Apu

Näkyykö ilmastokriisi ikkunasta? Tutkija: "Jos päästöjen hillinnässä epäonnistutaan, talvien katoaminen Suomesta on pieni ongelma – Niin kamalia asioita maailmassa tapahtuu"

Näkyykö ilmastokriisi ikkunasta? Tutkija: "Jos päästöjen hillinnässä epäonnistutaan, talvien katoaminen Suomesta on pieni ongelma – Niin kamalia asioita maailmassa tapahtuu"
Talvi on ennätyslämmin etelässä ja ennätysluminen pohjoisessa. Kertooko se ilmastonmuutoksesta?
Julkaistu: 28.3.2020

Nurmikko viheriöi ja pensasaita pukkaa uutta lehteä. Joku löytää perunapenkistään syömäkelpoisia pottuja ja toinen lähimetsästä kantarelleja. Finlandia-hiihto perutaan lumenpuutteen vuoksi Lahdessa. Espoossa mustarastas saa poikueensa kasvatettua lentokokoisiksi.

Helmikuussa!

Onko tämä se ilmastokriisi? Jos on, mitä pitäisi päätellä siitä, että Sodankylässä nurmen päällä on metri lunta ja talvi pullistelee lihaksiaan?

Mustarastas (Turdus merula).

Osin kyseessä on Suomessa aivan tavallinen säiden vaihtelu. Hyvin leutoja talvia ja poikkeuksellisia lumipeitteitä on ollut ennenkin.

Mutta kun keskilämpötila nousee, leudoista talvista tulee entistä lämpimämpiä. Kuluvasta talvesta tutut lämpötilat olisivat olleet viime vuosisadalla äärimmäisen epätodennäköisiä.

Nykyisessä vuoden 2020 ilmastossakin talveton talvi on melkoisen poikkeuksellinen. Sen sijaan vuosisadan loppupuoliskolla Suomen lounaisrannikolla useampi kuin joka kolmas talvi voi jäädä miltei vaille pakkasia.

"Ilman laaja-alaista ilmaston lämpenemistä talven lämpötilat eivät olisi päässeet näin korkeiksi."
Tutkija Kimmo Ruosteenoja, Ilmatieteen laitos

Jatkuvasti länsilounaasta puhalteleva voimakas tuuli on tuonut monesti aiemminkin leudon talven eteläiseen Suomeen. Kun ilma virtaa lämpimästä lännestä yli sulien merialueiden, myös Suomi pysyy leutona pitkälle sisämaahan.

Tuota niin kutsuttua suursäätilaa säätelee osaltaan pohjoisnapaa kiertävien tuulien muodostama polaari- eli napapyörre. Kun pyörre kiertää ehjänä pohjoisnapaa, kuten tänä talvena, kylmää ilmaa ei pääse läikähtelemään pohjoisen napajäätikön ja Siperian suunnasta Suomeen.

Samasta syystä Pohjois-Suomi hukkuu lumeen; lännestä ja etelästä vyöryvä kostea ilmamassa jäähtyy kohti pohjoisnapaa edetessään alle nollan, ja sade putoaa lumena.

Helmikuussa 2020 vietettiin laskiasriehaa tuontilumella. Laskiassunnuntai oli Helsingissä lumeton, kuten koko vuoden alku. Viikin laskiaisriehaan tuotiin lunta Malmin jäähallilta.

Lämmin talvi

Sydäntalvi on ollut tänä vuonna kaikkien aikojen lämpimin suurin piirtein Oulu–Suomussalmi-linjan eteläpuolella.

Poikkeuksellisesta lämmöstä kertoo sekin, ettei tammi-helmikuussa Helsingin Kaisaniemessä ole kertaakaan ollut lunta niin paljon, että se olisi riittänyt lumenpaksuustietoon. Niin ei ole käynyt koskaan aikaisemmin.

– Ilman laaja-alaista ilmaston lämpenemistä talven lämpötilat eivät olisi päässeet näin korkeiksi, Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja sanoo.

Ruosteenoja on selvittänyt ilmastonmuutoksen vaikutusta vuodenaikoihin tutkijakollegoidensa Tiina Markkasen ja Jouni Räisäsen kanssa.

Heidän tuore tutkimuksensa siitä, miten vuodenajat muuttuvat Fennoskandiassa ja Baltiassa lähivuosikymmeninä, julkaistiin hiljan tieteellisessä International Journal of Climatology -lehdessä. Ennen julkaisua tutkimus vertaisarvioitiin, eli muut alan tutkijat varmistivat sen pätevyyden.

Ilmasto ei ole yhtä kuin sää

Sää ja ilmasto eivät ole sama asia, mutta toisissaan kiinni ne ovat. Yksinkertaistettuna sää on se, jonka ikkunasta näkee, kun avaa aamulla verhot. Ilmasto taas on vuosikausien keskimääräinen säätila. Ilmastotutkijat yleensä edellyttävät vähintään 30 vuoden säähavaintoja, jotta voidaan puhua ilmastosta.

Sää vaihtelee päivittäin ja jopa tunneittain. Suomen sää on vieläpä poikkeuksellisen pomppivaa. Yhden päivän, kuukauden, talven tai vuoden säiden perusteella ei voi siis sanoa ilmaston muuttumisesta kovin paljon.

Vaikka säät vaihtelevat paljon, ne riippuvat ilmastosta. Kun ilmasto on entistä lämpimämpi, lämpimämmät säät ovat yleisempiä kuin ennen ja kylmät harvinaisempia.

Niin on Ruosteenojan mukaan jo käynyt Suomessa.

– 1900-luvullakin oli lämpimiä talvia, mutta tämän talven joulu-helmikuun keskilämpötila ylitti etelässä niin reippaasti aikaisemmat ennätykset, että se olisi ollut tavattoman epätodennäköinen 1900-luvun ilmastossa. Jopa nykyisessä vuoden 2020 ilmastossa kyse on varsin poikkeuksellisesta talvesta.

Näin vuodenajat muuttuvat

Kesän, syksyn, talven ja kevään pituus viime vuosisadan ja kuluvan vuosisadan lopulla Riihimäen tienoilla.

Talvi lyhenee

Tuoreen tutkimuksen perusteella ilmaston lämpeneminen vaikuttaa Suomessa eniten juuri talviin. Kevät, kesä ja syksy pitenevät, ja talvi lyhenee.

Keskilämpötila nousee Pohjois-Suomessa enemmän kuin etelässä. Siitä huolimatta juuri etelä- ja keskisuomalaiset saavat varautua aikaisempaa lyhyempiin talviin, jolloin pakkaset jäävät tulematta tai tulevat talven aikana muutamassa lyhyessä pätkässä.

Ruosteenojan mukaan se johtuu siitä, että maamme eteläosien ilmastossa talven tulo on jo valmiiksi aika hilkulla. Parinkin asteen nousu keskilämpötilassa lykkää pakkasten saapumista viikkokausia.

Pohjois-Suomessa taas pakkaset eivät ole yhtä kipakoita kuin ennen. Lunta voi olla jopa nykyistä enemmän, sillä ilmastomallien mukaan sateet lisääntyvät talvella.

Kuluvan talven kaltainen pakkasjakson puuttuminen on vuosikymmenen puolivälin jälkeisessä ilmastossa lounaisrannikolla melko tavallista. Tutkimuksen ennusteiden perusteella noin joka kolmas talvi voisi olla rannikolla sellainen, ettei edes kolmen viikon pakkasjaksoa tule.

Hirmupakkasia ilmaston lämpeneminen näyttää vähentävän myös Pohjois-Suomessa. Se helpottaa monien tuholaisten elämää. Esimerkiksi Ylä-Lapissa koivikoita hävittävän tunturimittarin munat tuhoutuvat vasta 37 asteen pakkasessa. Etelämpänä tuhoa aiheuttava havununna puolestaan kestää noin 30 asteen pakkasen.

Maatalouden päästöjä lumettomat, leudot ja sateiset talvet voivat lisätä, sillä vesisade huuhtoo paljailta, kasvipeitteettömiltä pelloilta ravinteita ja maa-ainesta vesistöihin ja edelleen mereen.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen huomauttikin helmikuun lopulla Twitter-viestipalvelussa, että satelliittikuvissa Suomen lumettoman lounaiskulman jokien laskukohdat erottuvat ruskeina, kun ravinteikas, savinen talvitulvavesi virtaa mereen.

Satelliittikuva Suomesta helmikuussa 2018 paljastaa hyvin talvisäiden vaihtelun. Koko Suomi on lumipeitteen alla. Pohjanlahti on suurelta osin jäässä, samoin osa Suomenlahdesta.
Suomi helmikuussa 2020. Lumeton Etelä-Suomi erottuu selvästi. Mereen laskevien jokien suut voi nähdä, sillä talvisateiden pelloilta huuhtoma ravinne- ja maa-ainespitoinen vesi erottuu ruskeana.

Poikkeuksellisia lintuhavaintoja

Talvilintulaskentoja vetävä Lehikoinen on yhdessä Mari Pihlajaniemen ja Heikki Erikssonin kanssa juuri julkaissut kirjan Linnut ja ilmasto – matka muuttuvaan ilmastoon. Siinä avataan ilmaston lämpenemisen vaikutuksia lintuihin.

– Näimme esimerkiksi 26 harmaahaikaran parven. En ole koskaan aikaisemmin omalla laskentareitilläni havainnut lajia lopputalven laskennassa. Punarinta lauloi jo hyvin iloisesti, ja ensimmäiset muuttajat olivat saapuneet, Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen kertoo helmikuun lopun talvilintulaskennasta.

Harmaahaikara (Ardea cinerea.)

Eteläsuomalaiselle lintuharrastajalle kuluva talvi on ollut ennenkokematon. Kun vesistöt eivät ole jäätyneet, jotkin vesilinnut ovat jättäneet muuton väliin.

Varhaisen pesinnän Suomen ennätyksen teki se mustarastas, joka sai poikasensa lentoon jo ennen helmikuun puoliväliä Espoossa.

Maan talvilintukanta kartoitetaan kolme kertaa vuodessa toistettavissa laskennoissa. Niissä tutkijat ja lintuharrastajat kulkevat saman reitin vuosi toisensa jälkeen. Siten vuosikymmenien saatossa piirtyy hyvä kuva linnuston muutoksista.

Punarinta (Erithacus rubecula).

Lintulajien esiintymisalueet siirtyvät pohjoiseen

Etenkin etelärannikolla moni on tänä talvena nähnyt lintuja, joita ei tavallisesti talvisin näe. Isokoskelot ja telkät ovat jääneet monin paikoin talveksi, kun jääpeitettä ei ole muodostunut.

Muutoksessa ei ole Lehikoisen mukaan kyse vain yhdestä talvesta, sillä monien vesilintujen talvehtimisalueet ovat viime vuosikymmenien talvina hivuttautuneet pohjoisemmaksi, kuten Ahvenanmaalle Itämeren etelärantojen sijaan.

Samalla monien lajien koko esiintymisalue on siirtynyt pohjoisemmaksi. Esimerkiksi tukkasotka ja telkkä ovat viime aikoina käyneet harvinaisiksi levinnäisyysalueensa eteläreunalla Ranskassa ja Sveitsissä. Lajien levinnäisyysalue ei siis välttämättä kasva, vaan siirtyy.

Tukkasotka (Aythya fuligula).

Osalle linnuista ongelma on pahempi kuin toisille.

– Niin sanotut yleislajit, joilla on valmiiksi laaja elinympäristö, pärjäävät hyvin muuttuvassa ilmastossa. Tiettyihin ympäristöihin sopeutuneet taas kärsivät enemmän, kun sopiva elinympäristö häviää.

Ilmastokriisin voisi ajatella helpottavan monen muuttolinnun elämää, kun muuttomatka lyhenee leudon talven ansiosta. Voi käydä myös päinvastoin. Lehikoinen kertoo, että rengastuslöytöjen perusteella esimerkiksi monelle rantamökkeilijälle tutun kalasääsken muuttomatka pitenee, kun lämmennyt ilmasto ujuttaa Saharan autiomaata etelämmäs. Samalla kalasääskelle sopiva talvehtimisalue valuu aiempaa kauemmaksi.

Kesän (10°C) keskimääräinen alkaminen vuosina 1971–2000

Kesän keskimäärinen alkaminen vuosina 2040–2069

Kesä saapuu ennusteen mukaan vuosisadan puolivälin jälkeen Ouluun samoihin aikoihin kuin nykyään Tampereelle.

Ilmastojärjestelmässä voi piillä yllätyksiä, joista emme tiedä

Kimmo Ruosteenojan ja kollegoiden tutkimus perustuu erilaisilla ilmastomalleilla tehtyjen arvioiden keskiarvoon. Mallien tulokset poikkeavat hieman toisistaan, joten ennusteissa on epävarmuutensa.

Eri mallit esimerkiksi ennustavat, että Pohjois-Atlanttia – ja Suomea – lämmittävät merivirrat heikentyvät.

Miten paljon, siitä mallit antavat vaihtelevia tuloksia. Selvältä näyttää, että Suomen ilmasto lämpenee, vaikka sitä leudontaneet merivirrat, kuten Golfvirta, heikkenevät.

Ilmastojärjestelmässä voi myös piillä yllätyksiä, joita mallit eivät osaa ottaa huomioon.

Tutkimuksen lähtökohta on, että maailmassa onnistutaan lähivuosikymmeninä kohtuullisen hyvin kasvihuonepäästöjen hillinnässä. Tuon oletuksen mukaan maapallon keskilämpötila nousisi esiteollisesta ajasta vuosisadan puoliväliin hieman yli kaksi astetta.

"Mutta toivoa ei kannata menettää. Omilla toimillamme voimme vaikuttaa siihen, millaiset vuodenajat meillä tulevaisuudessa on."
Tutkija Kimmo Ruosteenoja, Ilmatieteen laitos

Se on enemmän kuin se, mihin maailman valtiot sitoutuivat vuonna 2015 Pariisin ilmastoneuvotteluissa. Tuolloin sovittiin, että ilmaston lämpeneminen pyritään pitämään puolessatoista asteessa.

– Skenaariomme on sellainen, että sopimusta pyritään noudattamaan, mutta siitä livetään vähän, Ruosteenoja sanoo.

Jos ilmastokriisin torjunta onnistuu odotettua paremmin, myös Suomen talvet pysyisivät Ruosteenojan ennakoimia talvisimpina. Jonkin verran ilmasto lämpenee joka tapauksessa, sillä päästöjen vaikutus tuntuu lämpötilassa viiveellä.

– Jos päästöjen hillinnässä epäonnistutaan, talvien katoaminen Suomesta on kovin pieni ongelma, niin kamalia asioita maailmassa tapahtuu. Mutta toivoa ei kannata menettää. Omilla toimillamme voimme vaikuttaa siihen, millaiset vuodenajat meillä tulevaisuudessa on.

Kommentoi »