NHL-varaustilaisuuden ensimmäinen kierros takana – kuka voitti ja kuka hävisi?

Ensimmäinen kierros tämänvuotisessa NHL:n varaustilaisuudessa on taputeltu, ja ensimmäiset 32 pelaajaa pääsivät kuulemaan nimensä Peacock Theaterissa.

Ennen tilaisuuden käynnistymistä yleinen ilmapiiri puhui sen puolesta, että tulossa olisi poikkeuksellisen yllätysrikas ensimmäinen kierros. Mielestäni näillä sanoilla nähtyä tapahtumaketjua ei voida kuitenkaan kutsua, vaikka muutamia yllättävämpiäkin valintoja ja kauppoja tehtiin, sujui kuitenkin etenkin kierroksen alkupuolisko melko lailla ennakko-odotusten mukaisesti.

Tämän vuoden ensimmäisen kierros oli pohjoisamerikkalaisten, erityisesti kanadalaisten pelaajien juhlaa. 32 ensimmäisen pelaajan joukossa valittiin lopulta 19 kanadalaista ja seitsemän yhdysvaltalaista. Eurooppalaisia varattiin lopulta kuusi, ja heistäkin kolme pelasi jo päättyneellä kaudella Pohjois-Amerikassa.

Käydään seuraavaksi läpi ensimmäisen kierroksen selkeimmät voittajat ja häviäjät.

Voittajat

New York Islanders

Varausloton voittanut Islanders pääsi varaamaan ensimmäisellä vuorolla Matthew Schaeferista itselleen uuden puolustuksen kulmakiven. Vaikka Schaeferin kausi jäi vaillinaiseksi loukkaantumisen takia, pelaamissaan otteluissa hän oli kiistattoman laadukas ja nosti itsensä konsensusvalinnaksi varausluokan lupaavimpana pelaajana. Schaefer on dynaaminen ja fantastisesti luisteleva kahden suunnan puolustaja, josta voi yöunia menettämättä povata Islandersille tulevaisuudessa Norris-tason tekijää.

Schaeferin varaaminen mahdollisti Islandersille joukkueen kärkipuolustajan viittaa viime vuosina kantaneen Noah Dobsonin kauppaamisen Montreal Canadiensiin, minkä se suoritti jo tunteja ennen varaustilaisuuden alkua. Vastineeksi Islanders sai tälle vuodelle 16. ja 17. varausvuoron, jotka se käytti Victor Eklundiin ja Kashawn Aitchesoniin.

Erityisesti Eklundin naaraaminen 16. vuorolla oli Islandersilta nappisuoritus, sillä ainakin allekirjoittaneen papereissa puhutaan top 10 -talentista tämän varausluokan osalta. Eklundin putoaminen varauspäivänä oli ennakoitavissa, mutta oletin, että viimeistään Detroit Red Wings olisi poiminut hänet 13. vuorolla. Eklundissa Islanders saa äärimmäisen kilpailullisen ja kokoonsa nähden kamppailuvahvan laiturin, jolta löytyy valtavasti pelinopeutta mutta myös esimerkiksi pelintekotaitoa. Aitchesonissa Islanders puolestaan varasi yhden varaustilaisuuden fyysisimmistä ja kovaotteisimmista puolustajista, joka olisi hyvin voitu varata jo 15 ensimmäisen pelaajan joukossa.

San Jose Sharks

Kakkosvuorolla varannut Sharks onnistui etukäteen hämmentämään pakkaa taidokkaasti syöttämällä mediaan narratiivia siitä, että se päätyisi sittenkin valitsemaan ruotsalaissentteri Anton Frondellin. Savuverhon takana Sharks ei kuitenkaan yliajatellut tilannetta, vaan varasi kanadalaissentteri Michael Misassa kylmästi parhaan jäljellä olevan pelaajan.

OHL:n pistepörssin viime kaudella voittanut Misa on pelaajana veistetty pitkälti samasta puusta kuin joukkueen viimevuotinen ykkösvaraus ja vahvan tulokaskauden pelannut Macklin Celebrini. Hän on erittäin monipuolinen, moderni keskushyökkääjä, jonka lajitaidot ovat kautta linjan erinomaiset ja joka pystyy toimimaan oman ketjunsa kiistattomana veturina. Celebrinin ja Misan myötä Sharks on nyt onnistuneesti suorittanut uudellenrakennuksen kenties sen vaikeimman tehtävän, eli haalinut itselleen kaksi tulevaisuuden huippusentteriä.

Sharks pääsi varaamaan uudelleen ensimmäisen kierroksen lopulla, poimien 30. vuorolla kanadalaismaalivahti Joshua Ravensbergenin. 196-senttistä Ravensbergeniä pidettiin yleisesti pelipaikkansa selkeänä ykkösnimenä tässä varausluokassa, ja monet spekuloivat ennakkoon sillä, että hänet olisi varattu aiemminkin. Lopulta maalivahdit ovat pitkälti voodoota, mutta Ravensbergeniä parempaa arpaa tulevaisuuden NHL-ykkösvahdiksi tässä varaustilaisuudessa ei ollut saatavilla.

Anaheim Ducks

Jo ensimmäisen kierroksen kynnyksellä Aitioon kirjoittamassani jutussa spekuloin sillä, että historiallisesti isokokoisista raakileista tykännyt Anaheim Ducks olisi mahdollinen kandidaatti varaamaan 10. vuorolla varaustilaisuuden suurimman jokerikortin kanadalaissentteri Roger McQueenissa. Ja oikeassahan minä olin.

Maksimaalisen potentiaalin määrässä lähes kaksimetrinen McQueen haastaa jopa Schaeferia ja Misaa. Koostaan huolimatta hän on ennen kaikkea taitopelaaja, jolta löytyvät yhdet varausluokan parhaista käsistä, silmää murtaville syötöille ja kykyä peitota maalivahteja laukaisutaidollaan. Myös luistelun osalta McQueen on ottanut askelia eteenpäin viimeisen vuoden aikana, vaikkei hänestä NHL-tasolla poikkeuksellisen dynaamista liikkujaa kannatakaan odottaa.

Päättyneellä kaudella vain 20 ottelua pelanneen McQueenin kohdalla riskikerrointa lisää hänen loukkaantumishistoriansa, jonka vuoksi useat seurat eivät olleet raporttien perusteella valmiita ottamaan häntä kymmenen kärjessä, jopa ensimmäisellä kierroksella. Täyden kauden pelatessaan McQueen olisi todennäköisesti mennyt huomattavasti korkeammalla kuin hän nyt meni. Valinta oli Ducksilta rohkea, mutta oikea.

Columbus Blue Jackets

Blue Jackets pääsi tekemään kenties koko ensimmäisen kierroksen parhaan valinnan pelaajan laatuun ja vuoronumeroon suhteutettuna, kun se poimi tilaisuuden 14. pelaajana kanadalaispuolustaja Jackson Smithin. Seura itse oli varauksen erinomaisuudesta ilmeisen samaa mieltä, sillä The Athletic -toimittaja Aaron Portzlinen mukaan Smith oli organisaation omassa rankingissa sijalla neljä.

Smithissä Blue Jackets sai Schaeferin jälkeen varausluokkansa potentiaalisimman puolustajan, jolta löytyy kokoa, loistavat luistelutaidot, luovuutta ja kykyä luoda tilanteita tyhjästä. Raaka taitopaketti on äärimmäisen kutkuttava ja mahdollisuuksia on valtavasti; Blue Jackets pääseekin muovaamaan hänestä juuri haluamansa näköistä puolustajaa. Jo pelkästään tällä varauksella organisaatio varmisti asemansa yhtenä ensimmäisen kierroksen onnistujista.

Toisen ensimmäisen kierroksen vuoronsa Blue Jackets käytti varatakseen 20- vuorolla tilaisuuden ensimmäisen maalivahdin, venäläiskassari Pjotr Andrejanovin. Se, että Andrejanov varattiin lopulta näinkin korkealla, tuli hieman puskista, mutta toisaalta maalivahtien kohdalla on kiistatta korostunut riski siitä, että toinen seura on myös valmis kurottamaan saadakseen juuri haluamansa yksilön. Tästä vinkkelistä varaus on perusteltu, erityisesti ottaen huomioon, että organisaatio teki hieman aiemmin jo yhden nappivarauksen.

Boston Bruins

Ducksin tavoin myös Bruins suoritti ensimmäisellä kierroksella vain yhden varauksen, mutta osui sillä napakymppiin. Tilaisuuden seitsemännellä vuorolla se pääsi poimimaan kärkiviisikon ulkopuolelle ennakkospekulaatioiden mukaisesti valuneen James Hagensin, jota pidettiin vielä kauteen lähdettäessä yleisesti varausluokan ykkösnimenä.

Vaikka Hagens ei varauskaudellaan yltänyt niihin erittäin korkeisiin odotuksiin, jotka hän oli itselleen aiemmilla suorituksillaan asettanut, voidaan sanoa, että hänen kohdallaan monet tahot päätyivät ylikompensoimaan ja -ajattelemaan. Puhutaan kuitenkin edelleen pelaajasta, joka teki ensimmäisellä NCAA-kaudellaan tehoja piste per peli -tahdilla, oli neljänneksi tehokkain yksilö Yhdysvaltojen kultaa voittaneessa U20-kisajoukkueessa ja löi vuotta aiemmin uusiksi yksittäisten U18-kisojen piste-ennätyksen. Hagensin lajitaidot ovat edelleen kiistattomat, ja muutamilla adjustoinneilla hänellä on kaikki eväät todistaa, että viime kausi näyttäytyy pidemmän aikavälin kehityskäyrässä vain lyhyenä suvantovaiheena.

Häviäjät

Chicago Blackhawks

Blackhawks pääsi varaamaan ensimmäisellä kierroksella peräti kolme kertaa, minkä johdosta organisaation tulevaisuuden näkymät ovat eittämättä parempia nyt verrattuna eiliseen. Siitä huolimatta on helppo nostaa juuri Blackhawks ensimmäisen kierroksen kenties suurimmaksi häviäjäksi, sillä se jäi kauaksi maksimoimasta sitä potentiaalia, jonka top 3 -varaus ja kaksi myöhempää ykköskierroksen vuoroa antavat.

Koko tilaisuuden kolmantena pelaajana Blackhawks varasi Anton Frondellin. Tämä ei ollut yllätys, sillä ennakkoraporttien perusteella ruotsalaissentteriä pidettiin yleisesti NHL-seurojen keskuudessa yhtenä varausluokan parhaista pelaajista. Lähemmäs 50 peliä Frondellilta viimeisen kahden kauden aikana nähneenä pidän kuitenkin hyvin mahdollisena, että viiden vuoden päästä tämä varaus tullaan näkemään hukattuna mahdollisuutena.

Frondellista tulee kyllä NHL-pelaaja, ja todennäköisesti varsin hyvä sellainen. Hän on fyysisesti vahva ja todella hyvässä kunnossa, erinomainen viimeistelijä, joka on erinomainen löytämään tyhjää tilaa kiekottomana ja taitaa maalineduspelaamisen loistavasti. Hän kykenee myös luoviin ratkaisuihin, ja monet näkevät hänessä myös runsaasti kahden suunnan potentiaalia, vaikka itse olen jälkimmäisestä osittain eri mieltä. Näen kuitenkin Frondellissa myös selkeitä puutteita liittyen hänen luisteluunsa, transitiopelaamiseensa ja kykyynsä luoda tilanteita itse. Sen, että hän on fyysisesti jo nyt niin pitkälle kehittynyt, voi myös tulkita siten, että hänellä on rajallisemmin tilaa kehittyä jatkossa. Tämän vuoksi olen myös skeptinen esimerkiksi sen suhteen, kuinka paljon hänen luistelunsa tulee kehittymään tulevina vuosina.

Lisäksi en näe Frondellia pelaajana, jonka taitopaketti tukee erityisen hyvin Connor Bedardia, jonka tulevaa ketjukaveria Blackhawks tällä vuorolla varmasti etsi. Frondell ei ole ketjukavereitaan ruokkiva pelintekijä tai ketjunsa selkeä veturi, vaan enemmänkin viimeistelijä ja premium-luokan tukipelaaja. Olisinkin nähnyt esimerkiksi poikkeuksellisen älykkäänä pelintekijänä tunnetun Porter Martonen sopivampana vaihtoehtona Bedardin rinnalle.

Blackhawksin ensimmäisen kierroksen toinen valinta, tšekkihyökkääjä Václav Nestrašil oli arvonäkökulmasta (eli huomioiden vuoronumeron ja vapaana olevat vaihtoehdot) tarkasteltuna seuran päivän paras valinta. Lähes kaksimetrinen laituri on monilta osin vielä raakile, mutta yhdistelmä luovuutta, kiekonkäsittelytaitoa ja puhdasta energiaa on kutkuttava. 25. vuorolla Blackhawksilla ei olisi ollut montaa parempaa vaihtoehtoa ja vielä vähemmän sellaisia, joilta löytyy yhtä uniikkia potentiaalia.

29. vuorolla Blackhawks otti toisen lähes kaksimetrisen hyökkääjän Mason Westin muodossa. Myös West on lupauksena varsin erityinen, sillä hän on paitsi kokoisekseen poikkeuksellisen atleettinen, myös lahjakas useammassa lajissa ja kerännyt amerikkalaisen jalkapallon pelinrakentajana osakseen kiinnostusta useista NCAA-kouluista. Järkälemäisiä ja sulavasti liikkuvia pelaajia ei todellakaan kasva puissa, mutta vielä Nestrašiliakin enemmän West edustaa pitkän tähtäimen projektia ja varsin merkittävää riskiä ykköskierroksen valinnaksi.

Pittsburgh Penguins

Penguins pääsi Blackhawksin tavoin varaamaan ensimmäisenä päivänä peräti kolme kertaa ja lisäämään lupausosastolleen mukavan määrän talenttia. On silti vaikea sanoa, että organisaatio olisi tekemillään valinnoilla hyödyntänyt maksimaalisesti sen mahdollisuuden, jonka kolme varausta 24 ensimmäisen vuoron joukossa antaa.

11. vuorolla Penguins päätyi pienikokoiseen kanadalaishyökkääjä Benjamin Kindeliin. Puhtaasti peliälyn ja hyökkäyspään taitojen perusteella kyseessä on eittämättä yksi varausluokan kyvykkäimmistä pelaajista kärjessä varattujen pelaajien jälkeen. Samalla mieleen nousee väkisinkin kysymys siitä, olisiko Kindel ollut saatavilla myöhemminkin? Ei välttämättä, mutta hänet jo 11. vuorolla ottaessaan Penguins jätti pöydälle Eklundin, Smithin ja Carter Bearin tasoisia talentteja.

22. vuorolla Penguins päätyi isokokoiseen kanadalaislaituri Bill Zonnoniin, jonka peliäly ja syöttövalikoima ovat selkeästi NHL-tasoa, mutta jonka luistelussa on vielä kehitettävää. Hyvä, joskaan ei erityisen säväyttävä valinta.

Kolmannella ensimmäisen kierroksen vuorollaan Penguins päätyi yhdysvaltalaissentteri William Horcoffiin. Entisen NHL-sentteri Shawn Horcoffin poika hyppäsi kesken kauden Yhdysvaltojen kehitysohjelmasta Michiganin yliopistojoukkueeseen ja väläytteli esimerkiksi kevään U18-kisoissa, mutta hänen ykköskierroksen varaus perustunee enemmän kokoon ja sukujuuriin kuin taito-ominaisuuksiin.

Zonnonin tavoin liike on Horcoffille heikko kohta, joten Penguinsilla on selvästi luottoa siihen, että sen pelaajakehityksestä vastaavat henkilöt kykenevät tekemään taikojaan nimenomaan luistelun osalta. Jos näin on, nämä valinnat voivat näyttää tulevaisuudessa paremmilta.

Philadelphia Flyers

Flyers pääsi varaamaan tilaisuuden kuudennella vuorolla top 3 -tason talentin Porter Martonen muodossa. Yli 190-senttinen kanadalaislaituri on kenties koko varausluokkansa älykkäin pelaaja ja paras pelintekijä, jota on tyylillisesti verrattu monessa yhteydessä Mikko Rantaseen.

Puhtaasti koon perusteella monet ovat tituleeranneet häntä voimahyökkääjäksi, mutta fyysisessä pelaamisessa Martonella on vielä runsaasti kehitettävää. Hän ei myöskään ole kaukalon nopein, preferoiden pelata verkkaisemmalla tempolla. Tuloksenteon osalta hänellä on kuitenkin valtavasti potentiaalia, etenkin jos hän kykenee kehittymään edellä mainituilla osa-alueilla.

Voisi argumentoida, että pelkästään Martonen varaamisen kuudennella vuorolla pitäisi nostaa Flyersin yhdeksi ensimmäisen kierroksen voittajista. Organisaatio onnistui kuitenkin möhlimään asemansa vain muutamaa hetkeä myöhemmin kauppaamalla molemmat myöhemmät ensimmäisen kierroksen vuoronsa Penguinsille päästäkseen varaamaan 12. vuorolla kanadalaissentteri Jack Nesbittin.

Kyseessä on paljon mielipiteitä jakava pelaaja, jonka fyysisyyteen ja kokoon Flyers eittämättä ihastui, eikä seura varmasti ollut ainoa, mistä myös ylöspäin treidaaminen kertoo. Samalla organisaatio jätti kuitenkin valtavasti talenttia pöydälle ottaakseen pelaajan, jonka tulee kyetä merkittäviin parannuksiin yltääkseen edes alempien ketjujen NHL-pelaajaksi ja jonka mahdollisuudet yltää kärkiketjuihin ovat häviävät pienet. On mahdotonta nähdä tämä muuna kuin valtavana resurssien haaskaamisena Flyersin toimesta.