Apu

Nina Mikkonen isoon leikkaukseen

Nina Mikkonen isoon leikkaukseen

Nina Mikkonen valmistautuu ensi viikolla sairaalareissuun. Edessä on odotettu ja kipeästi kaivattu leikkaus. Kivut ovat hallinneet elämää jo kauan.
Teksti Eve Hietamies
Kuvat Kari Kaipainen
Mainos

Ensi viikolla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin kuuluvan Peijaksen sairaalaan kävelee sisään iloinen nainen. Nina Mikkonen, 53 saa pitkän odottelun jälkeen tekonivelen oikeaan lonkkaansa.

- Se edellinen sanoi näet itsensä irti.

- Leikkauspäivänä tulee myös kuluneeksi tasan vuosi Timon kuolemasta. Puolisen vuotta olen leikkausta jonottanut, joulukuussa tuli kaivattu kirje. Se, että leikkaus osui samalle päivälle säväytti ja mietin, koenko sen pelottavana asiana. Sitten totesin itselleni, että älä ole hölmö. Lääkäri on ammattinsa osaava ja Timo pitää yläkerrassa huolen siitä, että kaikki menee hyvin.

Ninalla on nivelrikko.

- Se on valitettavan yleinen suomalaisilla ja naisilla kuulemma vielä yleisempää. Syntyy kaikenlaista kulumaa. Nivelrikon lisäksi minulla on myös synnynnäinen lonkkavika. Lonkkakuppi on liian ahdas eli lonkkaluu on liian pienessä tilassa ja liian syvällä. Kipu on välillä ollut aivan helvetillinen. Se voi alkaa ihan pelkästä aivastuksesta, pienestä väärästä liikkeestä.

Viimeisen vuoden Nina on ollut sairauslomalla ajoittain.

- On hyviäkin jaksoja ollut, ja sitten lonkka on taas alkanut kipuilla. Siirryin työssäni freelanceriksi, minua voi tilata luennoimaan kokemusasiantuntijana  ja tiukan paikan konkarina. Ydinpointtina on se, että haluan tuoda erittäin rankan kokemukseni aikana karttuneita selviytymiskeinoja avuksi muille, jotka kamppailevat vaikeassa elämäntilanteessa. Nettisivut ovat tekeillä, kun tästä toivun.

Vuonna 2011 mediayrittäjä, valtiotieteen maisteri Timo T. A. Mikkonen sai vakavan kallonpohjavaltimotukoksen ja Nina toimi miehensä omaishoitajana tämän kuolemaan asti.

- Lonkkakipua on ollut, jo monta vuotta.  Se on pahentunut vuosi vuodelta, mutta omaishoitajana omat jutut jäivät vähän jalkoihin. Omiin kipuihin kiinnitin kunnolla huomiota vasta sitten, kun Timo nukkui pois. Sitä ennen olin vain puskenut eteenpäin kuin höyryjuna, apinanraivolla ja adrenaliinilla.

- Se on aika tyypillistä omaishoitajille: kun fyysinen hätä, huoli, rasitus ja stressi helpottavat, omat ongelmat kumuloituvat.

- Leikkaus tulee hyvään aikaan. Pieni sepelin murunen jalan alla tai yksi väärin tähdätty askel iskee kuin puukonisku lonkkaan. Nina kertoo, että pikkuhiljaa kaikki liikkuminen on alkanut jännittää, kävely on viime aikoina ollut pelon värittämää.

- Painokin on noussut, kun en ole päässyt liikkumaan. Kun lonkka saadaan kuntoon, saan oman elämän takaisin. Voin taas kuntoilla, kävellä.

Kuntoilumaisemia riittää. Vuodenvaihteessa 2016–2017 perhe muutti Orimattilasta Itä-Helsinkiin. Nyt kotitalon pihalta aukeaa metsät, jotka jatkuvat Sipooseen asti.

- Katson ulos keittiön ikkunasta eikä mistään huomaa, että asumme Helsingissä. Maisemasta tulee mieleen lähinnä Myrskylän jylhä korpimaisema.

Ninan ja Timon 16-vuotias Mikael miettii tällä hetkellä tulevaa lukiota, maaliskuussa 15-vuotta täyttävä Matias viihtyy vielä reippaan vuoden yläasteella.

- Aika kuluu niin nopeaan. Kohta ne molemmat lähtevät jo armeijaan.

- Kun pääsen leikkauksen jälkeen sairaalasta kotiin, ajattelin juhlia uutta lonkkaani heittäytymällä levynä sohvalle. Edessä on kuusi viikkoa sairauslomaa, jolloin en saa esimerkiksi kantaa tai nostaa mitään.

- Kerään kaikki lukemattomat lehdet ja kirjat viereeni, ja huutelen sitten työnjohtajana sohvalta. Näet pojat joutuvat puolestani käymään kaupassa ja siivoamaan, Nina Mikkonen naurahtaa. 

Lue myös: 

Nina Mikkonen: ”Timo nukkui pois sylissäni”

Nina Mikkonen: ”Olemme kuilun partaalla”

Nina Mikkonen ja Sanna Kiiski: Tukipylväät toisilleen

Timo T. A. Mikkosen poika laulaa kiusaamisesta

Julkaistu: 19.1.2018