NBA-kausi päättyi surullisesti – maailman parhaan koripallosarjan tulisi vihdoin herätä
Oklahoma City Thunder voitti NBA-mestaruuden vahvuuksillaan trillerimäisessä finaalisarjassa. Ratkaisevan ottelun jälkeen suurimmat otsikot varasti kuitenkin musertavan ikävä loukkaantuminen, joka sävytti seitsemättä finaalia.
Sen näki välittömästi. Tuska välittyi Oklahoman osavaltiosta Suomeen saakka, ilman filttereitä.
Ensimmäistä neljännestä oli jäljellä reilut viisi minuuttia, kun Indiana Pacersin supertähti Tyrese Haliburton yritti kuljettaa ohi puolustajan. Oikea jalka petti ensimmäisellä askeleella.
Takamies lakosi kentän pintaan. Oklahoma Cityn Jalen Williams juoksi pallonriistosta toiseen päähän helppoon koriin, mutta huomio oli nyrkillä parkettia takoneessa Haliburtonissa. 25-vuotiaan yhdysvaltalaisen silmissä kiilsivät kyyneleet. Hän vaikutti ymmärtäneen heti, mitä tapahtui.
Loistavasti NBA-finaalien seitsemännen ottelun aloittanut Haliburton talutettiin pukuhuoneeseen, ja hieman myöhemmin saatiin tieto, että amerikkalaispelaajan akillesjänne oli katkennut.
NBA-kausi huipentui Oklahoma City Thunderin mestaruuteen, mutta kuvat parketilla makaavasta Haliburtonista tulevat valitettavasti olemaan ne, joista tämä finaaliottelu muistetaan. Palloilumaailman kruununjalokivi, ottelusarjan myyttinen seitsemäs ottelu, sai karmeimman mahdollisen käänteen.
Loukkaantumisen jälkeen molemmat joukkueet vaikuttivat olevan enemmän tai vähemmän shokissa. Puoliajalla Pacers johti pisteellä.
Kolmas neljännes ratkaisi lopulta tämän vuoden NBA-mestarin. Indiana menetti pallon peräti kahdeksan kertaa. Thunder teki näistä menetyksistä 18 pistettä eikä menettänyt itse palloa kertaakaan. Oklahoma City voitti neljänneksen 34–20.
Sinipaidat repivät itsestään vielä yhden hurjan puolustussuorituksen tähän kauteen. He loistivat lokakuusta asti aggressiivisella ja väsymättömällä puolustuksellaan. Identiteetti kantoi joukkueen maalilinjan yli, mestaruuteen saakka.
Toisella puolikkaalla oli yli kymmenen minuutin pätkä, jossa T.J. McConnellin lisäksi yksikään Pacers-pelaaja ei tehnyt pelitilannekoria. Se kertoo kaiken olennaisen siitä, miten Thunder pystyi aktiivisella vaihtamisellaan, ulottuvuudellaan ja urheilullisuudellaan tyrehdyttämään Pacersin hyökkäämisen pallonhallinnasta toiseen.
Tuskin olisi ollut keinoa, jolla kevään yllättäjäjoukkue olisi voinut Thunder-puolustuksen nujertaa. Niin hurmoksessa Alex Caruso, Chet Holmgren, Cason Wallace ja kumppanit pauhaavan kotiyleisön edessä sähisivät.
”Silti jossitteluilta ei tulla välttymään. Entä, jos Haliburton ei olisikaan loukkaantunut? Olisiko Pacers pystynyt yltiöitsevarman johtajansa turvin kaatamaan suosikin?”
Spekulointi tuntuu väärältä ja toisarvoiselta, kun kyse on näin vakavasta loukkaantumisesta. Etenkin, kun Haliburton menettää käytännössä varmasti myös ensi kauden. Se on yksinkertaisesti syvältä.
Akillesvammoja nähtiin tällä kaudella useita. Viimeisimmät sattuivat parhaassa peli-iässään oleville lajin kirkkaille supertähdille. Bostonin Jayson Tatumin jänne paukahti pudotuspelien toisella kierroksella ja viime yönä oli Haliburtonin vuoro.
On lajille katastrofaalista, jos alle 30-vuotiaita urheilullisuudellaan säkenöiviä tähtipelaajia menetetään toistuvasti tällaisiin vammoihin. Loukkaantumisiin, joita on yleensä sattunut ikääntyville ja parhaat vuotensa jo nähneille pelaajille.
Sattumalla ja tuurilla on aina osansa loukkaantumisissa. Uskallan silti väittää, että 82 runkosarjaottelua on yksinkertaisesti liikaa. Finaalijoukkueet pelasivat kilpailullista koripalloa yli kahdeksan kuukautta.
Laji on muuttunut, joten sen seuratuimman sarjan, kirkkaimman vientituotteen, tulisi muuttua mukana. Finaaleissa pelattiin uskomattoman korkeatasoista ja kovatempoista koripalloa. Jokainen voi kaivaa netin syövereistä tallenteita esimerkiksi 15 vuoden takaisista pudotuspeleistä. Ero on hämmentävä. Suorastaan valtava.
NBA:n komissaari Adam Silver on toistuvasti sanonut, että nykyinen pelimäärä on sopiva eikä vaikuta loukkaantumisiin. Tohdin olla eri mieltä.
Jos isot ja painavat pelaajat, joilla on poikkeuksellinen kyky tuottaa tehoa jaloillaan, juoksevat, ponnistavat ja kamppailevat tähän tahtiin myös jatkossa, vakavat loukkaantumiset tuskin tulevat vähentymään. Pelin vaatimustaso on korkeampi kuin koskaan, mutta pelimäärät ja palautumisajat ovat samoja kuin ennen. Ehkä ihmiskehokaan ei sopeudu kaikkeen, kun sitä jatkuvasti revitään äärimmilleen.
Haliburtonilla oli jo entuudestaan pohjevamma, jonka vaikutuksia vakavempaan loukkaantumiseen voimme vain arvailla. Ilmiömäisen, muun muassa kolme voittoheittoa sisältäneen, pudotuspelikevään pelannut takamies kuitenkin painotti haluavansa pelata ja taistella joukkuekavereidensa kanssa. Nyt palkinto siitä oli karuin mahdollinen.
Haliburtonille, Tatumille ja muille loukkaantuneille uskoa luo Kevin Durant, joka yli 30-vuotiaana palautui lähes entiselleen akillesjänteen katkeamisesta. Durant palasi aikanaan yli vuoden tauolta onnistuneesti ja on ollut edelleen maailman parhaita pelaajia.
Supertähden akilles paukahti vuoden 2019 finaaleissa. Tuolloin viidenteen otteluun palannut Durant säkenöi kamppailun alun ja upotti avausjaksolla muun muassa kolme kolmosta ennen kuin jänne sanoi itsensä irti.
Viime yönä oli Haliburtonin vuoro osua kolmesti kaaren takaa ja tuikkia kirkkaammin kuin kukaan muu kentällä. Valitettavasti kolmosista viimeinen jäi hänen viimeiseksi osuneeksi heitokseen pitkään aikaan.
Adam Silver, sarjan johtoporras ja pelaajayhdistys voisivat tehdä tästä omat johtopäätöksensä. TV-rahojen takia ei pitäisi riskeerata kenenkään urheilu-uraa.
