Nato hyötyy Suomen jäsenyydestä jopa meitä enemmän – jo kerran ”aivokuolleeksi” julistetussa järjestössä alkaa iso remontti, joka voi laittaa Suomen aseman kokonaan uusiksi

Vielä kolme vuotta sitten Ranskan presidentti Emmanuel Macron nimitti Natoa ”aivokuolleeksi”. Kolme vuosikymmentä kylmän sodan päättymisen jälkeen läntinen puolustusliitto oli etsinyt itseään. Donald Trumpin uhattua supistaa amerikkalaista rahoitusta jotkut kysyivät, oliko Natolla enää mitään virkaa.

Helmikuu 2022 muutti kaiken: kun Venäjä aloitti suursodan länsirajallaan, alun perin Neuvostoliiton saartorenkaaksi Eurooppaan perustettu sotilasliitto palasi tekemään sitä mitä ennenkin. Viides artikla – jos yhtä kohtaan hyökätään, muut antavat sille tukeaan – taas ajankohtaiselta. Aggressiivisen Venäjän vieressä nököttävät Suomi ja Ruotsi alkoivat hakeutua täysjäseniksi oltuaan jo sitä ennen Naton kyljessä kiinni.

Uudet jäsenet ovat kuitenkin vain pieni osa niistä muutoksista, joita Venäjän hyökkäys käynnisti Natossa. Sen komentorakenne on uusittu parinkymmenen vuoden välein, ja remontin aika olisi ollut näihin aikoihin muutenkin edessä. Nyt strategisia esikuntia on kaksi, toinen Euroopassa ja toinen Amerikassa. Operatiivisia esikuntia taas kolme: Pohjois-Atlantille laivastopainotteinen Yhdysvaltain Norfolkissa, Keskiseen Eurooppaan maavoimapainotteinen Hollannin Brunssumissa ja eteläiselle Euroopalle kolmas Italian Napolissa.

Omia joukkoja Natolla ei ole eikä niitä kaavailla, vaan esikunnat koordinoivat eri maiden resurssien yhteiskäyttöä. Kun Venäjän asevoimien todellinen tila on nyt selvinnyt kaikille, on todennäköistä, että Naton organisaatiokin reagoi tähän uudelleen ryhmittymisillä. Näin ollen Suomessa käynnistynyt spekulaatio siitä, olemmeko nyt jäseninä enemmän Norfolkin vai Brunssumin kanssa tekemisissä, saattaa hyvinkin olla ennenaikaista.

Kylmän sodan jälkeen niin joukkojen aseistusta kuin asevarastojakin on ajettu kaikkialla lännessä alas. Viime vuoden helmikuun jälkeen asetehtaat kaikkialla lännessä pyörivät täydellä vauhdilla ja uusia suunnitellaan. Tähän asti suuri osa Ukrainan saamasta aseavusta on ollut vanhentuneita ja helposti irrotettavia aseita – enemmän kuin niitä, mitä Ukraina kipeimmin tarvitsisi. Nato varmasti tekee suuria yhteishankintoja lähivuosina, mutta ei Ukrainan tarpeisiin, vaan sodasta oppien omiin tarpeisiinsa samalla kun osa tuotannosta ohjataan Ukrainaan.

USA:n ja Euroopan taloudet ovat kuitenkin helisemässä koronaelvytyksen, kiihtyvän inflaation ja nousevan korkotason kanssa, joten avointa piikkiä ei aseteollisuuskaan saa Naton jäsenvaltioilta. Nämä ovat ne ristipaineet, joissa lännen varustautumissuunnitelmia laaditaan juuri nyt ja joissa pöydissä Suomikin on siis täysivaltaisena mukana, sekä omia puolustustarpeitaan että puolustustarvikevientinsä mahdollisuuksia ajamassa – kisassa muiden jäsenmaiden kanssa.

Mikä oikeasti muuttui Suomen täysjäsenyyden myötä?

Suomella ja Natolla ei enää ole salaisuuksia keskenään. Ja loputkin Suomen puolustuksen johtamisjärjestelmästä sovitetaan Naton järjestelmiin – se tarkoittaa suurta määrää eritasoisia toimia. Aiemmin on jo esimerkiksi aakkoslyhenteet oli muutettu: ennen sanottiin F niin kuin Faarao, mutta nyt F-kirjainta merkitään Naton tapaan Foxtrotilla. Tietokonejärjestelmistä laitteiden varaosien mitoitukseen – kaiken pitää sopia yhteen ja olla johdettavissa mistä hyvänsä. Hyvä esimerkki päinvastaisten toimintatavan tehottomuudesta on Venäjän sotiminen Ukrainassa, jossa Wagner-joukot sotivat välillä omin päin ja normaali armeija omin päin ja sitten ammutaan myös omia, kun ei edes tiedetä, missä eri joukot sijaitsevat.

Kuka johtaa Suomen Nato-politiikkaa?

Nato-jäsenyys on osa Suomen ulkopolitiikkaa samalla tavoin kuin muidenkin kansainvälisten järjestöjen jäsenyydet kuten vaikkapa YK:n. Naton huippukokouksissa Suomea edustaa presidentti, joka perustuslain mukaan määrää Suomen suhteista ulkovaltoihin yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. EU-asioita ei lueta ulkopolitiikaksi ja sen vuoksi ne ovat pääministerin ja sektoriministerien tonttia. Käytännössä Nato-politiikan linjauksia valmistellaan tiiviisti ulkoministeriön, puolustusministeriön, pääministerin esikunnan ja presidentin kanslian yhteistyönä.

Karkaako Suomesta valtaa ulkomaille Nato-jäsenyyden myötä?

Valtioiden tasolla elämme joka tapauksessa maailmassa, jossa on valtava määrä valtioiden välisiä sopimuksia eikä Nato-jäsenyys tuo tähän merkittävää muutosta. Valta tulisi kuitenkin nähdä laajemmin: kansalaisiin yritetään jatkuvasti vaikuttaa ulkomailta, ja osa tästä vaikuttamisesta on demokratian horjuttamista eli sotilaallista taustaltaan jo paljon ennen kuin ensimmäistäkään laukausta on ammuttu. On sanottu, että totuus on sodan ensimmäinen uhri ja näitä uhreja esimerkiksi Venäjä ja Kiina pyrkivät saamaan aikaan verkon kautta levitettävällä valeuutisilla sekä mielipidevaikuttamisella. On kansalaisten kriittisen lukemisen taidosta kiinni, paljonko itse annamme tätä valtaa muille.

Onko Natolle mitään hyötyä Suomesta?

Suomi saattaa olla jopa Natolle tärkeämpi kuin Nato Suomelle. Nyt kun sota Euroopassa on tehnyt Venäjän uhasta Naton ykkösprioriteetin, meidän reserveineen neljännesmiljoonan sotilaan suuruisesta armeijastamme tuli kertaheitolla Naton viidenneksi suurin ja ainoa, joka on Venäjän vastaisella rajalla etulinjassa. Suomen tykistö on heti USA:n jälkeen Naton suurin. Ja 1300 kilometrin itärajamme on myös uusi, äärimmäisen arvokas näköalapaikka Naton tiedustelulle aivan Murmanskin ja Pietarin strategisesti tärkeiden tukikohtien ja sotateollisuskeskittymien vieressä. Tiedustelu on ennen kaikkea eri datan yhdistämistä ja Suomen tiedusteluosaaminen on ennestään korkeaa tasoa.

Miksi Ruotsin Nato-jäsenyys on Suomelle tärkeä?

Sodassa kuten siihen varautumisessakin on yhtä lailla kyse maastosta siinä missä valtioiden rajoistakin. Sotilaallisessa konfliktissa ilmavoimat tarvitsisivat huolto- ja tukialueita usean sadan kilometrin päässä etulinjan takana, samoin maa- ja merivoimat. Lisäksi Ruotsilla on kapealla Itämerellä käytännössä yhteinen meriraja Venäjän kanssa – Kaliningradissa alle 300 kilometrin päässä Ruotsin rannikosta sijaitsee Venäjän Itämeren laivaston, maan vanhimman ja kunnianarvoisimman merivoimien yksikön, kotisatama ja johto. Olisi myös Suomen merenkulun ja huoltovarmuuden kannalta tärkeää, että niille kriittisten Ruotsin itä- ja etelärannikon turvallisuus olisi osa samaa suunnitelmaa kuin meidän muukin puolustussuunnittelumme. Kulttuurisista ja geopoliittista syistä Ruotsi on jo nykyään tärkein puolustusyhteistyökumppanimme – mieluummin siis osana yhteistä liittokuntaa.

Eikö EU-jäsenyys olisi riittänyt Suomelle läntiseksi tueksi ja turvaksi?

Kyllä ja ei. Presidentti Mauno Koivisto sanoi aikoinaan, että hänelle perimmäinen syy ajaa Suomea EU:n jäseneksi oli turvallisuuspoliittinen. Suomi yrittikin aluksi vaikuttaa EU:n sisällä unionin kehittämistä myös puolustusliitoksi. Mutta sekä tuolloinen jäsenmaiden enemmistö että uudet jäsenmaat valitsivat olemassa olevista vaihtoehdoista Naton omaksi ykkösratkaisukseen. Turvallisuuspolitiikan kaksi osaa, ulkopolitiikka ja puolustus ovat kuitenkin tiiviisti yhteydessä keskenään, samoin taloudellinen ja sotilaallinen integraatio, joten isot osat Suomenkin turvallisuuspolitiikkaa on tiiviisti EU:n päätöksenteon ytimessä.

Mikä on Naton suurin heikkous?

Nato on sekä sotilaallinen että poliittinen järjestö. Sen korkein päätöksenteko edellyttää 31 valtion yksimielistä päätöksentekoa. Vaikka jäsenmaissa on isoja eroja, Naton toiminnassa on paljon sellaista arvopohjaa kuten tasa-arvo ja kestävyys, mikä lyhyellä tähtäimellä voi kuulostaa tehottomalta sotilaallisessa toiminnassa, mutta pitkällä tähtäimellä luo uskottavuutta ja luottamusta siihen, että eettisesti aina ongelmallinen sotiminen hoidetaan niin pitkälle kuin mahdollista arvojemme mukaisesti eikä muodosta niistä isoa poikkeusta. Luottamus taas on asevoimille hyödyllistä pääomaa, mikä on nähty Ukrainan sodassa, kun Venäjän asevoimissa harvat osat luottavat toisiinsa.

Tuleeko Suomeen ydinaseita?

Normaalisti rauhan aikana uusista asevarikoista päätetään pitkäaikaisilla suunnitelmilla eikä ydinaseiden varastoimiselle Suomeen ole mitään näköpiirissä olevaa tarvetta. Mutta amerikkalaisia, ranskalaisia ja brittiläisiä ydinaseita on myös lentokoneissa, laivoissa ja sukellusveneissä, jotka voivat vierailla Suomen aluevesillä tai ilmatilassa.

Voiko suomalaisia sotilaita joutua kuolemaan vierailla mailla Naton operaatiossa?

Suomalaiset sotilaat ovat ottaneet jo yli 60 vuoden ajan osaa kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin sekä YK:n, EU:n että Naton johdolla. Joukot on koottu kantahenkilökunnasta ja reserviläisistä, ja suomalaisia on kuollut vuosien mittaan lähes viisikymmentä. Sotilaallisissa tehtävissä on aina myös kuolemanvaara. Nato-vetoisessa Afganistan-operaatiossa suomalaiset joukot olivat osan aikaa myös taistelutilanteissa osapuolena.

Tulevatko kaikkien Nato-maiden joukot Suomen avuksi, jos Suomeen hyökätään?

Kuuluisassa Naton peruskirjan viidennessä artiklassa sanotaan, että hyökkäys yhtä Nato-maata kohtaan on hyökkäys koko liittoa kohtaan. Mutta kukin Naton 30 jäsenmaasta saa itse päättää, millaista apua se tarjoaa. Niinpä Suomesta ei automaattisesta lähde joukkoja minkään Nato-maan turvaksi, mutta ei myöskään Suomeen tule automaattisesti minkään maan joukkoja. Toisaalta Ukrainan tapaus osoittaa, että sotilaallisen avun saamiseksi maan ei välttämättä tarvitse edes olla sotilasliiton jäsen.

Onko yhdenkään Nato-maan kimppuun hyökätty sen historian aikana?

Yhdysvallat vetosi viidenteen artiklaan ja Nato-maiden apuun vuonna 2001, kun terroristit hyökkäsivät New Yorkin WTC-tornien ja Pentagonin kimppuun. Sen seurauksena Nato käynnisti Afganistanin-operaationsa, johon Suomikin on osallistunut jo Naton kumppanina. Lisäksi esimerkiksi Argentiina hyökkäsi Britannialle kuuluville Falklandin-saarille 1982, mutta ne sijaitsevat etelämpänä Atlantilla kuin alue, jota Naton peruskirja koskee.

Lisääkö Nato-jäsenyys paineita Suomen valtion budjettia kohtaan?

Naton jäsenmaksu itsessään on pieni, joidenkin kymmenien miljoonien eurojen luokkaa. Mutta Natolla on suositus, että sen jäsenmaiden puolustusbudjetti olisi kaksi prosenttia näiden bruttokansantuotteesta. Se, mitä puolustusbudjettiin lasketaan, vaihtelee maittain. Kaikkialla Euroopassa uusitaan asevarastoja sekä kasvatetaan sotilasmenoja Venäjän sotimisen tähden joka tapauksessa. Toisaalta Nato-jäsenyys avaa myös suomalaiselle vientiteollisuudelle mahdollisuuksia isoihin, monikansallisiin hankintasopimuksiin, jotka toisivat tullessaan työllisyyttä ja verotuloja eli helpottaisivat budjettipaineita.

Olisiko Suomen pitänyt liittyä Naton jäseneksi aikaisemmin?

Suomen maantieteellinen sijainti on ollut idän ja lännen välissä Venäjän naapurina, on sitä edelleen ja on jatkossakin. On sekä luonnollista että ollut tuloksellista pyrkiä yhtä aikaa pitämään hyvät suhteet rajantakaiseen supervaltaan sekä oma puolustuskyky niin hyvällä tolalla, että täällä ei ole tyhjiötä. Suomen lähentyminen läntistä puolustusyhteistyötä on kasvanut vähitellen vuosikymmenten mittaan samalla kun Venäjän politiikka on muuttunut aggressiivisemmaksi. Niin kauan kuin Eurooppa oli suhteellisen vakaa, Suomi halusi tukea vakautta pidättäytymällä rajuista liikkeistä. Mitään ei kuitenkaan menetetty siinä, että politiikkaa muutettiin isosti vasta kun ympäristökin muuttui isosti.