Nämä asiat Edinburghissa kannattaa kokea – suosikkikirjailija Jenny Colgan vei Mondon kierrokselle kotikaupunkiinsa

Prinssi William muutti kaiken. Kirjailija Jenny Colgan nauraa lausumalleen ajatukselle, sillä vain hetki sitten hän myös kertoi, että Edinburgh on kuuluisa siitä, että se ei muutu. Skotlannin pääkaupunki on kuitenkin kehittynyt paljon viime vuosikymmeninä. Se on nyt varsin erilainen paikka kuin silloin, kun Jenny opiskeli Edinburghin yliopistossa 1980- ja 90-lukujen taitteessa.

Nykyinen Walesin prinssi vauhditti muutosta opiskellessaan 2000-luvun alussa St Andrewsin yliopistossa Edinburghin seudulla. Mahdollisuus päästä tulevan kuninkaan lähipiiriin houkutteli opinahjoon rikkaiden perheiden nuoria.

”William kävi täällä kaupungissa viikonloppuisin ystäviensä kanssa, ja heillä kaikilla oli hurjasti rahaa tuhlattavanaan. Pian Edinburghiin ilmaantui valtavasti uusia kahviloita, baareja ja ravintoloita”, Jenny kuvailee.

Istumme juttelemassa hänen perheensä kodissa, joka sijaitsee kaupungin uudemmalla puolella New Townissa. Asunnon seiniä koristaa taide ja eteistä dominoi valkoinen flyygeli. Täällä 51-vuotias Jenny perheineen – puoliso, kolme teini-ikäistä lasta ja kaksi koiraa – viettää arkipäivät. Viikonloppuisin he siirtyvät Forthinvuonon yli toiseen asuntoonsa, 1900-luvulla rakennettuun linnaan.

Menestyneen kirjailijan luokkahyppy on ollut melkoinen. Jennyn äiti varttui aikoinaan Glasgow’n slummialueella, missä kahdeksanhenkinen perhe ahtautui kahteen huoneeseen, eikä asunnossa ollut vessaa. Jennyn isoisä puolestaan joutui jo 11-vuotiaana töihin myllyyn ja oppi lukemaan vasta aikuisena tyttärensä avustuksella.

”Äitini tausta oli todella, todella köyhä”, Jenny sanoo. ”Hän oli erittäin päättäväinen sen suhteen, että hänen lapsistaan ei tulisi köyhiä.”

Prinssin läsnäolo ei tietenkään ole yksin nostanut Edinburghin suosiota, siihen on vaikuttanut moni asia. Niihin kuuluvat kirjat, jotka sijoittuvat Skotlantiin.

Yksi näistä matkailun edistäjistä on Jenny Colgan. Hänet tunnetaan erityisesti kotimaahansa sijoittuvista lämminhenkisistä feel good -kirjoista. Niiden käännösoikeuksia on myyty 27 maahan, ja ne ovat saaneet viime vuosina paljon lukijoita Suomessakin. Kirjojen tapahtumapaikat ovat usein fiktiivisiä, mutta ne pohjaavat Skotlantiin.

Viihde voi olla matkailijoille todella tärkeä houkutin. Esimerkiksi amerikkalaisen Diana Gabaldonin Matkantekijä-kirjoihin pohjautuva tv-sarja Outlander on tuonut Skotlantiin tuhansittain väkeä. Sarjassa nähtyjen kohteiden kävijämäärät nousivat 67 prosenttia, tiedottivat Skotlannin matkailuviranomaiset vuonna 2019.

Vieraat palkitaan Edinburghissa upeilla maisemilla ja kiehtovalla historialla. Kaupungissa on paljon mäkiä ja portaita, ja sanotaan, että se on Rooman tavoin perustettu seitsemälle kukkulalle. Näistä kolme lukeutuu Edinburghin päänähtävyyksiin: Arthur’s Seat, linnaa kannatteleva Castle Rock sekä Calton Hill, joka on yksi kaupungin suosituimmista paikoista ihailla auringonlaskua. Kaikkien kukkuloiden lähellä on myös mukavia ulkoilualueita.

Ydinkeskustan reunalla sijaitseva Arthur’s Seat on suosittu patikointikohde, jolta avautuu hieno näköala. Matkan varrella voi puuskuttamisen lomassa ihastella Pyhän Antoniuksen kappelin raunioita ja näkymää Holyroodin palatsille. Ison-Britannian hallitsija yöpyy siellä aina kaupungissa vieraillessaan.

Väkevä historia on Edinburghissa läsnä joka kulmalla. Siitä tuli Skotlannin pääkaupunki jo vuonna 1437, suunnilleen niihin aikoihin, kun savupiiput alkoivat yleistyä Suomessa. Kaupunkia hallitsevan linnan vanhin osa on 1100-luvulta peräisin oleva kappeli, ja asutuksen juuret yltävät vielä pidemmälle. Castle Rockille asetuttiin jo pronssi- ja rautakauden taitteessa, noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Maanpinnan muotojen ja kaupunkia ympäröineiden muurien vuoksi Edinburgh alkoi nopeasti kasvaa ylöspäin. Uuden ajan alussa esimerkiksi 10-kerroksinen talo oli jotakin käsittämätöntä, jota tultiin ihmettelemään kaukaa maaseudulta.

”Linnan läheltä löytyy rakennuksia, jotka olivat syntyaikanaan korkeimpia taloja, joissa ihmiset olivat koskaan asuneet. Ne olivat oman aikansa pilvenpiirtäjiä – ja niissä asutaan yhä”, Jenny kertoo.

Kaupungin ydinkeskusta jakautuu vanhaan ja uuteen osaan. Uutuus on tosin suhteellista, sillä New Town on rakennettu 1700–1800-luvuilla.

Sammuneella tulivuorella seisova linna hallitsee kaupunkikuvaa ja on Edinburghin ykkösnähtävyys. Pääsylippu on hyvä ostaa jo ennen vierailua. Linnassa kannattaa käydä niin näkymien, historian kuin Skotlannin kruununjalokivien vuoksi. Lapsia kiinnostaa myös jättimäinen Mons Meg -kanuuna ja päivittäin kello yhdeltä tapahtuva tykinlaukaus. Linna ei edusta vain muinaishistoriaa: sinne sijoitettiin vielä toisessa maailmansodassa sotavankeja. Alueelta löytyy koskettavia yksityiskohtia, kuten sotilaiden koirien hautausmaa.

Edinburghin vanhassakaupungissa menneisyys näkyy myös erityisesti ”ruttokadulla”, jonka päälle rakennettiin 1600-luvulla. Paikkaan tehdään opastettuja kierroksia.

Keskeinen nähtävyys on linnalta Holyroodin palatsille kulkeva Royal Mileksi nimetty katujen jatkumo, joka tarjoaa läpileikkauksen vanhastakaupungista. Kulkiessa kannattaa kurkistella sivukujille, joita kutsutaan täällä sanalla close. Niiltä avautuu toinen toistaan kiinnostavampia näkymiä, kuten reittejä upeille kirkoille. Lähellä on myös hostellien, halvan pizzan ja iloisen yöelämän keskittymä.

Victoria Street on puolestaan Edinburghin kauneimpia katuja. Se esiintyy myös Jenny Colganin kirjassa The Christmas Bookshop, jota ei vielä ole suomennettu.

Jenny muutti kaupunkiin pienestä kalastajakylästä 16-vuotiaana, aloittaessaan opiskelun. Hän uppoutui pian Edinburghin kulttuurielämään ja liittyi teatteriryhmään, joskin hänen roolinsa oli kulissien takana. Yliopiston jälkeen Jenny kokeili hetken huumassa stand up -lavakomiikkaa.

”Olin siinä todella huono. Kokemuksesta oli kuitenkin hyötyä, kun lähetin kirjoituksiani kustantamoille – sen sijaan, että olisin sanonut olevani sihteeri, pystyin sanomaan, että olen stand up -koomikko”, Jenny muistelee.

Muunneltu totuus nosti hänet esiin tarjokkaiden joukosta.

”Tietysti kaikki olettavat yhä, että pystyn esittämään stand upia, mutta ei. En ole kovin hyvä esiintyjä!”

Jenny on kuitenkin voinut seurata ilolla, miten moni samaan aikaan aloittanut koomikko on noussut suosioon Britanniassa tai kansainvälisesti. Yksi heistä on Jimmy Carr.

”Hän oli alkuun todella huono! On ollut hienoa nähdä hänen menestyvän – kun tuntee jonkun pitkään, tietää, miten paljon kovaa työtä läpimurto vaatii”, Jenny sanoo.

Aina elokuussa Edinburghissa pääsee valloilleen kulttuurin hullunmylly. Kaikki kaupungin suurimmat festivaalit järjestetään samaan aikaan. Kansainvälisesti tunnetuin on jättimäinen The Fringe. Se perustettiin vuonna 1947 Edinburghin kansainvälisen kulttuurifestivaalin varjotapahtumaksi, mutta se on noussut korkeakulttuuriin painottuvaa emofestariaan suuremmaksi. Fringe tarjoaa esittävää taidetta sen kaikissa muodoissa, ilman ennakkosensuuria.

Mitä Fringeen suuntaavan matkailijan kannattaa tietää?

”Ota mukaan paljon rahaa!” Jenny vitsailee. ”Mutta vakavammin sanoen, ei kannata valikoida vain isojen nimien isoja esiintymisiä. Tarjolla on myös paljon esityksiä, jotka ovat ilmaisia tai joissa pääsymaksun saa päättää itse. Varaudu ruuhkiin ja jatkuvaan mainosesitteiden tyrkyttämiseen. Varaa aikaa, lue esitteitä, ole avoin kokeellisille jutuille ja käy katsomassa jotain, mihin et tavallisesti menisi.”

Festivaalisovellus kertoo, mitä esityksiä alkaa milloinkin.

”Päätä minne menet sen mukaan, mitä juuri silloin sattuu alkamaan. Saatat nähdä jotain ihmeellistä”, Jenny lupaa.

Edinburgh on kävelykaupunki, ja myös Fringeen on syytä tulla mukavissa kengissä ja joka säähän varautuneena.

”Fringe on käytännössä kuin maailman suurin musiikkifestivaali, joka kestää 4,5 viikkoa”, Jenny summaa.

Edinburghin kulttuurielämä on vilkasta muulloinkin. Stand up -huumoria ja improvisaatioesityksiä on tarjolla lähes joka päivä. Tunnetuin komediaklubi on The Stand, ja vaihtoehto sille on Monkey Barrel Comedy.

”Edinburgh on täynnä teattereita, siis todella täynnä niitä, kiitos festivaalin. Erityisesti suosittelen Traverse-teatteria, sillä siellä kirjoitetaan näytelmiä, materiaali on uutta ja kokeilevaa ja aina kiinnostavaa”, Jenny sanoo.

Kuvataiteen ystävän kannattaa suunnata vastikään uusittuun Skotlannin kansallisgalleriaan, jossa on skottilaisen taiteen lisäksi tunnettujen kansainvälisten tekijöiden näyttelyitä. Kansallisgallerian nykytaide on esillä kahdessa rakennuksessa, Modern One ja Modern Two. Skotlannin kansallismuseosta löytyy nähtävää aikuisten lisäksi lapsille: heidät on huomioitu aivan erityisesti. Museoon on kerätty onnellinen sekamelska Skotlantiin liittyvää esineistöä F1-autoista kloonattuun Dolly-lampaaseen ja alueella eläneiden dinosaurusten luurankoihin. Myös kansallismuseon kattoterassi on ehdottomasti käynnin arvoinen. Sieltä on hienot näkymät yli kaupungin, ja kuvat auttavat paikkojen tunnistuksessa.

Kannattaa myös pistäytyä Leithin satamakaupunginosassa. Sieltä löytyy Helsingin Kaapelitehdasta muistuttava taidekeskittymä, vanhaan keksitehtaaseen perustettu The Biscuit Factory, sekä joenrannan ravintoloita, kahviloita ja laivoja, erityisesti Britannian kuningasperheen vanha huvijahti HMY Britannia. Parin korttelin päässä on paikallisten suosima Pierinos-pikaruokala. Sen jättimäinen fish and chips -annos riittää kahdelle.

Palatessa kannattaa kävellä Water of Leith -joen rantaa idylliseen Stockbridgeen, mistä löytyy kauniita rakennuksia ja sunnuntaisin maatilatori. Stockbridgestä voi kulkea upean vehmasta joenrantaa pittoreskille Dean Villagen alueelle. Luonnonkaunis reitti on kuin toisesta maailmasta katuvilinään verrattuna.

Edinburgh on myös herkkusuiden kohde. Skotlantilainen keittiö tarkoittaa muutakin kuin perinteistä haggista.

”Monet ravintolat tarjoavat nykyään lähiruokaa, kuten kalaa. Hummerit ja kampasimpukat ovat todella hyviä, merilevä on paikallista ja samoin jopa hirvenliha”, Jenny vinkkaa.

Yksi hänen suosikeistaan on Noto: ”Se on upea, vähän piilossa oleva ravintola, jossa ruoka on tehty todella kauniisti.”

The Magnum -ravintola puolestaan tarjoaa hyviä hirviruokia. Valvona & Crolla on italialainen,monipuolinen deli.

”Six by Nicoa rakastavat kaikki”, Jenny kertoo. ”Siellä on tarjolla kuusi ruokalajia, jotka liittyvät johonkin hauskaan teemaan. Se voi olla mitä milloinkin, kuten Hollywood tai Liisa Ihmemaassa, ja ravintolassa saa usein yllättyä.”

Edinburghissa on viisi Michelin-tähden saanutta ravintolaa: Timberyard, Condita, Heron, Martin Wishart ja The Kitchin. Maan ainoa kahden tähden paikka Andrew Fairlie sijaitsee runsaan tunnin ajomatkan päässä ja on joidenkin mielestä jo itsessään Skotlannin-matkan arvoinen.

Rannallekin Edinburghissa pääsee. Jenny suosittelee piipahdusta Portobello Beachillä, jonne voi mennä kaupungin keskustasta julkisilla välineillä kolmessa vartissa. Palloa heittelevien koiranomistajien kansoittamaa pitkää rantaa myötäilee bulevardi ravintoloineen ja kahviloineen.

Kaiken kaikkiaan Edinburgh on hurmaava sekoitus kaikenlaista, niin vanhaa kuin uutta.

”Tiedätkö, parasta tässä kaupungissa on eksyminen”, Jenny sanoo. ”Aloita Royal Milelta, ja lähdetpä sitten mihin tahansa suuntaan, näet jotain poikkeuksellista. Edinburgh on täynnä kauneutta.”