Sitkeät ikivihreät: Nämä kasvit pystyvät yhteyttämään jopa lumen alla

Talvi näyttää kasvien maailmassa täysin hiljaiselta. Ne jurottavat mikä lumen alla piilossa, mikä korkealle hangesta kurkottaen. Lehtipuut talvehtivat alastomina, mutta ikivihreät havupuut antavat maisemaan vihreyttä talvellakin.

Vihreyttä löytyy myös maan pinnasta. Talvivihannat kasvit säilyttävät lehtensä vihreinä läpi talven ja kuihtuvat vasta, kun uudet lehdet ovat muodostumassa. Tällaisia kasveja ovat muun muassa käenkaali, sinivuokko ja kallioimarre.

Ainavihannat eli ikivihreät kasvit pitävät lehtensä useita vuosia. Tällaisia ovat havupuut, puolukka, kanerva ja variksenmarja. Kuusenneulaset elävät viidestä seitsemään vuotta, männyllä neulaset varisevat kolmen neljän vuoden ikäisinä. Puolukan lehdet elävät kahdesta kolmeen vuotta.

Yhteistä talvi- ja ainavihannille kasveille on kyky sietää pakkasta, kuivuutta ja lumen painoa. Puolukan lehdet pystyvät yhteyttämään jopa talvi­päivän valossa lumen alla.

Siellä lämpötila pysyy lähellä nollaa ja valoa suodattuu riittävästi hitaan fotosynteesin yllä­pitämiseksi.

Talvivihreys on sopeutuma, joka mahdollistaa nopean kasvun ja yhteyttämisen heti, kun aurinko kevättalvella alkaa paistaa, usein jo ennen kuin maa on ehtinyt sulaa.

Talvivihannat kasvit ovat sopeutuneet kestämään äärimmäistä kylmyyttä ja kuivuutta. Niiden soluissa on runsaasti sokereita ja muita liukoisia aineita, jotka estävät jääkiteiden muodostumisen.

Lehtien pintaa peittää vielä vahakerros, joka vähentää veden haihtumista. Aineenvaihduntakin hidastuu äärimmilleen.

Lumi toimii eristeenä, joka suojaa kasvien lehtiä kovimmilta pakkasilta. Avoimilla kallioilla ja teiden reunoilla kasvavat talvivihreät lajit joutuvat sen sijaan kestämään suoraa pakkasta ja talviauringon kuivattavaa vaikutusta.

Siksi monet varvut ja sammalet kasvavat mieluummin paikoissa, joissa ne peittyvät lumikerroksen alle.

Ikivihreät kasvit hyötyvät vihreydestään. Niiden ei tarvitse käyttää energiaa eikä ravinteita uusien lehtien kasvattamiseen keväällä. Ne myös pystyvät aloittamaan yhteyttämisen aikaisemmin keväällä tai jopa talvella lauhalla säällä.

Lehtensä pudottavilla kasveilla on iso ja paljon energiaa vaativa työ kasvattaa keväällä uudet lehdet.