NBA:n finaalisarjaan liittyy valtavia kysymyksiä – ne voivat ratkaista mestaruuden kohtalon
Harri Mannonen nostaa esiin neljä kysymystä, jotka tulevat näyttelemään suurta roolia NBA:n finaalisarjan ratkeamisessa Dallas Mavericksin ja Boston Celticsin välillä
NBA:n ensimmäisessä finaalissa tämän viikon torstaina Boston Celtics voitti Dallas Mavericksin helpohkosti 107–89. Nyt kysymykset liittyvät siihen, että mitä tapahtuu seuraavaksi? Mihin seuraavissa finaaleissa kannattaa kiinnittää huomiota? Mihin ottelusarja ratkeaa?
Seuraavassa neljän aiheeseen liittyvää kysymystä.
Paras seitsemästä -ottelusarja jatkuu Suomen aikaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Jos seitsemäskin matsi tarvitaan, se pelataan sunnuntaina 23. kesäkuuta.
Toimiiko Celticsin syöttöverkosto?
Yhden tilaston äärelle täytyy pysähtyä. Runkosarjassa Celtics teki 123 pistettä sataa pallonhallintaa kohti. Se on paras teholukema kaudesta 1973–74 alkaen eli siitä pitäen, kun kyseinen tilasto on ylipäätään ollut saatavissa.
Celticsin ennennäkemätön teho perustuu selkeään hyökkäyskonseptiin, sen kurinalaiseen toteuttamiseen sekä korkeatasoisiin ja sopiviin pelaajiin.
Joukkue hyökkää viisi ulkona -järjestelmällä, eli kaikki pelaajat pelaavat suuren osan aikaa kolmen pinnan kaaren takana. Joukkue on rakennettu tätä silmällä pitäen: myös vitospaikan pelaajat Al Horford ja Kristaps Porzingis osuvat kaukaa.
Runkosarjassa Celtics heitti kolmosia kaikkein eniten ja osui toiseksi tarkimmin. Joukkue saa heittäjiä vapaaksi, koska syöttöverkosto on kattava eli pallo kulkee monipuolisesti eri pelaajien kautta.
Huonoimmillaan Celticsin hyökätessä koko viisikko seisoo kaarella ja lopuksi heittää se, joka ehtii. Tämä vaara vaanii, jos joukkueen tähdet Jayson Tatum ja Jaylen Brown ryhtyvät itsekkäiksi.
Miten Celtics puolustaa Doncicia?
Mavericksin syöttöverkosto toimii yksipuolisemmin kuin Celticsin. Kun Luka Doncic on kentällä, hän lähes aina aloittaa edunluonnin. Hänen huilatessaan vastaavan roolin omaksuu Kyrie Irving.
Siksi yksi ottelusarjan tärkeistä taktisista kysymyksistä on, miten Celtics puolustaa Doncicia, erityisesti kun hän käyttää palloskriinejä.
Yleisin puolustustapa on vaihto. Eli skriinaajan puolustaja siirtyy vartiomaan Doncicia, ja Doncicin puolustaja siirtyy vartioimaan skriinin tekijää. Celtics on rakennettu toteuttamaan tätä taktiikkaa.
Isot miehet pystyvät vaihdon jälkeen vartioimaan jopa Doncicia ja takamiehet ja laiturit vastaavasti vastustajan isoja. Lisäksi Mavericksin vitoset eli Daniel Gafford, Maxi Kleber ja Dereck Lively II eivät ole kummoisia korintekijöitä 1–1-tilanteessa selkä koria kohti, vaikka heillä olisi pituusylivoima.
Doncic on kuitenkin niin hyvä pelaaja, että häntä ei voi puolustaa samalla tavalla koko ottelua ja kaikissa tilanteissa. Siksi Celticsiltä nähdään kakkosottelussa monenlaisia muunnelmia vaihtamisen lisäksi. Joukkue on rakennettu niin, että muuntelukin onnistuu.
Ketä Mavericks peluuttaa?
Ykkösfinaalissa Celtics puolusti Luka Doncicia mahdollisimman pitkään 1–1 eli ilman muita auttavia pelaajia. Vaikka Doncic teki 30 pistettä, ajatus toimi.
Mavericks ei saanut käyntiin kunnollista syöttöpeliä. Doncicilla oli vain 1 korisyöttö, vähemmän kuin yhdessäkään NBA-ottelussa lähes puoleentoista vuoteen. Jatkuva 1–1-pelaaminen söi hänen voimiaan. Hän näytti uupuneelta jo 9 minuutin pelin jälkeen.
Celtics väsytti Doncicia myös hyökkäämällä palloskriineillä häntä vastaan. Eli hänen vartioimansa pelaaja tuli tekemään palloskriiniä, ja kun Mavericks vaihtoi, Doncic päätyi vartioimaan pallollista pelaajaa.
Yksittäisessä matsissa Mavericks voi pärjätä puhtaasti Doncicin avuin, varsinkin jos Celtics heittää kolmoset huonosti. Mutta neljän finaalin voittaminen niin keinoin vaikuttaa epätodennäköiseltä.
Siksi Mavericksin on etsittävä jostakin on lisävoimia koritalkoisiin. Kyrie Irving parantanee otteitaan. Mutta peluutetaanko Tim Hardaway Jr:ia ja Jaden Hardya enemmän kuin ykkösmatsissa?
Ja muutetaanko avausviisikkoa? Ykkösmatsissa Celtics hyödynsi aloittavan sentterin Gaffordin heikkoa palloskriinipuolustusta koko hänen 14 peliminuuttinsa ajan.
Millaista linjaa erotuomarit noudattavat?
Celticsin tehokas hyökkäys ei ole vain sen hyvyyttä, vaan osa koko NBA:n muutosta. Joukkueiden hyökkäystehotilastossa kolme kaikkien aikojen parasta lukemaa ovat tältä kaudelta.
Hyökkäystehoja ovat kasvattaneet kehittynyt heittotaito ja kolmen pinnan heittojen yleistyminen. Lisäksi hyökkäyksen asemaa puolustukseen nähden on pitkään helpotettu erotuomaritulkinnoilla. Pallollinen pelaaja on saanut vapaaheittoja, kunhan on jollain keinolla onnistunut kolahtamaan päin puolustajaa.
Hyökkäyksen suosimisella haettiin peliin lisää näyttävyyttä, mutta lopun perin kävi päinvastoin. Hyökkäämisestä tuli pelkkää virheiden kalastelua ja puolustamisesta virheiden välttelyä.
Nyt on palattu osin entiseen. Sääntötulkintoja on muutettu ja puolustajien oikeuksia lisätty. Tämä näkyi ensimmäisessä finaalissa. Hyökkääjän varta vasten aiheuttamista vartalokontakteista ei puhallettu automaattisesti puolustajan virhettä. Aika ajoin pelattiin jopa kovaotteisesti.
Jos sama suhteellisen salliva tuomarilinja jatkuu, se tietää hyvää viihdyttävyydelle ja huonoa Mavericksille, sillä Luka Doncicia innokkaampaa tai taitavampaa kalastelijaa ei finaaleissa ole.
Viime kaudella runkosarjassa hänen keskiarvonsa oli 11 vapaaheittoa per ottelu, tällä kaudella 9. Ykkösfinaalissa Doncic heitti vain 5 vaparia.
Tähän vaikutti myös Celticsin puolustustaktiikka. Joukkue oli päättänyt olla hyppäämättä Doncicin harhautuksiin ja välttää vartalokontakteja hänen kanssaan, kun hän yritti niitä varta vasten luoda.
