Näyttelijä Wanda Dubiel kasvoi Mikkelin maalaiskunnassa – ”Talvella oli pimeää kuin karhunpyllyssä”

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

”Asuin viisivuotiaaksi asti Mikkelissä. Kotimme vieressä oli ihana puisto ja kahluuallas. Viikonloppuisin kävimme usein Mikkelin torilla, joka on keskustan sydän. Vappuna siellä pääsi koiravaljakkoajelulle, isot koirat vetivät pyörillä kulkevia kärryjä.

Muutimme vuonna 1979 Otavaan. Se oli Mikkelin maalaiskuntaa. Se oli ihan maaseutua Mikkeliin verrattuna. Asuimme hiekkatien varrella, jossa ei ollut juuri katuvaloja. Talvella oli pimeää kuin karhunpyllyssä.

Meillä oli aina koiria ja muuton myötä niille saatiin tilaa. Ja kai vanhempien unelma oli saada asua omakotitalossa.

Suhde Mikkeliin muuttui, kun muutimme. Mikkelistä tuli läpikulkupaikka, jossa käytiin kaupoilla, harrastamassa tai vaikka kesäteatterissa.

Otavassa alakoulu oli kilometrin päässä, mutta lapsena se tuntui julmetun pitkältä matkalta kävellä. Vanhemmat opettivat, miten maantietä varten kuljetaan turvallisesti.

Talomme oli sen verran syrjässä, että kavereita ei asunut ihan vieressä, mutta niitäkin lopulta löytyi. Ehkä sen takia olen nauttinut aina myöhemminkin vähän syrjässä asumisesta ja vapaalla olemisesta.

Kun muutin ylioppilaskirjoitusten jälkeen Helsinkiin, huomasin kärsiväni korkeiden talojen syndroomasta. En sopeutunut Töölöön. Muutin lopulta Vantaalle. Häivytin etelässä kielestäni mie ja siet, mutta puhun yhä niin kun soitan äidille tai sukulaisilleni Mikkeliin.

Kaipaan Mikkelistä tuttuutta, hiljaisuutta ja luontoa. Siellä ihmiset liikkuvat rauhallisemmalla sykkeellä ja ympärillä on väljyyttä ja vihreyttä. Mikkeliläisissä on letkeetä savolaisuutta, mutta huumori ei ole niin kieroa kuin Kuopion korkeudella. Kannattaa varautua siihen, että puheessa voi olla mukana pientä vedätystä.

Mikkelissä asuvat yhä vanhempani sekä täti miehensä kanssa. Käyn siellä aina kun työt antavat myöten, noin 3–4 kertaa vuodessa. Menen joka vierailulla metsään. Viimeksi kävin siellä sienestämässä. Voisin kuvitella muuttavani takaisin Mikkeliin, jos työt eivät olisi esteenä.

Suosittelen kaikkia Mikkelissä vierailevia käymään ainakin torilla sekä Naisvuoren kesäteatterissa ja nauttimaan Saimaasta sekä sen ympäröimästä luonnosta.”

Kuvassa Wanda menossa kouluun Mikkelin Otavassa. Juuret-palstalla tunnetut suomalaiset kertovat kotiseutunsa merkityksestä. Wanda Dubiel on pääroolissa Helsingin Kaupunginteatterin Let’s play bisnes -komediassa, joka pyörii teatterissa vuoden loppuun.