Puheenaiheet
Apu

Näyttelijä Pekka Laiho: Olen vihdoin hyväksynyt virheeni

Näyttelijä Pekka Laiho: Olen vihdoin hyväksynyt virheeni

”Mikään ei ole koskaan liian myöhäistä. Ei mikään”, näyttelijä Pekka Laiho, 74 vuotta, Järvenpää
Teksti Juha Heiskanen
Kuvat Kari Kaipainen
Mainos

Elämän suurin opetus on, ettei koskaan ole myöhäistä. Ei opiskelu, liikunta, työ, uuden oppiminen, omien asenteiden ja ajattelutapojen muuttaminen, rakastuminen.

Yksi elämäni tärkeimmistä hetkistä oli, kun luin kaksi runoa Facebookista. Ihastuin niihin ja otin selville kirjoittajan. Kirjoittaja oli Aila Luode. Tapasimme kahden kuukauden kuluttua ja puoli vuotta myöhemmin asuin Järvenpäässä hänen kanssaan ja asun yhä. Elämäni loppuun asti.

Olen vihdoin hyväksynyt virheeni, luonteeni äkkivääryydet ja epäsosiaaliset piirteet. Jos vaikka kaupassa tiuskaisen myyjälle, menen seuraavana päivänä takaisin ja pyydän anteeksi. Silloin se kääntyykin huumoriksi ja molemmille jää hyvä mieli.

Aila kertoi suhteemme alussa, mikä siinä hänen mielestään oli epämieluisaa. Kuuntelin ja se oli taas yksi askel omassa luonteenvirheitteni parantamistyössä. Siihen kuuluu myös, että hyväksyy toisen ihmisen sellaisena kuin hän on. Parisuhde on rehellisyyttä ja avoimuutta.

Minulla oli rakastavat vanhemmat ja lapsuuteni oli onnellinen. Isäni tuki minua jalkapalloharrastuksessani. Hän oli talvisodassa vakavasti haavoittunut mies, herkkä ja hellä, mutta hänen raivonpuuskansa olivat rajuja. Ei hän silti koskaan lyönyt.

Koulussa olin villi. En lukenut läksyjä vaan keskityin olemaan huumoripäällikkö. Sillä peitin epävarmuuttani, huonouttani ja heikkouksiani. Kirjoitin silti ylioppilaaksi. Rehtori onnitteli minua ensin isäksi tulemisesta ja sitten valkolakista.

Tulin isäksi liian kakarana ja se sävytti suhdettani naisiin pitkälle elämässäni.

Minulle kehittyi vääriä asenteita naisia kohtaan. Se aiheutti syöksykierteen tapaisen pahan olon tunteen kaikkine valheineen. Olen päässyt niistä irti ja nyt elän elämäni parhaassa parisuhteessa.

Ylioppilas- ja MTV-Teatterin kautta pääsin Tampereen Teatteriin ja Helsingin Kaupunginteatteriin. Näyttelin paljon farsseissa ja musikaaleissa. Vasta Jouko Turkka pakotti minut kaivamaan itsestäni esiin uusia piirteitä, Othellon Jagoa.

Olen kirjoittanut monologin Ylpeys. Kirjoittaminen on sisäinen käsky, ei velvollisuus tai työtehtävä. Harjoittelemme sitä nyt ohjaaja Pasi Lampelan kanssa. Ensi-ilta oli Teatteri Jurkassa. Iloitsen siitä.

Teatteri pelasti minut totaaliselta alkoholismilta, sillä illan esityksissä piti olla kunnossa. Join aivan liikaa, kuten kirjoitin kirjassani. Panin korkin kiinni 17 vuotta sitten ja olen siitä yhä onnellinen.

Minulla on kuusi lasta ja kolme lastenlasta. Tyttäreni Minnea on jo vuosia ollut naimisissa tunisialaisen Youssefin kanssa ja hän on kääntynyt muslimiksi. Tyttäreni on perehdyttänyt minut islamiin. Vain tietämättömät kuvittelevat, että kaikki muslimit ovat ääriaineksia. Suurin osa heistä elää kuten mekin, tavallista elämää.

Lastenlapseni ovat ihania, mutta he ovat lasteni lapsia. Yritän olla heille kiva kaveri, koska tykkään heistä kaikista aivan mahdottomasti.

Julkaistu: 20.4.2018