50-vuotias Harvest on laulunkirjoittamisen mestarikurssi – Neil Young laajensi klassikkoalbuminsa juhlapainosta dokumentilla ja konserttielokuvalla

1970-luvun alussa Neil Young tuntui menestyvän kaikessa. 1960-luvulla alkanut ura ensin Buffalo Springfieldin jäsenenä ja sitten sooloartistina sai uuden käänteen, kun hänet palkattiin osaksi Crosby Stills Nash & Youngia, joka oli jo kolmikkona massiivisen suosittu. Yhtyeen albumi Deja Vú ilmestyi maaliskuussa 1970 ja Youngin kolmas sooloalbumi After the Gold Rush marraskuussa.

”Miljonäärihipiksi” itseään nimittänyt Young hyödynsi menestystään ja osti Pohjois-Kaliforniasta 66 hehtaarin suuruisen tilan, jonka hän nimesi Broken Arrow Ranchiksi vanhan Buffalo Springfield -kappaleensa mukaan.

Tuolla ranchilla levytettiin vuonna 1971 musiikkia albumille, joka sai nimekseen Harvest. Se nousi Billboardin listan ykköseksi, samoin single Heart of Gold. Lisäksi Harvest oli vuonna 1972 USA:n myydyin albumi. Nykyisin sen myyntilukemat ovat noin 8,5 miljoonaa kappaletta.

Laatua massoille

Harvest on Neil Youngin helpoimpia levyjä, eikä tämä tarkoita, että laadusta olisi tingitty tai kompromisseja tehty. Albumin tunnetuin kappale on sydämellinen kantrilaulu Heart of Gold. Youngin ainutlaatuisen akustisen kitaroinnin johdattamasta Old Manista teki puolestaan oman versionsa vuonna 2022 Beck ja sai Grammy-ehdokkuuden, vaikka oma näkemys puuttuu täysin.

Albumin nimikappale on melodiansa ja sovituksensa lempeydessä yhä vertaansa vailla, ja Out on the Weekendissä kiteytyy Youngin melankolisempi puoli vähän alleviivaavastikin: ”See the lonely boy/ out on the weekend.” The Needle and the Damage Donessa Young muistelee karuuteen asti riisutun akustisen sovituksen siivittämänä heroiinin viemää bändikaveria Danny Whitteniä.

Dramaattisen A Man Needs a Maidin ja edelleen mahtailussaan hämmentävän There’s a Worldin taustalla pauhaa Lontoon sinfoniaorkesteri, ja albumilla harvinaisen vähän esiintyvää sähkökitaraa kuullaan jylhissä rocklauluissa Words ja Alabama. Rullaavampaa Harvestia edustaa pianon ja lap steelin siivittämä Are You Ready for the Country.

BBC Live on Youngia parhaimmillaan

Nämä kaikki ovat toki tuttuja juttuja Harvestin lukuisilta aiemmilta painoksilta. Mikä siis tekee Harvest 50th Anniversary Editionista merkittävän tai edes tarpeellisen julkaisun?

Vastaus on visuaalinen anti: sekä cd- että vinyyliboksin mukana tulee kaksi dvd:tä. Tunnin mittainen BBC In Concert 23. February 1971 saa onneksi vihdoin virallisen julkaisun, sillä akustinen show lontoolaisyleisön edessä on olennaisimpia Young-keikkataltiointeja. Young on loistavassa soitto- ja lauluvireessä. Harvestin julkaisuun oli vielä vuosi, ja yleisö sai kuultavakseen uusia kappaleita, vain Don’t Let It Bring You Down oli julkaistu aiemmin. BBC Live on bokseissa mukana kuvallisen dvd-version lisäksi cd:nä tai vinyylinä.

Harvest Time puolestaan on parituntinen dokumentti, jossa seurataan Youngin ja Stray Gators -yhtyeen (Tim Drummond, Jack Nitzsche, Ben Keith, Kenny Buttrey) äänityksiä Youngin ranchin ladossa, taustalaulusessioita studiossa ensin David Crosbyn ja Stephen Stillsin, sitten Graham Nashin ja Stillsin kanssa. CSNY:n tappeluista on kirjoitettu vuosikymmenten mittaan niin paljon, että on ilo todistaa supernelikosta huokuvaa keskinäistä veljeyttä – ja tietysti sitä kuuluisaa, ylivertaista lauluharmonioiden osaamista.

Musiikki suorastaan pursusi Youngista, ja elämä ranchilla ruokki luovuutta lisää – yhden viikon aikana mies kirjoitti kahdeksan laulua. ”Tunnen oloni vapaammaksi kuin koskaan ennen”, Young toteaa Harvest Timella. Lisää onnea toi suhde näyttelijä Carrie Snodgressin kanssa.

Harmi vaan, ettei kamera taltioinut Nashvillessa Heart of Goldin ja Old Manin äänityksiä, joilla olivat mukana aikansa supertähdet Linda Ronstadt ja James Taylor.

Kamera seuraa Youngia myös äänityksissä Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa, radiohaastatteluissa ja eri puolilla ranchia milloin mikäkin soitin käsissä. Harvest Timen tunnelma on kauttaaltaan rela ja ihmiset hymyilevät paljon. Yleistunnelmaa lienee relaksoinut osaltaan liberaali kannabiksen käyttö.

Vinyylillä on hintansa

Kahden dvd:n lisäksi boksit sisältävät kolme ennen julkaisematonta versiota cd:llä tai singlellä: Bad Fog of Loneliness, Journey Through the Past ja Dance Dance Dance, päteviä esityksiä kaikki. Boksiin kuuluu myös kovakantinen kirja, jonka muistelut on kirjoittanut valokuvaaja Joel Bernstein.

Vaikka vinyyliversio on tietysti näyttävämpi jo fyysisen kokonsa ansiosta, Harvest-boksien hintaero on poikkeuksellisen huima. Kun pienen cd-paketin (3 x cd, 2 x dvd, kirja) saa alle kuudellakympillä, näyttävämpi vinyyliversio (2 x lp, 1 x 7”, 2 x dvd, kirja) kustantaa yli kolme kertaa enemmän.

Harvestin massiivinen menestys sai Youngin takajaloilleen, ja tästä edespäin saatiin tottua totaalisesti oman mielensä mukaan liikkuvaan artistiin. Harvestin jälken Young julkaisi Journey Through the Pastin, mielivaltaisen tupla-soundtrackin mielivaltaiseen elokuvaan (mukana niin Bachia kuin Beach Boysia ja kesken loppuvia biisejä). Harvestin varsinainen seuraaja oli jotain aivan muuta: vuoden 1973 livealbumi Time Fades Away sisälsi vain uusia biisejä ja oli rosoisuudessaan karu vastakohta Harvestin helppoudelle.

Youngin tavaksi tuli 70-luvun jatkuessa jättää jo luvattu albumi viime hetkellä julkaisematta ja korvata se jollain aivan toisella, ja tämä poukkoilu on jatkunut näihin päiviin saakka. Youngin omaehtoisuutta voi yhä vain kunnioittaa, mutta ei mies ole fanittamistaan aivan helpoksi tehnyt.