Kokoomuksen jupeille ebolakin on mahdollisuus. Pitää vain ottaa oikea asenne ja lopettaa marmattaminen. (”Älyttömästi on ollut negaa ebolasta, miksei jumpata hommaa kuntoon? Ebola on mulle mahdollisuuksien ikkuna.”)
Jeesus-luuseria kokoomuslainen ei enää tarvitse. Tilalle on tullut startup, joka pelastaa sielun kuin sielun ja virvoittaa negaan vajonneen Suomen.
Neuvostoajan stalinistinen sankarityöläinen Stahanov ylitti hiilikaivoksen tuotantotavoitteet moninkertaisesti; kokoomuksen juppien sankariyrittäjä puolestaan kehittää peliä, jossa vähä-älyinen menninkäinen seikkailee mättäältä mättäälle ja ampuu örkkejä. Kolmannen konkurssinsa jälkeen startup-peliyrittäjä luennoi startup-seminaarissa epäonnistumisen siunauksellisuudesta otsikolla ”Epäonnistumisen lahja”. Yleisö taputtaa raivoisasti ja väittää saaneensa jotain uutta ajateltavaa.
Ai niin, olin ihan unohtaa. Kokoomuksen jupit ovat suvaitsevaisia ja moniarvoisia. Ne hyväksyvät homot, kunhan homo ei passivoidu fatan asiakkaaksi. Maahanmuuttajat ovat kivoja ja niitä pitäisi olla enemmän, jotta kotiin saisi halvemman siivoojan. Pitäisi olla varaa valita. Mistään ei saa enää laadukasta palveluskuntaa.
1980-luvulla jupeille naurettiin. Ne poseerasivat tiiliskiven kokoinen matkapuhelin kädessä ja pukivat nousukkuutensa tummaan pukuun. Ne julistautuivat yksilöiksi isolla yyllä ja valittelivat, ettei Helsingissä voinut bailata kuin New Yorkissa.
Nykyään jupit otetaan vakavasti. Kokoomuksen nuoret nousukkaat ovat aikamme sankareita, ja pintaliito on merkki siitä, että Suomi lähtee joskus nousuun. Kun vain pidetään kimppakivaa ja otetaan niitä selfieitä ja marmatetaan Suomen negatiivisesta ilmapiiristä, Suomi alkaa nousta.
Kun vain hoetaan startupien ilosanomaa ja jammataan Alexin tahdissa, Suomi toipuu ja Nokian savuavilta raunioilta nousee uusi positiivinen kansakunta.
Positiivisuus on kokoomuslaisille jupeille aatteen sykkivä ydin. Positiivinen ihminen hihkuu, kun Alex saapuu lavalle ottamaan selfietä. Negatiivinen ihminen suhtautuu tähän kriittisesti ja on näin ollen katkera ja kaunainen luuseri.
Kokoomuslaiset jupit heiluttavat asennepoliisin pamppua. Suomessa asuu valtava määrä ihmisiä, joilla on väärä asenne. Ne ankeuttavat tätä maata, eivät perusta startupeja, eivätkä ymmärrä, miten mahtavaa on bailata toisten nousukkaiden kanssa. Niillä on asennevamma. Monet ovat sitä paitsi läskejä. Alex pitää huolta kropastaan. Läski ei jaksa olla positiivinen.
Jos haluatte nähdä juppien keitaan, tarkkailkaa Mattolaiturin asiakkaita Kaivopuiston rannassa Helsingissä. Siellä kauniit ja rohkeat poseeraavat ja esittävät rennosti latteita mielipiteitään. Ilmapiiri tuo mieleen keskihintaisen taskulämpimän samppanjan: jokin poreilee laiskasti ja keskinkertaisesti. Mattolaiturin asiakkaat esittävät nykypäivän porvaria: porvarin täytyy olla rento, ruskettunut ja hyväkuntoinen.
Joku valittaa tietysti täälläkin sitä, miten suomalainen yhteiskunta tasapäistää kokoomuslaisia poikkeusyksilöitä ja kahlitsee heidän loputonta yritteliäisyyttään. Totuus on toinen. Mattolaiturin terassilla poseeraa joukko itsensä tasapäistäneitä poroporvareita, jotka peilaavat omaa menestystään naapuripöydän asiakkaiden peililaseista.
Kokoomus on identiteettipoliittinen puolue. Kun olet kokoomuslainen, olet positiivinen, katsot jatkuva virne kasvoilla tulevaisuuteen ja suhtaudut luottavaisesti markkinatalouden suhdanteisiin. Olet parempien ihmisten juhlissa, vaikka olisit tavallinen keskipalkkainen duunari. Puolue tarjoaa unelmahöttöä ja halpaa pintapsykologiaa, joka myy hyvin.
Mutta kuka jaksaa bailata naamiaisissa päivästä toiseen? ■
Ruben Stiller on yhteiskuntakriitikko, joka boikotoi Kaivopuistossa sijaitsevaa Mattolaituri-ravintolaa. Ensi numerossa Reetta Räty.
