Niko Saarinen viihtyi lapsena Uudessakaupungissa – Teininä alkoi tuntua, ettei hän voi olla siellä oma itsensä
Niko Saarinen kasvoi Uudessakaupungissa ja oppi rakastamaan veneilyä. Teininä hän näki televisiosta Salatut elämät ja sai päähänpinttymän, että hänen täytyy muuttaa Helsinkiin.
Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.
”Ei sitä lapsena tajunnut, mutta Uusikaupunki oli 1990-luvulla maailman turvallisin paikka kasvaa. Asuin äidin ja isän kanssa kerrostalossa, joka oli ymmärtääkseni hyvämaineisella alueella.
Kerrostalon sisäpihalla oli leikkipaikka ja lentopallokenttä. Kun tulin koulusta kotiin, juoksin neljän jälkeen jo pihalle. Pihalla oltiin niin kauan, kunnes parvekkeelta huudettiin sisälle nukkumaan.
Minun iskä kutsui aina laittamalla sormet suuhun ja viheltämällä. Se kuulosti ennemmin paloautolta, ja oli vaaranmerkki myös muille pihan lapsille siitä, että kotiintuloaika lähestyi. Jos ei lähtenyt ensimmäisestä vihellyksestä, sitten huudettiin jo nimeltä.
Turvallisuudentunnetta lisäsi varmasti se, että Uudessakaupungissa asuivat myös mummot ja ukit sekä muut sukulaiset.
Lapsuudessani meillä oli useampia kesämökkejä. Mökillä oli iso vene, jossa tykkäsin iskän kanssa kalastaa. Rakastan yhä veneilyä.
Haaveilen nykyään kesäfestariviikonloppujen sijaan viikonlopuista omalla kesämökillä. Uskon, että meri on lähellä sydäntä jokaisella Uudessakaupungissa kasvaneella.
Olin 16-vuotias, kun sain äidin lopulta houkuteltua muuttamaan kanssani pois Uudestakaupungista. Teini-iässä minulle alkoi tulla tunne, etten voi olla siellä täysin oma itseni seksuaalisen suuntautumiseni vuoksi.
Niihin aikoihin televisiossa oli alkanut Salatut elämät -sarja. Minulle tuli päähänpinttymä, että Helsinki on ainoa kaupunki, johon haluan muuttaa.
Päädyin sinne lopulta kovan työn tuloksena 25-vuotiaana Espoon, Klaukkalan ja Keravan kautta. Yhä havahdun usein siihen, miten ihanaa on asua Helsingissä. Moni uusikaupunkilainen ei välttämättä näe maailmaa sen ulkopuolella. Koitin houkutella kavereitakin muuttamaan sieltä pois, mutta kynnys on monelle liian suuri.
Vuonna 2017 oli vaihe, jolloin vietin melkein joka viikonlopun Uudessakaupungissa kavereideni luona. Ilmassa taisi olla jotain pientä ihastumista erääseen uusikaupunkilaiseen. Nyt en ole käynyt siellä kolmeen vuoteen.
Koska muutin aika nuorena pois, koin varmaankin häpeää murteesta ja häivytin sen pois. En ollut koskaan ollut pahin vääntäjä, mutta tunnistan yhä muutamia ukilaisia sanontoja, joita saatan välillä käyttää. Kyllä maar on niistä yksi.”
Juuret-palstalla tunnetut suomalaiset kertovat kotiseutunsa merkityksestä. Juontaja ja yrittäjä Niko Saarinen, 38, on syntynyt 1986 Uudessakaupungissa ja asuu Helsingissä Mindi-koiransa kanssa. Mari Koppisen kirjoittama Niko Saarisen elämäkerta Kaikki mitä en ole kertonut (Otava) julkaistiin elokuussa. Kuvassa Niko Saarinen ja Outi-äiti Uudessakaupungissa.
