Nina Tapion karmea kevät toi iskun toisensa jälkeen: ”Tilanne oli tavallaan myös helpotus”

Kuinka paljon ihminen kestää vastoinkäymisiä? Missä kulkee raja, jolloin on valmis luovuttamaan ja heittämään pyyhkeen kehään?

Ajatellaan seuraavaa: Tulee avioero. Otat pankkilainaa ja ostat remonttikuntoisen omakotitalon. Sen jälkeen elinkeinosi viedään, ja myymästäsi edellisestä asunnosta paljastuu isoja kosteusvaurioita, joiden maksajaksi haetaan edellisiä omistajia. Verottajakin muistaa. Ja kaikki tämä muutaman viikon sisällä. Näin kävi laulaja Nina Tapiolle keväällä 2020.

– Pahimmillaan ajattelin, että onko tämä jokin Truman Show. Että olenko jossain tosi-tv-ohjelmassa, jossa katsotaan, koska sen selkäranka napsahtaa ja kuinka paljon se vielä kestää?

Ilmeisen paljon.

Tietokoneen näytöllä säteilevät kasvot. Laulaja Nina Tapio istuu kotinsa työhuoneessa. Teemme haastattelun etäyhteyden kautta, sillä hän on altistunut koronalle nähtyään muutama päivä sitten läheisen ystävänsä, joka makaa tällä hetkellä sairaspedissä.

Vielä tänään testi on näyttänyt negatiivista.

– Odotan vielä sitä pommia, hän sanoo.

Pommeja hänen elämäänsä on mahtunutkin.

Pandemian alkaminen ei olisi voinut osua hankalampaan saumaan Nina Tapion elämää.

Kuukautta ennen pandemia-ajan alkua Nina oli päätynyt aviopuolisonsa Reijo Kontion kanssa kipeään päätökseen: he muuttaisivat erilleen ja eroaisivat kahdeksan avioliittovuoden jälkeen.

Nina Tapio päätti aloittaa elämässään uuden vaiheen ja osti rapistuneen ja jättiremonttia vaativan omakotitalon Pohjois-Helsingistä. Sellaisesta hän oli haaveillut pitkään. Saisi soittaa pianoa vaikka keskellä yötä, jos haluaa.

Talouspuolesta hän ei ollut huolestunut. Kyllä sen musiikin ammattilainen järjestäisi ja maksaisi. Keikathan myivät hyvin ja töitä riitti.

Mutta sitten räjähti. Asuntokaupoista ei ollut ehtinyt kulua kuin kolme päivää, kun korona-aalto pyyhkäisi Suomenkin yli ja tiukat rajoitukset astuivat voimaan. Valmiuslaki otettiin käyttöön ja Uudenmaan rajat suljettiin.

Paniikki alkoi hiipiä Ninan ihon alle.

Niskassa alkoivat painaa alkuperäistä kaavailua suurempi pankkilaina, edellisen asunnon kosteusvauriokorvaukset ja 60 000 euron lasku, jolla verottaja karhusi saataviaan edellisen asunnon kaupoista. Kaiken lisäksi Nina paini tilanteen kanssa yksin. Kotona asuisi vielä alaikäinen huollettava lapsikin.

Hän päätti selvitä tilanteesta ehjin nahoin.

Hän sanoo tilanteen olleen tavallaan myös helpotus. Vaikka pitkä työttömyysputki ja uuden talon suuret maksut alkoivat aiheuttaa jatkuvaa päänvaivaa, oli kerrankin omaa aikaa elämässä: sai puunata kotia kuntoon, myllertää puutarhassa ja keskittyä läheisten kanssa oleiluun.

Sellainen oli Tapiolle uutta. Aikuisiällä valtaosa viikon­lopuista oli kulunut teatterinäytöksissä tai keikoilla.

– Tajusin, että olin ollut aika väsynytkin. Tarvitsin lepoa ja rauhoittumista, hän kertoo.

Pandemian keskellä eläminen oli kuitenkin henkisesti erittäin kuluttavaa aikaa. Perusturvallisuus järkkyi ja oma kuva itsestä muusikkona ja laulamisen huippuammattilaisena oli koetuksellla. Hän sanoo huomanneensa, että kielto oman ammattitaidon harjoittamisesta johti siihen, että motivaatio uuden musiikin suunnitteluun alkoi jo osittain kadota. Tuntui, että omalta työltä oli kadonnut arvo. Elämästä oli tullut näköalatonta.

– Tuntui, ettei sillä ole mitään väliä, mitä teen. Sain pyöritellä kotona peukalojani, eikä ketään kiinnosta, pääsenkö koskaan takaisin töihin.

Hän ei kiellä, ettei olisi hetkittäin miettinyt jopa alanvaihtoa. Se on paljon sanottu ihmiseltä, jolle musiikki on ollut pienestä pitäen kaikki kaikessa.

Musiikki ja laulu ovat olleet Nina Tapiolle yhtä kuin elämä. Hänen äitinsä Irma Tapio oli levyttävä artisti ja yksi 1970-luvun tunnetuimmista taustalaulajista, jonka ääntä kuultiin aikansa suurimpien iskelmätähtien albumeilla Katri Helenasta Rauli Badding Somerjokeen.

Vuonna 1976 Irma Tapio nähtiin Fredin kanssa Eurovision laulukilpailun finaalissa Haagissa kappaleella Pump pump. Tuolloin Nina muistaa ensimmäisen kerran tavanneensa Hanna-Riikka Siitosen, Matti ”Fredi” Siitosen tyttären, ja tulevan parhaan ystävänsä.

Nina alkoi pyöriä monesti äitinsä mukana musiikkistudioissa. Hän sanoo muistavansa elävästi, kuinka hän istui pikkutyttönä iskelmälaulaja Kisu Jernströmin sylissä, ja osallistui välillä itsekin levyjen nauhoituksiin. Hän lauloi muun muassa Irwin Goodmanin lastenalbumilla Inkkareita ja länkkäreitä.

Hän sanoo nauttineensa ja sukeltaneensa jo pienenä pää edellä musiikin maailmaan, vaikka oli tuolloin vielä kiinnostuneempi levytysstudion keittiön kaakaokoneesta.

Laulamisesta muodostui vuosien myötä aikuiseksi varttuneelle Ninalle rakas osa elämää.

– Musiikki on ollut tosi tärkeä tunteiden purkamiskeino. Jotenkin olen kokenut, että elämässä on ollut paljon haastavia asioita, mutta musiikin ja laulamisen kautta olen pystynyt säätelemään omaa tunnetilaani. Musiikki on kutsumusammattini. Ajattelen, että pystyn antamaan ihmisille jotain, mihin kaikki eivät pysty. Siihen minulla on lahja ja halu myös käyttää sitä. Vaikka sitten olisinkin välillä työttömänä.

Suomalaisille Nina Tapio tuli erityisen tutuksi Taikapeili-duosta. Vuonna 1994 ilmestynyt albumi Suuri salaisuus ja siltä irrotettu single Jos sulla on toinen olivat jättihittejä ja ne tekivät Tapiosta ja duon toisesta osapuolesta, Hanna-Riikka Siitosesta, aikansa suurimpia poptähtiä.

Muutaman vuoden ajan ystävysten elämä oli hullunmyllyä. Kauppakeskuskeikoilla kaksikkoa toljotettiin, turva-aidat kaatuivat ja juhannuksena lennettiin helikopterilla tapahtumasta toiseen. Elämä tuntui ihanalta, mutta myös absurdilta.

– Samat ihmiset, jotka heittivät meitä pulloilla, olivat kuitenkin ensimmäisinä pyytämässä nimmareita. Se oli tosi outoa ja ristiriitaista.

Taikapeili-huumaa kesti lopulta muutaman vuoden ajan. Tapio sanoo, ettei hän ole jäänyt kaipaamaan aikaansa nuorisoidolina ja fanituksen kohteena. Hän on nähnyt myös suosion varjopuolet.

– Se on myös aika raskasta, kun olet koko ajan huomion keskipisteenä ja kaikkeen tekemiseesi kiinnitetään huomiota. Varsinkin nykyisin, kun jokaisella on kamerakännykkä taskussaan.

–Ajattelen, että niin kauan kuin saan tehdä laulukeikkoja, pärjään vallan mainiosti. En haikaile menneeseen.

Sen vuosien karttuminen on kuitenkin tehnyt, että hän on yhä tietoisempi omasta kuolevaisuudestaan.

Ystävän kuolema opetti, ettei kuolema katso ikää

Nina Tapio sanoo tiedostavansa, että oman elämän puoliväli on todennäköisesti jo saavutettu.

Asiaan on vaikuttanut myös oman äidin sairastelu, mutta myös hänen elämänsä läheisimmän ihmisen kuolema.

Hanna-Riikka Siitonen menehtyi heinäkuussa 2018, vain 47-vuotiaana. Hän oli sairastanut kilpirauhassyöpää vuosituhannen alusta lähtien. Tapio sanoo, että rakkaan ystävän ja oman sielunsiskon menettäminen sai käsittämään, ettei mikään elämässä mikään ole ikuista, eikä kuolema katso ikää.

Hanna-Riikan kuolema opetti häntä myös surusta.

– Ymmärsin, että se on pysyvä olotila. Ei se mene niin, että nyt surraan, ja sitten se menee ohitse. Suru on ja pysyy ja siitä tulee pysyvä osa sinua ja kulkee aina palasena mukana. Sen kanssa oppii kuitenkin elämään. Voit edelleen nauraa ja iloita elämässäsi. Tiedän, ettei Hanna-Riikka toivoisi, että ryven surussa ja voin huonosti, koska hän on lähtenyt pois.

–Ajattelen, että minun pitää sitä vastoin nauttia elämästä ja tehdä duuniasioita myös vähän hänen puolestaan.

Helmikuun 24. päivänä Nina Tapio täyttää 50 vuotta. Hän sanoo, ettei pidä pyöreää vuosilukua varsinaisena murroskohtana. Suurempi kynnys hänelle oli neljänkymmenen vuoden rajapyykki. Silloin hän muistaa ensi kertaa ajatelleensa, ettei olekaan enää mikään teinityttö.

Ikääntymiseen Tapio sanoo suhtautuvansa hyvinkin armollisesti, vaikka paljastaakin henkisen kellonsa pysähtyneensä jonnekin 35 vuoden hujakoille.

– Tietysti ymmärrän, etten ole sen ikäinen – ja varsinkin huomaan sen. En vaihtaisi mihinkään sitä elämänkokemusta, joka minulla on, oli kyse sitten työ- tai yksityiselämän asioista. Nuorempana suhtauduin niin intohimoisesti kaikkeen. Enää en ajattele, että on maailmanloppu, jos en esimerkiksi saa jotakin roolia tai jos näytän jossain kuvassa vähän rumalta. Se on mulle ihan ok.

Vihdoin työprojekteja, mitä odottaa

Onnelliseksi tekeviä asioita on erityisesti kaksi: lähimmäiset ja perhe. Vanhempi tytär Ada on kansainvälistä uraa tekevä sirkusartisti. Nuorempi tytär Elsa taas valmistuu vuoden päästä kätilöksi. Kotona äidin luona asuu enää kuopus, yhdeksänvuotias Vilho-poika.

– Hänessä on vielä vähän työ­sarkaa, Tapio naurahtaa.

Viime vuosien myllerrysten keskelläkin hän sanoo olevansa hyvässä kohdassa elämässään ja tuntevansa toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen.

Uusia työprojektejakin odottaa pitkästä aikaa nurkan takana. Keväällä jatkuvat Menopaussi-musikaalin esitykset. Syksyllä vuorossa on hittimusikaali Come From Away Tampereen Työväenteatterissa.

Myös uudella musiikilla on taas paikkansa.

Helmikuun 18. päivä, kuusi päivää ennen 50-vuotispäiväänsä, Nina Tapio julkaisee uuden kappaleen Hengitä syvään.

Kuin sattumalta tämä laulu kertoo keski-ikäisestä naisesta, joka yrittää kerätä palasia kasaan suurten elämänmullistusten jälkeen.

Kuulostaa kovin omakohtaiselta...

– Sitä se onkin. Niinhän se on, että kun elämä murenee altasi, tunnet olevasi hetken aikaa hukassa. Kappaleen neuvo, että kannattaa aluksi keskittyä vain hengittämään ja menemään askel kerrallaan eteenpäin, pätee kyllä minunkin. Varsinkin kun tietää, että kyllä ne asiat lopulta järjestyvät.

Meikki ja hiukset Krista Stenberg, tyyli Hani Haimii. Punainen mekko Ulla Johnson, My o My Kämp Galleria; sininen mekko Joseph Ribkoff, Villa Tremondo; takki ja mekko By Pias, Haaga; korvakorut Modo Mio; sormus Aino Heiniö.