Apu

Näyttelijä Susanna Mikkonen opiskelee rakennusinsinööriksi

Näyttelijä Susanna Mikkonen opiskelee rakennusinsinööriksi

"Opiskelin ensin rakennuspiirtäjäksi ja nyt opiskelen työn ohessa Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa rakennusinsinööriksi. Aion erikoistua korjausrakentamiseen, mutta minua kiinnostaa myös taiteen ja rakentamisen yhdistäminen."
Teksti Juha Heiskanen
Kuvat All Over Press
Mainos

Kun minut valittiin kuukauden nuoreksi taiteilijaksi ­sipoolaiseen galleriaan, olin hyvin iloinen, mutta tilanne oli myös aika humoristinen. Olin juuri täyttänyt 50 vuotta. Olen ehkä vanhin kuukauden nuori taiteilija.

Maalasin jo nuorena. Löysin sen uudelleen 2014 Kaija Juurikkalan ohjaamalla intuitiivisella maalauskurssilla. Kaija ohjasi minua kannustavasti oman tekemiseni juurille. Maalatessani tunnen vapautta ja rauhaa, jopa pyhyyttä. Muualla en ole sitä kokenut.

Synnyin ja kävin kouluni Taivalkoskella. Lapsuuden kotini oli kannustava. Olin hyvin aktiivinen ja luonto oli minulle tärkeä. Liikuimme luonnossa ja isän kanssa kävin muun muassa Norjassa kalastamassa.

Kun Mikko Niskanen teki Taivalkoskella elokuvaa Kalle Päätalosta, sain elokuvasta pienen avustajaroolin. Innostuin näyttelemisestä ja perustimme Taivalkoskelle teatterikerhon. Tultuani Helsinkiin pyrin Teatterikorkeakouluun. En päässyt, ja hakeuduin Kellariteatteriin. Samalla opiskelin kasvatustieteitä Helsingin yliopistossa.

Pääsin Teatterikorkeakouluun viidennellä yrittämällä. Näytteleminen oli silloin sitä, mitä halusin kuumeisesti tehdä. Mikään muu ei tuottanut tyydytystä. Olen ­aina ollut kiinnostunut ihmisistä. Kaikilla on maailmansa ja kaikista ihmisistä oppii jotakin.

Koulun jälkeen perustimme Teatteri Takomon. Työ oli produktiokohtaista ja teimme kaiken itse, siivoamisesta näyttelemiseen. Osa meistä vei esityksiä myös palvelutaloihin. Sellainen työ on minulle kutsumustyötä. Olin myös 10 vuotta sääankkurina Nelosen ­uutisissa. Nautin siitäkin.

Keikka tv-sarjassa Salatut elämät venähtikin kolmeksi vuodeksi. Salkkaripestin jälkeen vaihdoin alaa onnellisten sattumusten kautta. Olin näytellyt 20 vuotta ja halusin kokeilla uutta. ­Menin töihin ystäväni ystävän rakennusfirmaan asikas­palvelutyöhön. Innostuin rakennusalasta. Opiskelin ensin rakennuspiirtäjäksi ja nyt opiskelen työn ohessa Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa rakennusinsinööriksi. Aion erikoistua korjausrakentamiseen, mutta minua kiinnostaa myös taiteen ja rakentamisen yhdistäminen.

Minussa elää pieni maailmanparantaja. Olen oppinut, että yksittäisen ihmisen pienilläkin teoilla on merkityksensä. Olen muun muassa seissyt osoittamassa mieltä paremman eläinsuojelulain puolesta. Yksi maalauksistani huutokaupattiin Animalian hyväksi.

Olin naimisissa 10 vuotta. Rakas poikani Akseli täyttää pian 18 vuotta. Vanhemmuus on opettavaista. Olemme käsitelleet tässä äiti–poika-suhteessa muun muassa johdonmukaisuutta ja luottamusta.

Viitisen vuotta sitten minulla todettiin nivelreuma, joka on nyt remissiossa eli ­oireeton. Vasta sairastuttuaan ymmärtää terveyden merkityksen. Minulla oli hyvä onni, sillä pääsin kuitenkin niin vähällä. Juoksin jopa puolimaratonin viime ke­väänä.

Kun ajattelen kaikkia töitäni, uusia mahdollisuuksia ja terveyttä, voin sanoa, että elämäni on tasapainossa. Siitä olen kiitollinen.

Julkaistu: 13.4.2018