Apu

”Neljä senttiä on peukalon mitan verran” – Korkeushyppääjä Ella Junnila tähtää yli kahden metrin haamurajan

”Neljä senttiä on peukalon mitan verran” – Korkeushyppääjä Ella Junnila tähtää yli kahden metrin haamurajan
Toisen polven urheilijalla Ella Junnilalla on rakkaita lapsuusmuistoja viljakärrystä.
Julkaistu: 16.4.2021
Toisen polven huippu-­urheilija, korkeushyppääjä Ella Junnila ihailee vanhempiaan, mutta ei urheilijoina, vaan isänä ja äitinä.
Junnila saavutti yleisurheilun EM-hallikisoissa Puolassa kolme asiaa yhdellä hypyllä: 196 cm:n ylitys toi Suomen ennätyksen, kisapaikan Tokion olympialaisiin ja EM-pronssi­mitalin.
– Mitali oli ainoa asia, jota ajattelin, koska olimme EM-kisoissa. Kivaa, että siinä sivussa tuli SE ja että sillä pääsen olympialaisiin, hän sanoo.
Tokiossa Ellan tavoitteena on päästä finaaliin ja sijoittua kahdeksan parhaan joukkoon. Jo karsinta on kova kisa. ­Puolassa piti hypätä 191 cm ja vuonna 2019 Dohan MM-kilpailuissa 194 cm.
Olet sanonut, että haluat olla ensimmäinen suomalainen nainen, joka ­ylittää kaksi metriä. Nyt haamuraja on neljän sentin päässä. Onko se lajissasi kaukana vai lähellä?
Jokainen voi ottaa viivoittimen ja nähdä, että neljä senttiä on peukalon mitan verran. Mutta jotta edes saat kisassa kolme mahdollisuutta yrittää kahta metriä, kisan on pitänyt mennä hyvin siihen asti. Mikään fyysisistä ominaisuuksistani ei ole jäljessä siten, etten siihen pystyisi.
Tykkään korkeushypyssä hirveästi siitä, että ensimmäisellä kierroksella ei voi hypätä voittohyppyä. Kovat ovat kovia lopussa. Kaikilla on hyppyjä alla, ja sitten katsotaan, kuka on kuka.
"Mikko oli ensin poikaystävä ja sitten ­valmentaja. Se, että valmentaja on perhepiiristä, ei ole tuntunut vaikealta."

Huippu-urheilijaperhe

Millaisia esimerkkejä huippu-urheilijavanhempasi Ringa Ropo ja Juha Junnila ovat sinulle olleet?
Äiti ja isä ovat ensisijaisesti äiti ja isä. Ihailen heitä ihmisinä ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että juuri he ovat vanhempani.
Tietysti heillä on ensi käden tietoa huippu-urheilusta. He ovat ymmärtäneet ja tukeneet, kun olen halunnut panostaa siihen. He eivät ole puskeneet minua mitenkään, mutta minua on tuettu.
Kun halusin pyrkiä Mäkelänrinteen urheilu­lukioon, minun piti perustella heille ensin, miksi sinne eikä lähilukioon.
Sinua ovat valmentaneet niin isäsi kuin äitisi. Vuodesta 2018 valmennustiimiisi on kuulunut puolisosi Mikko Rummukainen. Miten pidätte työ- ja yksityisasiat erillään?
Mikko oli ensin poikaystävä ja sitten ­valmentaja. Se, että valmentaja on perhepiiristä, ei ole tuntunut vaikealta.
Jaan valmentajilleni muutenkin yksityis­elämääni, koska se vaikuttaa ­suorituksiini kentällä. Urheiluasiat käsitellään kentällä ja muut muualla.

Junnilan valttikortit

Korkeushyppääjät ovat pitkiä, pitkäraajaisia ja kevytrakenteisia. Kuinka paljon joudut kontrolloimaan ­painoasi?
Kaikki paino pitää viedä riman yli. Kilo esimerkiksi nestettä vähentää maksimitulosta 2,5 senttiä. Ylimääräisestä nesteestä pyritään pääsemään eroon eikä lihasmassaa haluta ­kasvattaa tuhottomasti.
Harjoituskaudella painan enemmän, mutta se johtuu harjoittelusta, jonka takia lihas kerää nestettä. Kilpailukaudella harjoittelua muutetaan niin, että neste poistuu lihaksesta.
Olen urheilija ja syön siinä viite­kehyksessä. Kaikkea saa syödä, kunhan perusasiat ovat kunnossa ja kohtuus pysyy. Jäätelö on yksi suosikkiruokiani myös kisakaudella. Kisoissa minulla on usein mukana irtokarkkeja. Niistä saa nopeasti energiaa.
Mitkä ovat valttisi korkeushyppääjänä?
Korkeushyppääjäksi olen nopea. Voin juosta vauhdin kovaa ja tulen lujaa ponnistukseen. Mitä paremmin pystyy ­muuttamaan horisontaalisen vauhdin vertikaaliseksi, sitä ­korkeammalle pääsee.
Hyppääjän tärkein ­fyysinen ominaisuus on iskunsietokyky. Naisen vauhti ponnistuksessa on 7,5 metriä sekunnissa, ja yhdellä jalalla otetaan vastaan melkein tuhat kiloa. Iskunsietokykyä voi onneksi kehittää.
”Osaan auttavasti ajaa traktoria ja vetää peräkärryä tarvittaessa. Teen asioita, joihin ei liity teknologiaa, pilkon klapeja tai kolaan sikalassa lantaa.”
Aloitit syksyllä politiikan tutkimuksen opinnot Tampereen yliopistossa. Millaisissa töissä näet itsesi, kun urheilu-ura ­jossain vaiheessa päättyy?
Kun kiinnostukseni kohteet ja intohimoni liittyvät urheiluun ja yhteiskunnallisiin aiheisiin, eiköhän alani sieltä suunnalta löydy.
Olet kasvanut maalla, sikatilalla. ­Millaisia maatalon töitä osaat tehdä?
Osaan auttavasti ajaa traktoria ja vetää peräkärryä tarvittaessa, mutta kauhan kanssa leikkimisen jätän toisille. Minulla on B-ajokortti, joten ajan traktoria vain kotipihassa.
Teen asioita, joihin ei liity teknologiaa, kuten pilkon klapeja tai kolaan sikalassa lantaa. Mutta esimerkiksi sikojen ruokinta on automaattinen järjestelmä, jota ohjataan tietokoneelta, sitä en ole ­opetellut.
Mukavia lapsuusmuistoja liittyy puintiaikaan. Isä ajoi puimuria ja isovanhemmat olivat auttamassa. Sain olla mukana ja istua viljakärryssä.
Kerro jotakin, jota emme tiedä sinusta.
Olen suuri hyvän ruoan ystävä. Ruoka ei ole vain polttoainetta, vaan osa kulttuuria ja nautinto. Haluan valmistaa hyvää ­ruokaa laadukkaista raaka-aineista.
Leivonnaisissa bravuurini ovat korvapuustit. Lihojen valmistamisessa isäni on meillä edelleen ykkönen, mutta väitän, että olen perheen hyvä kakkonen.
Isäni metsästää, joten syömäni punainen liha on pääasiassa riistaa ja sitä on haastavaa valmistaa.

Ella Junnila

  • Syntynyt: 6.12.1998 Espoossa.
  • Asuu: Tampereella.
  • Perhe: puoliso Mikko Rummukainen.
  • Harrastaa: lukeminen, elokuvat ja Playstation.
  • Ajankohtaista: Tokion olympialaiset. Naisten korkeuden karsinta 5.8. ja finaali 8.8.
Kommentoi »