Nämä jättihyönteiset ovat äärimmäisen tehokkaita tappajia – Niiden lentotaitoa voi ihailla vielä loppusyksystäkin

Kotipihallani lentelee loppukesäisin ja alkusyksyisin kookkaita ruskoukonkorentoja. Ne liitelevät kymmenien metrien korkeudessa ja syöksähtelevät tämän tästä hyönteisten perään.

Kuuluu terävä napsaus, ja kärpänen on jäänyt korennon raajoihin. Sitten korento lennähtää puun kylkeen aurinkoiselle puolelle syömään saalistaan ja keräämään lämpöenergiaa.

Sudenkorentojen poikkeuksellinen lentotaito on kautta aikojen kiehtonut luonnon tutkijoita ja tarkkailijoita. Vasta suurnopeuskamerat, joilla voidaan ottaa satoja kuvia sekunnissa, ovat paljastaneet näiden ilma-akrobaattien temppujen salaisuuksia.

Sudenkorennot kykenevät huimiin lentosuorituksiin ohjaamalla neljää siipeään itsenäisesti suoraan siipiin kiinnittyvillä, voimakkailla lihaksilla ja säätämällä tarkasti siipien kulmaa ja työntövoimaa.

Kun korennon pitää nousta nopeasti, se tekee siivillään vastavedon. Vaiheittaiset siipien lyönnit sopivat normaaliin matkalentoon ja työntövoiman tuottamiseen.

Synkronoitu siipien lyönti puolestaan mahdollistaa nopeat suunnanmuutokset. Silmänräpäyksessä maksimityöntövoima voidaan vaihtaa liukumiseen, jolloin korento säästää energiaa.

Ukonkorennot pystyvät kiihdyttämään jopa yli 40 kilometrin tuntivauhtiin.

Korennot osaavat tehdä taiturimaisia silmukoita, pysäyttää lentonsa hetkessä ja lentää taaksepäin.

Läpinäkyvät siivet ovat hyvin ohuet, mutta siipisuonien ansiosta ne ovat lujat ja kestävät huiman räpyttelytahdin, yli 30 kertaa sekunnissa.

Sudenkorentojen siipien etureunassa on usein värillinen, hieman muuta siipeä painavampi lohko nimeltä pterostigma. Se toimii vastapainona ja vakauttaa siipien toimintaa. Periaate on tuttu esimerkiksi lentokoneista ja riippusiltojen kannattimista.

Sudenkorennoilla on lihakset, jotka ovat erikoistuneet suoraan siipien liikutteluun. Muilla hyönteisillä siivet ovat kiinnittyneet hyönteisen kitiinikuoreen, ja lihasten supistelulla hyönteinen saa siipensä värähtelemään kuin äänirauta, jota napautetaan.

Tämän tekniikan ansiosta hyönteisten siivet voivat liikkua nopeasti, mutta se on kömpelöä lentämistä verrattuna sudenkorentojen sulavaan ja atleettiseen menoon.

Tutkimusten mukaan sudenkorennot ovat tehokkaampia saalistajia kuin juuri mitkään muut eliöt maailmassa: yli 95 prosenttia korentojen saalistusyrityksistä onnistuu.

Sudenkorennot pystyvät ennakoimaan saaliseläinten liikkeitä ja kohdistamaan iskunsa juuri siihen kohtaan, johon hyttynen tai kärpänen on tulossa sekunnin murto-osan päästä.

Sudenkorentoja auttavat saalistuksessa myös niiden suuret verkkosilmät, joissa olevien tuhansien pikkusilmien avulla saavutetaan jopa 360 asteen näkökenttä. Korentojen maailma näyttää hyvin erilaiselta kuin meidän.

Verkkosilmillä ei näe samalla tavalla tarkasti kuin vaikka ihmisen silmillä, eikä korennolla ole aivoja prosessoimassa verkkokalvoille piirtyvää näkymää. Mutta korentojen silmät aistivat ympäristössä tapahtuvat liikkeet murhaavan tarkasti.

Maailman eläinlajeista enemmistö osaa lentää. Lentotaidon kehittyminen on vienyt miljoonia vuosia. Ilmassa saalistaminen on evoluution monimutkaisimpia tuotoksia, ja sudenkorennot ovat tämän kehityksen huipulla.

Sudenkorennot ovat maapallon vanhimpia hyönteislahkoja. Fossiililöytöjen perusteella sudenkorentojen rakenne on säilynyt lähes muuttumattomana jopa 320 miljoonaa vuotta.

Sen sijaan korentojen koko on muuttunut dramaattisesti aikojen saatossa: dinosaurusten aikaan kortteiden ja saniaispuiden lomassa lenteli jopa metrin pituisia sudenkorentoja. Nyt suurimpienkin korentojen koko on kymmenen sentin luokkaa.

Sudenkorentojen tieteellinen nimi Odonata on kreikkaa ja tarkoittaa ”hampaallisia”. Niillä onkin hurja purukalusto.

Ukonkorennot ovat aitosudenkorentojen heimo. Suomen ja Euroopan kookkaimmat sudenkorennot kuuluvat ukonkorentoihin.

Ukonkorentoja on Suomessa toistakymmentä lajia, ja ne lentävät aktiivisesti vielä syksylläkin.

Maamme kosteanviileä ilmasto takaa sen, että pienetkään lammet ja suonsilmäkkeet eivät pääse yleensä kuivumaan. Pohjoisen pallonpuoliskon pitkät päivät varmistavat riittävän lämmönsaannin.

Suomen yleisimpiä ja komeimpia sudenkorentoja on ruskoukonkorento. Se on väritykseltään ruosteenruskea, mutta suurissa, koko pään yli ulottuvissa verkkosilmissä on usein sinistä.

Euroopan suurin ukonkorento on sinisen ja ruskean kirjava isoukonkorento, joka tosin on Suomessa harvinainen. Jos näet suurikokoisen siniruskean sudenkorennon, kyseessä on todennäköisesti siniukonkorento tai ruskoukonkorento.

Vihertävä kirjoukonkorento on erityisen taitava lentäjä. Usein se pörrää paikallaan useita sekunteja helikopterin tavoin, jolloin siitä on mahdollista ottaa kuvia.

Useimpien muiden hyönteisten kuvaaminen lennossa tavallisilla kameralaitteilla on vaikeaa, koska ne ovat niin pieniä ja liikkuvat nopeasti ja ennalta-arvaamattomasti.