Apu

Nelli-koiran pakina: Minä kelpaan, siis olen – psykologi Pirkko Lahden uusi sarja alkaa

Nelli-koiran pakina: Minä kelpaan, siis olen – psykologi Pirkko Lahden uusi sarja alkaa
Pirkko Lahti on eläkeläispsykologi. Nelli on 12-vuotias bichon frisé napolitain. Pirkko Lahden kirjoittamassa sarjassa seurataan elämää Nellin silmin.
Julkaistu: 11.3.2021
Olen noin 12 vuotta vanha koira. Ihmisen iässähän se on melkein 84 vuotta. Olen siis vanha.
Alun perin tulin Unkarista, mutta nyt tarkkailen helsinkiläisiä. Olen hyväksynyt itseni.
Minä olen.
Elän pienperheessä. Luottamukseni perheenjäseniini on pohjaton. Kun he lähtevät asioilleen, he ottavat välillä minut mukaansa, välillä eivät. Toki lähtöä tehdessään he aina kertovat, pääsenkö mukaan vai en. Osaan ottaa rennosti.
Niinpä makoilen tutussa ympäristössä, kelliskelen hyvää oloa, vaikka he ovat poissa. Kun he tulevat kotiin, mietin kannattaako mennä vastaan vai jatkanko kellimistä.
Hieman heilautan häntääni, ikään kuin merkiksi, että kuulin kyllä, mutta enpä viitsi tulla vastaan.
Sieltähän tulitte.
Kun välillä olen hoito­kodissa, minulla ei ole samaa luottamusta kuin kotona.
Olen hoitokodissani jo oppinut, milloin pääsen ulos mukaan, milloin en, mutta edelleen syöksyn iloisesti vastaan hoitoemäntää – kaiken varalta. Silloin se hoitoemäntä ainakin tykkää minusta. Ehkä antaa namupalan. Pitää siis vielä yrittää olla mukava ja miellyttävä.
Aito luottamus sisältää tiedon siitä, että kelpaan sellaisenani, ettei tarvitse olla mieliksi.
Kyllä se hoitoemäntäkin on luotettava, mutta minä en vielä osaa säädellä tunnerekisteriäni, kun en ihan tiedä, kelpaanko.
Aito luottamus sisältää tiedon siitä, että kelpaan sellaisenani, ettei tarvitse olla mieliksi. Kotiperheessäni kelpaan sellaisenani. He ovat hyväksyneet minut, minun ei tarvitse tehdä töitä tullakseni hyväksytyksi. Toki välillä kokeilen erikoismiellyttämistä, kun oikein tekee mieli jotakin hyvää.
Sen sijaan vieraammassa paikassa ja seurassa on vielä tehtävä itsensä tykö. On oltava ystävällinen ja positiivisia tunteita herättävä.
Miten välttämätöntä hyväksynnän tunne onkaan koiralle, mutta myös lapselle, nuorelle ja kaikenikäisille.
Aito luottamus syntyy kokemuksesta. Koirana olen oppinut tietyt asiat, ne toistuvat, ja syntynyttä toimintakaaviota ei muuteta tai ei ainakaan pitäisi muuttaa. Luottamus on myös tunnetta. Luotetaan siihen, että tietty ihminen ei halua minulle pahaa. Arvostamme luotettavia ihmisiä ja yhteistyö­kumppaneita.
Miten välttämätöntä hyväksynnän tunne onkaan koiralle, mutta myös lapselle, nuorelle ja kaikenikäisille. Saa olla sellainen, millainen on, ja kelpaa itsenään – kotona, työyhteisössä ja kaveriporukassa.
Alussa sitä joutuu aina ponnistelemaan luottamuksen aikaansaamiseksi. Sen jälkeen luomme itsestämme mielikuvaa, joka syntyy käytännön tuloksena. ”Tuossapa luotettava ihminen, hän on sanansa pitävä. Häneen voi luottaa” -maininnat on tärkeää saada itsestään.
Niitä ei kannata riskeerata tai liikaa koetella, koska luotettavuutensa menettäessään tietää, että on vaikeaa, usein lähes mahdotonta, päästä samaan tunteeseen ja asemaan.
Kun on saatu luotua luottamusta, on helppoa täyttää koiran tai ihmisen paikka.
Toki voihan tällainen koira välillä olla paitsi luotettava myös oikein erityisen miellyttävä, jos on tarvetta, mutta muuten otan rennosti.
Minä kelpaan, siis olen.
Kommentoi »