Niko Saarisen äiti Outi Mykkänen on elänyt itsekin hurjan nuoruuden: ”Olen itkenyt, kun Nikosta on kirjoiteltu julkisuudessa niin rumasti”

Matkasitte yhdessä Race Across The World Suomi -tv-ohjelmassa Euroopan halki kanssa ilman puhelinta, lentokonetta ja internetiä. Millainen seikkailu se oli?

Niko: Ajattelin ensin, että meidän suhde äidin kanssa joutuu koetukselle, mutta hyvin meillä onneksi meni. Äiti on ehkä ainoa ihminen, jonka kanssa olisin voinut tehdä tämä reissun. Voin käsi sydämellä sanoa, että jos mukana olisi ollut äidin sijaan ystävä, emme olisi enää ystäviä. Sen verran rankkaa ja stressaavaa se oli. Kävimme myös ennen sarjan kuvauksia prinsessakoulun, neuvoin ettei ihan kaikkea voi sanoa. Äitikin on niin paha suustaan, ja tässä ajassa kaikki läpät eivät välttämättä aukea.

Niko, teit alkuvuodesta ison elämäntapamuutoksen. Mikä sysäsi siihen?

Niko: Huomasin, että loppuvuodesta olin väsynyt ja henkisesti kuormittunut. Halusin voida kokonaisvaltaisesti paremmin, joten keskityin treenaamaan ja jätin kokonaan alkoholin pois. Muutos oli tosi tärkeä ja olen päättänyt muutenkin keskittyä itseeni enemmän tänä vuonna. Aion myös vähentää työntekoa, nyt on sen aika.

Aamuradio on rankka taiteenlaji ja paloin loppuun pari vuotta sitten. Silloin jouduin hakemaan ensimmäisen kerran ulkopuolista apua, vaikka itsekin olin sitä ennen ajatellut, että vain heikko ihminen turvautuu avun saantiin. Kävin terapiassa ja opettelin delegoimaan hommia muille. Ja nyt pyrin tekemään vain juttuja, jotka tuntuvat hyvältä.

Huomasitko Outi poikasi väsymisen?

Outi: Ennen ohjelman kuvauksia olin nähnyt Nikon edellisen kerran kuukausia aiemmin. Minulla oli kova ikävä Nikoa! Ja totta kai olen ollut huolissani ja miettinyt hänen jaksamistaan. Olen aina sanonut hänelle, että varo loppuun palamista, mutta hän ei osaa kieltäytyä kiinnostavista jutuista. Nyt olen huomannut, että baarireissut ovat jääneet ja olen tyytyväinen tähän elämäntapamuutokseen.

Niko: Olen tosi urakeskeinen, vaikka meillä on vain yksi elämä. Välillä tuntuu, että en edes tiedä miksi tätä elämää eletään – siksi, että muilla on hauskaa ja muut viihtyvät minun seurassani? Ja ainoa joka ei viihdy, olen minä itse. Siitä se idea lähti.

Miksi töiden tekeminen on sinulle niin tärkeää?

Niko: Ehkä minulla on näyttämisen tarvetta, koska kaikki ovat aina vähätelleet uraani. Nyt uskallan jo väittää, että reality-sarjasta on mahdollista ponnistaa uskottavalle uralle. Ihminen voi saavuttaa mitä haluaa, kun vaan uskoo itseensä ja valmis tekemään ihan helvetisti töitä. Olen kipuillut paljon julkisuuden vuoksi ja itkenyt äidilleni sitä hetkeä, kun menin Big Brotheriin. Julkinen elämä on tosi kuluttavaa ja rankkaa, onneksi äiti on ollut aina tukenani.

Outi: Minäkin olen itkenyt Nikon puolesta, kun hänestä on kirjoiteltu niin rumasti julkisuudessa ja Big Brotherin jälkeen hänestä leivottiin lehdissä joku juoppohullu. Ilkeitä kommentteja tuli vaikka mistä, kyllä ihmiset ovat sairaita. Sen jälkeen lakkasin lukemasta kommentteja, enkä ole varmaan kymmeneen vuoteen lukenut. Joko Nikosta tykätään tai sitten ei.

Olet Niko hyvin läheinen äitisi kanssa ja isoin pelkosi on, että menetät hänet joskus. Mikä teitä yhdistää?

Niko: Meillä on poikkeuksellisen läheinen suhde. Äiti on minulle maailman tärkein ihminen ja vaikka kaikki muu kääntyisi minua vastaan, tiedän, että hän on aina puolellani. Niin kauan kun äiti on minusta ylpeä, se riittää. Meitä yhdistää huumori, ja jos joku pitää minua viihdyttävänä, niin se on äidiltä perittyä.

Outi: Jo ennen kuin Niko syntyi, näin unta hänestä. Ja siitä päivästä kun hän syntyi, Niko on ollut silmäteräni. Kun erosin Nikon isästä ja jäimme asumaan kahdestaan, välimme lämpenivät entisestään. Tuntuu hirveältä, että Niko pelkää menettämistäni, koska sehän on väistämätöntä. Siksi toivonkin, että hän löytäisi itselleen elämänkumppanin, elämänsä rakkauden. Sitä kautta hän osaisi suhtautua asiaan eri lailla. Itse pelkään, että Nikolle tapahtuu jotain pahaa Helsingin yöelämässä. Mutta Niko on luvannut, että hän osaa pitää itsestään huolta.

Mikä on parasta toisessa?

Niko: Varmaan se huumorintaju. Pelkäsin, että äidistä tulisi vanhemmiten vanha kärttyinen mummo! Mutta ei ole tullut, en ole huomannut mitään iän tuomaa vakavuutta hänessä.

Outi: Niko on hirveän kiltti, joskus liiankin kiltti ja ajattelevainen. Hän ottaa muut huomioon, että kaikilla hänen ympärillään olisi hyvä olla. Meitä yhdistää moni asia ja meidän huumorintaju on sellainen, ettei sitä monikaan ymmärrä.

Onko mitään mistä ette puhu?

Niko: Oikeastaan vain deittailuelämästäni. Ehkä joskus jos olisi jotain vakavampaa, voisin mainita. Mutta kaikki yksittäiset jutut jäävät kertomatta.

Mikä on ollut isoimpia yhdessä kohtaamianne haasteita?

Niko: Minulla oli rankka murrosikä ja elin muiden tapaan hyvin villiä nuoruutta. Haasteista huolimatta selvisimme kaikesta puhumalla. Ehkä yksi mieleenpainuvimmista on, kun kasiluokalla iskä joutui hakemaan minut sairaalasta vatsahuuhtelusta.

Outi: Niko kapinoi ja riiteli paljon isänsä kanssa. Monta saarnaa hänelle pidettiin, en tiedä menikö yhtään jakeluun. Minulla on itsellänikin ollut hurja nuoruus, joten yritin kokemuksen perusteella neuvoa, en kiusallani. Vatsahuuhtelusta isänsä meni hakemaan, minä en pystynyt. Minua olisi niin säälittänyt nähdä, missä kunnossa Niko oli, sitten olisi raivostuttanut. Onneksi hänen isänsä pysyi rauhallisena.

Mitä muutoksia elämäänne on tulossa tänä vuonna?

Niko: Emme ole ikinä asuneet aikuisiällä eri kaupungeissa, paitsi juuri tällä hetkellä. Töideni vuoksi minun ei ole yksinkertaisesti mahdollista lähteä useinkaan pääkaupunkiseutua pidemmälle. Se rajoittaa elämääni tosi paljon, mutta se on myös oma valintani. Onneksi suunnitelmissa on, että äiti ja hänen miesystävänsä muuttaisivat Helsinkiin. Olemme käyneet yhdessä katsomassa sopivia asuntoja, Niko sanoo.

Outi: Täytän tänä vuonna 60 vuotta ja terveyteni alkaa vähän prakata. On kivempi olla lähempänä lastaan, kun ei ihminen koskaan elinpäiviään tiedä. Olen kaupunkilainen ja asunut vasta seitsemän vuotta täällä Lappeenrannassa taajaman ulkopuolella. Inhoan tätä miljöötä! Mutta kaikella on tarkoitus, joten odotan, että kohdalleni osuu Helsingissä täysi kymppi.

Mitä teette yhdessä?

Niko: Pelaamme noppapeliä tai katsomme sarjoja ja puhumme henkeviä, jotain ihan tavallista. Pysymme mieluiten kotona seinien sisällä ja syömme jotain hyvää.