Sihvonen 1vs1 – jääkiekkovalmentaja Olli Salo on pelin valmentamisen nero: "Siksi hänen suunvuoronsa on arvokas"

Sm-liiga on 50-vuotias. Sen historiassa seuroissa on toiminut ainostaan 118 päävalmentajaa. 2000-luvulla päävalmentajan tehtävässä on ollut 90 eri koutsia. Useamman tekoälylaskelman mukaan kuluneen 50 vuoden aikaan Suomessa on eri tasoilla ja ikäluokissa hieman laskutavasta riippuen toiminut 65 000–75 000 jääkiekkovalmentajaa.

Niin muodoin käytännössä on ollut melkeinpä mahdottomuus tuosta massasta yltää päävalmentajaksi Liigaan. Kaikista valmentajista korkeintaan 0,2 prosenttia on saavuttanut SM-liigan pääkoutsin aseman.

– Tuon todella armottoman matematiikan valossa ja tiedostaen lähdin kyselemään vielä toissa kaudella KooKoon päävalmentajana toimineelta Olli Salolta sitä, miten hän teki mahdottomasta mahdollisen, miten hänen aurasi tiensä huipulle himoittuun tehtävään, Petteri Sihvonen avaa.

Olli Salo tunnetaan suomalaisessa jääkiekkoilussa paitsi huippuvalmentajana nykyään myös urheilujohtajana, joka on yhdistänyt pelillisen näkemyksensä ja ihmisten johtamisen.

Hänen valmentajauransa lähtee Itävallasta, kulkee HPK:n ja Ilveksen kautta KooKoon päävalmentajan pestiin sekä viimeisimpänä Suomen jääkiekkoliittoon urheilujohtajaksi. Salon tarina ei ole tarina vain menestyksestä, vaan ennen kaikkea pelin filosofian ja käytännön kehittämisestä ja pelaajien rohkaisemisesta.

– Vaikka tunnemme toisemme etäisesti, emme ole koskaan päässeet keskustelemaan tällä tavoin keskenämme syvällisesti paitsi Salon urasta myös ennen muuta hänen peliajattelustaan ja sen viemisestä käytäntöön, hänhän on eräänlainen nero juuri pelin kanssa, siksi hänen suunvuoronsa on arvokas, Sihvonen toteaa.

Salo aloitti uransa pienemmissä valmennustehtävissä Itävallassa, mutta hänen kykynsä kehittää harjoitteita tyhjästä ja soveltaa niitä joukkueen tarpeisiin nosti hänet nopeasti merkittäviin tehtäviin suomalaisessa lätkässä.

– Totta kai olin utelias sen suhteen, että hän tulee sieltä jaloslais-lehkoslaisesta Hämeenlinnan Meidän pelin kodista ja ajatushautomosta, jossa itsekin vaikutin hetken juniorivalmentajana. Älyttömän kiinnostavaa oli kyselle Salolta siitä, millainen apuvalmentaja hän oli Ilveksessä Karri Kivelle ja Jussi Ahokkaalle Nuorissa Leijonissa, Sihvonen paljastaa.

Salo on korostanut, että harjoitteiden tulee heijastaa pelin todellisuutta: vauhtia, toistoja, mutta myös tilanteita, joissa pelaajat oppivat tekemään oikeita päätöksiä paineen alla. Viisikkoharjoitteet, suunnanmuutot ja riistot ovat olleet keskiössä, jotta joukkue pystyy hallitsemaan pelin virtausta.

– Se, mistä ja miten Salo puhuu jääkiekkoilun kontekstissa, pätee mielestäni yli kaikkien joukkuepallopelien rajojen, Sihvonen tuumii.

Salon KooKoon pelikirja perustui vahvaan kiekolliseen pelaamiseen ja hyökkäyksen hallintaan, mutta Salon filosofia ulottuu syvemmälle: ei ole kyse vain hyökkäyksistä, vaan pelin kokonaisvirrasta ja vastustajan pakottamisesta tekemään haluttuja ratkaisuja.

Painottoman puolen hyökkääjän oikeanlainen sijoittaminen leveälle aivan kaukalon laidan viereen KooKoossa kuuluu Salon niihin ansioihin, joita muut nyt matkivat. Salo myöntää Sihvoselle, joka taas viittaa Pep Guardiolaan, että jääkiekko on “sijoittumispeli”.

– Tuon leveällä pelaamisen teeman kysymykseni kanssa olen kulkenut jo useamman vuoden ajan, nyt tuli vihdoin hetki, jolloin pääsin kysymään sen Salolta, Sihvonen kertoo.

Rohkeus on yksi Salon tunnusmerkeistä. Hän ei pelkää virheitä, vaan näkee ne mahdollisuutena oppia. Kiekolliset virheet käsitellään rauhallisesti: analysoidaan, mitä tapahtui ja mitä olisi voitu tehdä paremmin, mutta samalla pelaajia rohkaistaan jatkamaan ilman pelkoa epäonnistumisesta. Tämä on keskeinen osa maksimaalisen kiekkokontrollin filosofiaa.

Pelin hallinta ei tapahdu vain syöttelemällä turvallisesti omalla alueella, vaan rohkeasti liikkumalla ylöspäin ja hyödyntämällä jokaista mahdollisuutta pakottaa vastustaja tekemään virheitä.

– Minä liitän Olli Salon niihin koulukuntiin, jotka lähtevät Jukka Jalosesta ja Timo Lehkosesta sekä Pekka Virrasta, Sihvonen linjaa.

Salo on myös erinomainen analysoimaan vastustajaa. Esimerkiksi KooKoon ja Olli Jokisen Jukurien maineikkaassa pudotuspelisarjassa Salo hyödynsi tarkkaa vastustajan skouttausta. Sarja oli vaativa, mutta Salon valmistautuminen ja joukkueen kyky hallita pelin rytmiä mahdollistivat lopulta voiton.

– Käymme sitä sarjaa hieman tarkemmin lävitse. Taisin livauttaa Salolle kiitokseni siitä, hän tuli tavallaan pelastaneeksi minunkin kasvojani, koska olin niin tavattoman ankarasti moittinut Jokista ja Jukureita runkosarjan aikana, Sihvonen letkauttaa.

Salolla on myös kyky muokata peliä ja harjoitteita joukkueen tilanteen mukaan. Jos ongelma toistuu, hän kehittää siihen uuden harjoitteen – usein tyhjästä – ja varmistaa, että pelaajat saavat riittävästi toistoja tilanteen hallitsemiseksi. Tämä yhdistettynä nopeaan reagointiin ja joukkueen motivointiin mahdollistaa sen, että KooKoo ei pelannut vain käsikirjoitetusti, vaan kykeni myös sopeutumaan vastustajan liikkeisiin.

– Ehkä vain noin yksi kymmenestä korkean luokan valmentajasta kykenee luomaan tyhjästä ja oikeammin käsillä olevasta pelillisestä ongelmasta viisikkotason täsmäharjoitteita, joilla korjataan ja edistetään peliä, Sihvonen tietää.

Puolustuspelaaminen ja riistot ovat myös keskiössä Salon pelissä. Hän haluaa, että joukkue saa riistoja omalla ja keskialueella, mutta ymmärtää myös, että joskus unelmatilanteita ei tule. Tärkeintä on saada vastustaja pelaamaan tavalla, joka mahdollistaa oman joukkueen hallinnan. Vastustajan pakottaminen tekemään tietty ratkaisu on osa pelin kokonaisvaltaista virtausta. Riistot eivät ole vain maalin teon mahdollisuuksia, vaan ne ovat strateginen väline hallita pelin tempoa ja tilaa.

– Salo on todella perillä siitä, miten vaikkapa ensimmäisen hyökkäyksen rakenne ja laatu vaikuttaa vastustajan hyökkäysvuoron jälkeen omaan toiseen hyökkäykseen, Sihvonen paljastaa.

Salo korostaa myös harjoitteiden ja pelin filosofian yhdistämistä. Harjoitteissa tehdään toistoja, mutta mukana on aina jokin vivahde tai pelillinen elementti, jotta pelaajat oppivat soveltamaan oppimaansa todellisessa pelitilanteessa. Tämä yhdistää harjoittelun ja pelin läpinäkyväksi jatkumoksi, jossa oppiminen tapahtuu jokaisessa tilanteessa.

Yksi Salon tunnusomaisimmista piirteistä on kyky nähdä kokonaisuus: miten harjoitteet, virheet, rohkeus, sijoittuminen ja vastustajan analyysi liittyvät toisiinsa. Hän ei tyydy vain kauden aikana tapahtuvaan hyvään peliin, vaan tavoittelee jatkuvasti maksimaalista potentiaalia – sekä pelaajissa että joukkueessa.

– Menemme tässä Olli Salo (vol.1) -jaksossa todella syvälle Salon valmentajuuteen. Salo (vol.2) -jaksossa viikon päästä liikumme enemmän Jääkiekkoliiton norsunluutornista, mutta sittenkin uudenlaisista vinkkeleistä asioita katsovan valmennuksen ja huippu-urheilun johtaja Salon vaiheilla.

Jonkin verran Salo vihjaa tai tulee vihjanneeksi tuplajaksojen mittaan siihen suuntaan, että hän on hyvinkin palaamassa jossain vaiheessa liitosta valmentajan tehtävään ja haalareihin.

– Niin, en minä kohdannut mitään pitkän linjan järjestö- ja liittoihmistä, kyllä minä olin puheissa täysiverisen ja -sieluisen valmentajan kanssa. Ihminen, jossa palaa vahva valmentajan liekki, ei mahda itselleen mitään, hänen on valmennettava ennemmin tai myöhemmin.

Podcastin kooste on osin kirjoitettu tekoälyä hyödyntäen. Toimitus on editoinut ja tarkastanut sisällön.