Jopa Suomessa NBA:n ympärillä vallitsee käsittämätön keskustelu – se kertoo valitettavan paljon ajasta, jossa elämme

Koripallo on kriisissä. Ennen oli kaikki paremmin. Silloin oli kunnollista. Ajatteletko sinäkin näin, jos seuraat nykypäivän NBA:ta? Todennäköisesti et ehkä seuraa, koska peli on pilalla maailman kovatasoisimmassa koripallosarjassa. Niinhän moni väittää. Sen takia katsojia on koko ajan vähemmän ja sarja kulkee kohti väistämätöntä tuhoaan, kuulemma.

Analytiikka ja ymmärrys tehokkuudesta ovat menneet liian pitkälle. Nykyään heitetään pelkästään kolmen pisteen heittoja eikä viitsitä puolustaa. Pelaajat ovat kavereita keskenään. Aiemmin oli sentään vastakkainasetteluja ja peleissä intensiteettiä, yritystä ja tunnetta. Niin kerrotaan.

Kaavitaan sarkasmi pois. Tämä Pohjois-Amerikassa virinnyt keskustelu tuntuu väsyttävän yksinkertaiselta, jos on seurannut NBA-koripalloa tällä kaudella. Tarkennetaan: jos on katsonut säännöllisesti NBA-otteluita tällä kaudella.

Sarjan ympärillä on keskusteltu paljon laskeneista katsojaluvuista. Ne ovat herättäneet huolta lajin emämaassa. Liigan pomo, komissaari Adam Silver on vastaillut tiuhaan kysymyksiin sarjan ongelmakohdista ja sanonut liigan seuraavan, muuttuvatko joukkueiden pelitavat liian samanlaisiksi. Suositut tv-kasvot ovat ottaneet kantaa lajin evoluutioon ja sen luomiin ongelmiin. Kokeneet pelaajat ovat yhtyneet keskusteluun.

Pudonneisiin tv-lukuihin on haettu, ja löydetty, syitä. Muun muassa entiset suurpelaajat ja nykyiset mediakasvot Shaquille O’Neal ja Charles Barkley ovat kritisoineet NBA:ta liigaksi, jossa vain kopioidaan menestyviä joukkueita. Kaikki joukkueet pelaavat samalla tavalla eli käytännössä hyökätessään heittävät kolmen pisteen heittoja.

Televisiokanava ESPN:n tunteita herättävä asiantuntija Stephen A. Smith on hokenut samaa mantraa liioista kolmen pisteen heitoista. Liiga on pilalla myös omaa urheiluohjelmaa eri alustoilla, aikanaan muun muassa ESPN:llä, vuosikymmeniä juontaneen Dan Patrickin mielestä. Jopa aikamme suurin supertähti LeBron James oli joulukuussa huolissaan kolmosten määrästä.

– Liigassa heitetään aika v*tun paljon kolmosia, James täräytti medialle.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. NBA-pelien kritisoinnista on tullut seksikästä. Narratiivi lajin ja sarjan pilaantumisesta on levinnyt jopa suomalaisten koripalloihmisten keskuuteen.

Kuinkas muuten, sosiaalinen media on yksi otollisimmista alustoista rakentavalle ja perusteelliselle keskustelulle. Kas, sarkasmihattu livahti näköjään takaisin päähän.

On totta, että NBA:n runkosarjassa on ollut vuosien varrella monenlaisia ongelmia. Laiska puolustaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus vielä vuosia sitten ja edelleen nähdään tästä näkökulmasta heikkoja otteluita. On myös pelejä, joissa heitetään liikaa kolmosia. Etenkin, kun ne eivät osu koriin. Ja tähtipelaajien huilaaminen on ollut aito ongelma, jota ei ole kokonaan saatu säännöillä poistettua.

Sitten on asioiden toinen puoli. Se, joka vaatii pelien katsomista.

Tämän kauden liigassa on uskomattoman korkeatasoisesti puolustavia joukkueita. Sarjaa johtava nuori Oklahoma City, urheilullinen yllättäjäjoukkue Houston Rockets, puolustuksessa monipuolinen Orlando Magic, väsymättä juokseva Memphis Grizzlies ja niin edelleen. Mikä parasta, hyvä puolustus nähdään useissa seuroissa selvästi kilpailuetuna jopa pitkässä runkosarjassa.

Useat joukkueet puolustavat nimenomaan intensiteetin kautta. On ajoittain lähes mykistävää katsoa, miten urheilullisuutta pursuavat pelaajat ehtivät eri tilanteisiin. Kädet ovat ylhäällä, kroppa kiinni vastustajassa ja jalat käyvät jatkuvasti. Pallonhallinnasta toiseen.

Siihen nähden, miten valtavasti hyökkäystaitoa liigassa on, puolustustilastot ovat jopa historiallisia. Jos haluat nähdä aggressiivisuutta ja raastavaa vääntöä pisteiden eteen, katso esimerkiksi edellä mainittujen joukkueiden otteluita. Vastustajat ovat helteessä.

Analytiikan ymmärrys on kehittynyt valtavasti vuosikymmenten saatossa. Joukkueet ymmärtävät, että parhaita heittoja ovat vapaaheitot, vapaat lay-upit korilla sekä vapaat kolmoset. Totta kai niitä tavoitellaan.

Olennaista on, että joukkueet tavoittelevat niitä todella erilaisin keinoin. Väite siitä, että jokainen joukkue pelaa samalla tavalla, on täysin absurdi.

Hallitseva mestarijoukkue Boston Celtics heittää ylivoimaisesti eniten kolmosia. Joukkueessa käytännössä jokainen kentällä oleva pelaaja pystyy heittämään kaukaa. Olisi kuulostanut aika uskomattomalta vielä vuosituhannen alussa. Viime aikoina on näkynyt, että vastustajat ovat oppineet puolustamaan pelitapaa ja Celtics on tilastojen mukaan vähentänyt kaukoheittoja.

Näin pallopelit toimivat. On voima, jolle kehitetään vastavoima. Trendit elävät ja laji kehittyy. Olisiko mahdollista, ettei kolmosten määrä lajissa sittenkään loputtomasti lisäänny ja laji näivety pois urheilukartalta?

Oklahoma City hyökkää aggressiivisesti kohti koria ja pyrkii näin luomaan kaukoheittopaikkoja. Memphis luottaa Tuomas Iisalon jatkuvaan liikkeeseen perustuvaan pelitapaan, jossa pallottomia leikkauksia tulee jatkuvasti. Cleveland hyödyntää eri tavoin kahta isoa pelaajaa Jarrett Allenia ja Evan Mobleya silmiä hivelevään syöttämiseen nojaavassa pelitavassaan.

Denver heittää vähiten kolmosia, mutta joukkueella on Nikola Jokicin johdolla sarjan neljänneksi paras hyökkäys. Milwaukeessa Giannis Antetokounmpo tuhoaa tilastoja rymistelemällä korille historiallisella tahdilla sekä tehokkuudella ja paiskomalla palloa alas. Joukkue on itäisen konferenssin neljäntenä.

Kaikki joukkueet siis pelaavat samalla tavalla ja vain rätkivät kolmosia?

Jos yksittäiset heikkotasoiset ottelut ahdistavat, urheilun seuraaminen käy hankalaksi. Kun joukkue pelaa 82 runkosarjaottelua NBA:n ja NHL:n tapaan, sekaan mahtuu iltoja, jolloin pelin taso ei hurmaa.

Bisneksen, eli esimerkiksi lippu- ja tv-tulojen ympärillä pyörivässä NBA:ssa otteluita ei valitettavasti tulla vähentämään. Se olisi eittämättä keino luoda yhä enemmän merkityksellisiä ja kovatasoisia otteluita. Huonoja otteluita on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi viime vuosikymmenellä.

Samaan aikaan liigassa on tähtipölyä enemmän kuin koskaan aiemmin. Taitotaso ja pelaajien monipuolisuus ovat häkellyttävän korkealla tasolla. Niin rivipelaajien kuin tähtipelaajienkin taso on noussut menneistä vuosista. Yhden tempun poneja ei enää ole.

Jokic on historiallisen tehokas hyökkäyspään pelaaja. Hän on ennennäkemätön yhdistelmä kokoa, heitto- ja syöttötaitoa sekä mestarillista pelinlukemista. MVP-kisan toinen kuuma nimi Shai Gilgeous-Aleksander tekee taidetta kyvyllään luoda itselleen heittopaikkoja korin läheisyyteen sekä puolimatkan etäisyydelle.

Luka Doncic orkestroi Dallasin hyökkäyspeliä jakamalla ilmiömäisiä syöttöjä, hankkimalla vastustajille virheitä ja viimeistelemällä ympäri kenttää. Hän tai Jokic eivät hurmaa atleettisella olemuksellaan, mutta loistavat silti maailman parhaita vastaan.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Yksi hämmentävä haara kolmen pisteen heittojen kritisoinnissa on vertailukohta aiempaan. Olisiko siis parempi, jos pelaajat heittäisivät 1,5 metriä lähempää? Katsojaluvut kasvaisivat, jos Stephen Curry heittäisi kolmosen sijaan pitkän kahden pisteen heiton. Metri kaarelta eteenpäin ja ongelmat ratkeavat.

Paluu tähän takavuosien trendiin kuulostaa pelastusrenkaana absurdilta. Mikä parasta, niin sanottuja puolimatkan heittoja heitetään edelleen – jos vain on katsonut pelejä. Ja niitä heitetään vieläpä todella tehokkaasti.

Esimerkiksi Gilgeous-Aleksander, Kevin Durant, DeMar DeRozan ja loukkaantumisista palannut Kawhi Leonard ovat esimerkkejä tähtipelaajista, jotka luottavat kahden pisteen heittoihin tehokkaana tapana luoda etua vastustajaan nähden. Jos pelejä ei viitsi katsoa, löytää näistä tilanteista yhtä helposti some-klippejä kuin O’Nealista kritisoimassa nykykoripalloa.

Tähtiluokan taidon lisäksi sarjassa on pelaajia, jotka herättävät persoonallaan vihaa ja ihastelua. Otteluissa nähdään huutelua, tunnekuohuja ja lähes henkilökohtaisiksi äityviä vääntöjä. Jatkuvasta suunsoitostaan tunnetusta Houstonin Dillon Brooksista ei vaikuta tykkäävän kukaan. Golden Staten Draymond Greene haukkuu vastustajia ja filmaa virheitä niin itselleen kuin muillekin. Minnesotan nuori tähtipelaaja Anthony Edwards loistaa taidoillaan ja aukoo päätään vastustajan tähdille.

Sarjan katsojaluvut ovat laskeneet, mutta ongelma on helppo paikallistaa vähintään yhtä paljon parketin ulkopuolelle kuin sen päälle. NBA on Pohjois-Amerikassa hämmentävän vaikeasti saatavilla, kun vain yksittäiset ottelut ovat vapaasti katseltavissa. Sarja ja tv-yhtiöt ovat tehneet lisäksi surkeaa työtä vapaasti näytettävien otteluiden valinnassa.

Niissä olisi mahdollisuus näyttää tällä kaudella loistaneita tulevaisuuden suurjoukkueita. Samalla tähtikulttia ihannoiva liiga saisi uusia lipunkantajia nuorista supertähdistä Jamesin ja Curryn tilalle. Liian usein kovatasoisimmat, intensiivisimmät ja taktisesti korkealuokkaisimmat ottelut ovat olleet maksumuurin takana.

Asiantuntijoiden ja mediapersoonien huomionhakuiset puheenvuorot elävät ja voivat hyvin, sillä ne löytää sosiaalisesta mediasta helpommin. Kun joku ihailemamme henkilö sanoo painokkaan mielipiteensä dynaamisella someklipillä, siihen on helppo tarttua. Kertomus vahvistuu ja yhä useammat näkevät sen.

Jos Instagramissa leviää video vuoronperään kolmosia ohi heittävistä joukkueista, se on vaivatonta määrittää koko totuudeksi. Sitä NBA-koripallo on, tässähän se näkyy videolla.

Runkosarjassa pelataan 2 460 ottelua. Uskallan väittää, että yksi minuutin mittainen pystyvideo on pieni otanta.

Trendi on esimerkki lyhytjänteisyydestämme. Sen sijaan, että tutustuisimme aiheeseen, katsoisimme otteluita, meidän on vaivatonta muodostaa kärkäs ja huomiota saava mielipide yksittäisten esimerkkien varaan. Sosiaalinen media ja sen sisällöt ovat aina saatavilla. Mediapersoonat kilpailevat huomiosta, jota yksinkertaisista mielipiteistä heille annamme.

Adam Silveriltä kysyttiin viime viikolla Pariisissa pelattujen NBA-otteluiden yhteydessä, onko NBA törmännyt “tehokkuusansaan”, jossa lajin kiinnostavuus kärsii, kun joukkueet yrittävät maksimoida voittamista. Komissaari antoi tyylilleen uskollisena polveilevan, yli neljäminuuttisen vastauksen, joka päättyi sanoihin:

– Kuuntelen kritiikkiä. En halua ylireagoida, mutta uskon, että on joitain viilauksia, joita voimme tehdä.

Ehkä tärkein viilattava asia olisi viestiä sarjasta sen vahvuuksilla ja tuoda liigan ainutlaatuisuutta esille mahdollisimman laajalle joukolle. Huomionkipeiden huuteluiden purematta nieleminen ei vie sarjaa tai lajia eteenpäin.

Jos edes Suomessa voisimme olla kiinni nykyhetkessä, katsoa otteluita ja muodostaa perustellun mielipiteemme niiden kautta. Ei yksittäisten Tiktok-klippien tai kymmenen vuotta vanhojen runkosarjapelien perusteella. Muuten olemme vain yksi osoitus nykyaikaisesta laiskuudesta ja halusta huutaa kovimmin.