Nämä ovat Nuorten Leijonien neljä kohtalonkysymystä MM-kisoissa – tähtipelaaja on Suomelle jälleen kaikki kaikessa
Nuoret Leijonat tavoittelevat menestystä MM-kisoissa. Kuten viime vuosi osoitti, turnauksessa menestys voi olla pienestä kiinni. Suomen joukkueen yllä leijuu muutama kysymysmerkki ennen kisojen alkua.
Nuoret Leijonat lähtee MM-kisoihin hallitsevana hopeamitalistina. Paperilla joukkue on joiltain kanteilta katsottuna jopa viimevuotista parempi.
Mukana on iso nippu pelaajia, jotka olivat jo viime vuonna merkittävissä rooleissa. He ovat nyt vuoden vanhempia ja kypsempiä. Omissa papereissani viime vuoden turnauksen arvokkain pelaaja on kehissä tänäkin vuonna, minkä lisäksi pääikäluokan ulkopuolelta mukana on muutamia erittäin mielenkiintoisia täsmälisäyksiä.
Käyn tässä jutussa läpi neljä Nuorten Leijonien tuleviin kisoihin ja tiedotettuun kisajoukkueeseen liittyvää avainkysymystä. Ne tulevat ratkaisemaan, jääkö tämänvuotinen suoritus flopiksi vai poistuvatko suomalaiset Minnesotasta kultaiset mitalit kaulassa.
1. Pystyykö Petteri Rimpinen toistamaan viime vuoden nappisuorituksen?
Kiistaton fakta on, että alun hehkutuksesta huolimatta kenttäpelaajien osalta Suomen joukkue on viime vuoden tapaan paperilla selvästi perässä Kanadaa, Yhdysvaltoja ja Ruotsia. En myöskään pidä kovin todennäköisenä, että Nuorille Leijonille olisi herumassa erityistä pelitavallista etua.
”Tällaisissa lyhyissä turnauksissa akuutti päivän kunto on kaikki kaikessa.”
Näin ollen Suomi tulee jälleen kerran menestymään tai kaatumaan maalivahtiosastonsa suoritustasoon. Viime vuonna Petteri Rimpinen oli maagisen hyvä ja mielestäni kiistatta omalle joukkueellen tärkein yksilö, vaikka turnauksen varsinainen MVP-pysti menikin eri osoitteeseen.
Rimpisen syyskausi Liigassa ei ole numeroiden valossa ollut aivan niin hyvä kuin se oli vuosi sitten, mutta toisaalta maajoukkueessa hän on tälläkin kaudella ollut herra ja hidalgo. Hän ei ole vielä toistaiseksi hävinnyt ainuttakaan ottelua.
Tällaisissa lyhyissä turnauksissa akuutti päivän kunto on kaikki kaikessa. Vaikka Rimpinen lähtee turnaukseen ykkösenä, Suomella on onneksi takataskussa erinomainen kakkosvaihtoehto Kim Saarisessa, joka on Liiga-tasolla suorittanut alkukauden mitassa jopa virkaveljeään paremmin.
2. Kestääkö Suomen hyökkäys Konsta Heleniuksen poissaolon?
Vaikka Konsta Heleniusta ei oltu nimetty alkuperäiseen leiriryhmään, oli olemassa vielä pieni mahdollisuus siitä, että hän olisi vielä viime hetkellä liittynyt joukkueen vahvuuteen ennen varsinaisen turnauksen alkua. Buffalo Sabresin GM:n pestiin ylennetty Jarmo Kekäläinen kuitenkin hiljattain vahvisti, ettei Heleniusta tulla tämän vuoden turnauksessa näkemään.
Menetys on Nuorille Leijonille valtava. Selkeitä askeleita eteenpäin alkukaudesta AHL:ssä ottanut Helenius olisi ollut joukkueen kiistaton ykkössentteri. Sellainen, joka olisi kestänyt vertailun turnauksen muihin kärkimaihin.
”Isot odotukset kohdistuvat Emil Hemmingiin, joka jäi vielä viime vuonna nelosketjun työmyyrän rooliin.”
Suomen sentteriosasto on ilman Heleniustakin kohtalainen, mutta hänen kanssaan se olisi ollut oikeasti laadukas. Nyt ykkössentterin vastuun joutuu todennäköisesti kantamaan Julius Miettinen, Heikki Ruohosen tai Jasper Kuhdan tarjotessa taustalta tulitukea. He kaikki ovat hyviä pelaajia, mutta kakkos-, kolmos- ja nelossentterin rooleihin he olisivat olleet erinomiaisia.
Heleniuksen jäädessä pois Suomi tulee tarvitsemaan myös entistä merkittävämpiä kontribuutioita sen laitureilta. Isot odotukset kohdistuvat Emil Hemmingiin, joka jäi vielä viime vuonna nelosketjun työmyyrän rooliin.
Vuotta nuorempi Matias Vanhanen on latonut kovaa tulosta WHL:ssä ja muodostaa valmiin tutkaparin Miettisen kanssa, mutta riittääkö hänellä vielä tässä vaiheessa todelliseksi hyökkäyspelilliseksi kantajaksi? Aatos Koivu on jäänyt Liigassa yllättävän pahasti pimentoon, mutta nyt hänen laukaukselleen olisi kipeästi käyttöä.
”Nähtäväksi jää, miten Suomen pakisto tulee pärjäämään kärkimaiden hyökkäyksiä vastaan nimenomaan kamppailu- ja maalineduspelaamisen saralla.”
3. Aiheuttaako Suomen puolustuksen pienikokoisuus ongelmia kärkimaita vastaan?
Suomen puolustus erottuu muista turnauksen suurista maista joukon pienikokoisimpana. Joukkueesta ei löydy yhtään vähintään 188-senttistä puolustajaa, kun Ruotsilla tällaisia on kolme, Kanadalla viisi, ja Yhdysvalloillakin todennäköisesti ainakin puolet joukkueen pakistosta täyttää tämän ehdon.
Osin kyse on vain siitä, että tällä kertaa parhaat pelaajat nyt sattuivat olemaan tämän mittaisia. Osin kyse on kuitenkin myös valmennuksen valinnoista. Mukana joukkueessa on esimerkiksi 175-senttinen Arttu Välilä, joka on kiistatta esiintynyt tällä kaudella edukseen ja jonka valinnalle on hyvät pelilliset syyt.
Toisaalta valmennus jätti hänet valitessaan rannalle muun muassa viime vuoden joukkueessa mukana olleen 190-senttisen Sebastian Soinin ja Dallas Starsin varaaman, WHL:ssä toista kautta pelaavan 195-senttisen Niilopekka Muhosen.
Nähtäväksi jää, miten Suomen pakisto tulee pärjäämään kärkimaiden hyökkäyksiä vastaan nimenomaan kamppailu- ja maalineduspelaamisen saralla.
”Vielä muutama vuosi sitten ikäluokkansa kiistattomiin kurkoihin kansainvälisestikin kuuluneelta Kiviharjulta on odotettu seuraavaa askelta jo aika kauan.”
4. Pystyykö Aron Kiviharju tai Daniel Nieminen nousemaan todelliseksi kärkipuolustajaksi tämän turnauksen mittapuulla?
Jos Heleniuksen poisjäännin myötä Suomelta puuttuu selkeä yksittäinen kärkihyökkääjä, puolustuksesta esiin nousee muutama nimi yli muiden. Kapteeni Aron Kiviharju kantoi rinnassaan C:tä jo viime vuoden turnauksessa ja on tottunut kantamaan isoa vastuuta juniorimaajoukkueesta toiseen.
Daniel Nieminen puolestaan on tämän kauden maajoukkuetapahtumissa vaivihkaa alkanut ottamaan itselleen ikäluokan ykköspuolustajan viittaa.
Mutta pystyykö heistä kumpikaan nousemaan näissä kisoissa uudelle tasolle ja tuomaan Suomen puolustukseen jotain sellaista, jota Kanadan ja Yhdysvaltojen kärkipuolustajat pystyvät omille joukkueilleen tarjoamaan?
”Ilman todellista ykköspuolustajaa Suomen on optimaalisella maalivahtipelilläkään hyvin vaikea päihittää turnauksen ykkösmaita.”
Vielä muutama vuosi sitten ikäluokkansa kiistattomiin kurkoihin kansainvälisestikin kuuluneelta Kiviharjulta on odotettu seuraavaa askelta jo aika kauan. Todellinen Liiga-läpimurto antaa vielä odottaa itseään. Hän ei vielä viime vuoden turnauksessa ollut lähelläkään dominoida otteluita.
Odotin paljon myös Niemisen alkukaudelta peilaten etenkin hänen erittäin lupaavaan World Junior Summer Showcase -esiintymiseensä. Myös Nieminen on suoriutunut odotettua vaisummin.
Ilman todellista ykköspuolustajaa Suomen on optimaalisella maalivahtipelilläkään hyvin vaikea päihittää turnauksen ykkösmaita. Siispä Kiviharjulta ja Niemiseltä, jotka todennäköisesti muodostavat Suomen ykkösparin, kaivataan näissä kisoissa nappisuorituksia.
Nuoret Leijonat lähtee kirkastamaan viimevuotista hopeamitalia seuraavalla joukkueella:
Maalivahdit:
Petteri Rimpinen, Kim Saarinen, Patrik Kerkola
Puolustajat:
Lasse Boelius, Mitja Jokinen, Aron Kiviharju, Daniel Nieminen, Niklas Nykyri, Juho Piiparinen, Veeti Väisänen, Arttu Välilä
Hyökkääjät:
Emil Hemming, Atte Joki, Onni Kalto, Aatos Koivu, Jasper Kuhta, Julius Miettinen, Kasper Pikkarainen, Heikki Ruohonen, Joona Saarelainen, Oliver Suvanto, Leo Tuuva, Matias Vanhanen, Roope Vesterinen, Max Westergård
