Nämä tekijät pettivät Leijonat Kanadaa vastaan – vähää vaille nappipeli valui siksi hiekkaan

Leijonat kohtasi viidennessä ottelussaan lätkän MM-kisoissa Prahassa O2-areenassa Kanadan. Kanada voitti tiukan ottelun maalein 5–3.

Leijonat asetti erinomaisen nuotin ottelulle, Jesse Puljujärven tasaviisikoin ja Valtteri Puustisen ylivoimapelistä tekemät maalit olivat seurausta suomalaisten tavattoman hyvästä pelivalmiudesta. Unelma-alku, 2–0 johto ja todella pelinopea pelaaminen hyökkäys- ja puolustussuuntaan loivat pohjaa avauserään tavalla, joka yllätti Kanadan housut kintussa.

Pian alun shokkinsa jälkeen kävi ilmi, miten Kanada oli suunnitellut pelaavan Suomea vastaan. Se käänsi peliä nopeasti pystyyn idealla, ettei Leijonien puolustus ehtisi organisoitua. Enimmäkseen Suomen puolustuspelinopeus löi laudalta Kanada hyökkäyspelinopeuden.

Ja silti Kanadan rumputuli alkoi koetella Leijonia. Se koetteli sen verran, että muutama virhe suomalaisille tuli.

Ensin Jesper Mattilan reverse-syöttö Olli Määtälle epäonnistui – kavennusmaali Kanadalle – ja Oliwer Kaski kämmäsi hyökkäysalueella Ahti Oksasen hätäisestä ohilaukauksesta syntyneen irtokiekon niin, että kanadalaiset saivat ylivoimahyökkäyksen – seurasi 2 – 2-maali – jossa maalivahti Harri Säteri kauhoi kiekon lopulta itse Suomen maaliin.

Toisen erän alku mentiin kummankin joukkueen alivoimapelin komennossa. Ylivoimapelit vuorostaan jäivät jalkoihin.

Jukka Jalonen esikuntineen oli korjannut kovassa paikassa ennen Kanada-peliä Leijonien toisen erän pelaamistaan verrattuna turnauksen aiempiin peleihin: se pelasi piri pinnassa kiekkokontrollia, vaikka Kanadan paine oli enemmän kuin melkopuoleista.

Yltyleensä Leijonat pelasi upeasti läpi pelin – ja toisesta erästä tästä on annettava erityiskiitos – kourallisen viivelähtöjä asetelmassa, jossa Kanadan pölhökustaana operoinut kärkikarvaaja canceloi nuo tilanteet menemällä maalin taakse päälle. Leijonien pakki odotti, kis kis, ja tuli toiselta tolpalta ulos kiekon kanssa. Noista tilanteista olisi sitten toki pitänyt järjestelmällisemin päästä hetkellisen 5–4-hyökkäysen turvin siirtymään hyökkäysalueelle.

Kaikkineen Suomi oli onnistunut kahden erän jälkeen todella hyvin. Peli oli kuitenkin mennyt Kanadan hallinnassa. Maalilukemat 3–3 olivat Suomen puolelta seurausta siitä, että todella monilla suunnitelluilla kenttäpelin osa-alueilla oli onnistuttu. Semminkin kun Säteri maalissa oli ollut korkeintaan keskinkertainen.

Kolmannen erän alkupuoli oli Leijonilta aivan loistavaa pelaamista; suomalaiset luisteluttivat kanadalaisia syöttämällä upeita pitkiä syöttöketjuja. Se oli rondoa se!

Hannes Björnisen jäähy katkaisi Leijonilta tuon dominoinnin hieman ennen erän puoliväliä. Alivoima tosin selvitti oivallisesti jäähyn. Vaan eräs jääkiekkoilun melkeinpä aina toistuvia lainalaisuuksia on, että ylivoimapelin jälkeen peliote siirtyy ylivoimapeliä pyörittämään päässeelle osapuolelle. Niin tälläkin erää…

Arttu Hyry ja Kaski tulivat pelanneeksi ja tuplanneeksi puolustusalueella väärin samaa miestä, Rasmus Rissanen ylireagoi ja Puljujärvi oli teillä tietämättömillä – ja Kanada rankaisi: 4–3.

Leijonat toipui hienosti Kanadan johtomaalista, joka lopulta jäi voittomaaliksi; Suomi loi muutaman maukkaan maalipaikan, mutta lopulta kanadalaiset vetivät pidemmän korren.

Tuloksesta huolimatta teen selväksi, että Leijonat pelasi vähää vaille aivan nappipelin. Tällainen yhteistyön jääkiekko on tämän Leijonien altavastaajajoukkueen konsti. Niinkin asian voi muotoilla, että maalivahdin loistopeli ja yksi ylivoimapelimaali jäivät piippuun.

Muutoin kaikki oli tip top, enempää tässä kontekstissa, jossa Kanadalla on paremmat pelaajat, ei voi oikeastaan vaatia.