä ei voi liikaa korostaa. On hirvittävän tärkeää, että on joku, jolle voi sanoa, että olen ollut tuolla ja tiedän, mistä puhut.
Nina sai arvokasta apua ja vertaistukea myös Coloresin eli Suomen Suolistosyöpäyhdistyksen kautta.
Leikkaus onnistui toivotusti. Kasvain oli saatu pois eikä imusolmukkeissa ollut syöpäsoluja. Nina sai kuitenkin kirjeen liitännäishoidoista. Mitä, eikö tämä ollutkaan tässä? Lääkäri suositteli jatkohoitoja syövän aggressiivisuuden vuoksi ja siltä varalta, että syöpäsoluja olisi jäänyt seilaamaan Ninan kehoon.
Nina sai jälleen sytostaatteja. Siitä alkoi ”mielipuolinen pahoinvointi”. Kehoa pisteli kuin joku olisi tökkinyt nuppineuloilla. Nina tuli kylmälle araksi, ja hänen kurkkunsa kramppasi ulkoilmassa.
Nina kävi töissä aina kun pystyi, mutta lääkkeet aiheuttivat aivosumua ja unohtelua.
– Yhtäkkiä aivojeni synapsit eivät enää kohdanneet. Saatoin varata esihenkilölle lennot työmatkalle, mutten hotellia.
Nina kuunteli brittiläistä podcastia, jossa kerrottiin chemo brain -ilmiöstä. Se tarkoittaa, että keho käyttää kaikki paukkunsa itsensä korjaamiseen eikä ajatustyölle jää resursseja. Chemo on lyhennys kemoterapiasta, joka on sytostaattihoitojen toinen nimi.
– Se oli iso ahaa-elämys. Lohdutti tietää, että saisin aivoni takaisin hoitojen jälkeen.
Työssäkäynti toi kuitenkin edelleen merkitystä elämään. Tiiminsä jäsenenä Nina tunsi itsensä samaksi ihmiseksi, joka oli ennen diagnoosia.
”Lohdutti tietää, että saisin aivoni takaisin hoitojen jälkeen.”
Nina riisuu juoksutossut jalastaan kotinsa eteisessä ja nostaa takin tuulettumaan. Hän on käynyt lenkillä läheisellä voimaniityllään Espoon Kaupunginkalliossa. Juokseminen nollaa päätä ja laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.
– Mitä vaikeampi hetki tai hankalampi päivä, sitä varmemmin laitan musiikkia korville ja lähden lenkille.
Niityt ja niitä ympäröivä metsä löytyivät sattumalta, kun Nina haki hoitojaksojensa aikana voimaa ja energiaa luonnosta. Maisema tuntuu edelleen merkitykselliseltä.
Nina on saanut terveen paperit. Oikeastaan hän kokee itsensä nyt 55-vuotiaana terveemmäksi kuin koskaan.
– Olen ollut naama pohjamudassa, pelännyt ja murehtinut ja silti selvinnyt hengissä ja palautunut ennalleni. Olen äärettömän kiitollinen jostain laskeutuneesta voimasta, joka auttoi kestämään pelot, epävarmuuden, hoidot ja kivut.
Aluksi Nina ajatteli, että avanne veisi hänen naiseutensa, mutta eletty elämä on todistanut toisin. Avanne ei ole lopulta estänyt häntä tekemästä mitään.
– Koen olevani aivan yhtä naisellinen ellen jopa naisellisempi kuin ennen leikkausta. En suostu häpeämään kehoani, vaan tunnen ylpeyttä siitä. Sehän voitti syövän.
Juttuun on lisätty 5.8.2024 kello 10 tieto Suomen Suolistosyöpäyhdistys Coloresista.
Mene lääkäriin, jos vatsan toiminta muuttuu
- Suolistosyöpä on paksusuolen tai peräsuolen syöpää. Hoito riippuu sijainnista.
- Oireita ovat vatsakipu, ummetus, ripuli, vaihteleva suolen toiminta, verinen uloste ja ulostamisvaikeus.
- Suolistosyövälle altistaa vähäkuituinen ja paljon punaista lihaa sisältävä ruokavalio. Ylipaino, alkoholi, tupakointi, vähäinen liikunta ja pitkäaikaiset suolen tulehdussairaudet suurentavat riskiä.
- Suomessa todetaan vuosittain yli 3 800 suolistosyöpää. Sitä seulotaan 60–68-vuotiailta.
Lähde: kaikkisyovasta.fi
