C. J. Tudorin Ne muut tekee hallaa yöunille, sillä kirja tekee mieli ahmia. Juoni on täynnä reaalielämän salaisuuksia, mutta siihen on ympätty myös yliluonnollisia elementtejä, mielestäni turhaan. Ihmismielen koukeroissa olisi ollut tarpeeksi jännitettävää, niin taitava ja polveileva juoni kirjassa on.

Gaben vaimo Jenny ja tytär Izzy on tapettu. Gabe on kuitenkin varma, että näki tyttärensä vielä väitetyn kuoleman jälkeen. Koska Gabe ei ole itse päässyt tunnistamaan ruumiita ja varmistautumaan asiasta, hän ei voi uskoa kuin yhteen asiaan: Izzy on yhä elossa. Niinpä hän on omistanut elämänsä tyttärensä etsimiselle ja yöllisille huoltoasemavierailuille, joilla hänellä syntyy hiljalleen yhteys tarjoilija Katien kanssa. Vain yksi henkilö tuntuu uskovan Gabea ja auttavan häntä, vaaraa huokuva Samarialainen.

Kaikki kuitenkin muuttuu äkkiä. Pian juonessa painetaan kaasua niin, että yksi jos toinenkin kirjan hahmoista saa olla tarkkana, ettei oma henki ole yhtäkkiä uhattuna.

Selina Keränen

Cara Hunterin Jäljettömiin (2021) oli superkoukuttava, joten odotukset rikoskomisario Adam Fawleyn uusille seikkailuille ovat korkealla. Juonenkäänteiden mestari ei petä.

Naapuriasunnon remontissa paljastuu, että viereiseen kellariin on suljettu nainen ja pieni lapsi. Henkitoreissaan oleva nainen ei juuri kykene kertomaan itsestään eikä siedä lasta näkyvissään. Epäilykset kohdistuvat talossa asuvaan muistisairaaseen vanhukseen, joka väittää, ettei hän tiedä asiasta mitään. Onko naista pidetty seksiorjana? Ja onko asialla yhteys lähistöllä aiemmin kadonneen naisen tapaukseen?

Rikoskomisario Fawleyn ja hänen enemmän tai vähemmän pätevän tiiminsä täytyy nyt ylittää itsensä, jotta tapaus selviää.

Selina Keränen

Anna Janssonin uuden menestyshahmon, rikoskomisario Kristoffer Barkin tarina jatkuu nyt toisessa osassa.

Tällä kertaa kirjan avaa todella raaka murha. Onneksi mässäily loppuu siihen. Barkin kylmien tapausten tutkintatiimi alkaa selvittää rikosta, ja alkuperäisestä tutkinnasta alkaa nopeasti paljastua puutteita. Vanha tapaus jää kuitenkin hetkeksi taka-alalle, kun kollegan häirintä voimistuu ja hänen lähipiirissään alkaa tapahtua kuolemantapauksia. Voiko asioilla olla yhteys – ja onko asialla sarjamurhaaja? Entä miten on Barkin oman mielenterveyden laita, selviääkö hänen terapeutilleen, mitä kaikkea outoa Barkille tapahtuu hänen nukkuessaan?

Janssonin pidempään jatkunut Maria Wern -sarja etenee vastaansanomattomasti kuin juna, ja Barkin sarjassa alkaa ihan hyvän ensimmäisen osan jälkeen olla tämän toisen kirjan myötä samoja piirteitä. Toivottavasti sarja saa pian jatkoa!

Selina Keränen

Arkeologi Ruth Galloway on jälleen vauhdissa! Tällä kertaa mukana on menneisyyden haamuja, sillä vanhat tapaukset ja tapahtumat palaavat kummittelemaan. Myös Ruthin tarinan ympyrä tavallaan sulkeutuu, sillä kirja on monella tavalla paluu hänen ensimmäiseen tapaukseensa.

Kauan sitten kadonneen tytön tapaus muuttuu oudolla tavalla ajankohtaiseksi ja erikoiset uhkauskirjeet antavat ymmärtää, että historia on toistamassa itseään.

Myös yksityiselämän puolella kuohuu. Ruthin ja komisario Harry Nelsonin tarinaa seuranneet saavat nyt vihdoin tietää, mikä on totuus Harryn ja Michellen lapsen isästä. Entä onko Frank vihdoin se oikea rakkaudessa epäonniselle Ruthille?

Elly Griffithsin kirjat tarjoavat totutusti mukaansatempaavan sekoituksen jännitystä ja tunne-elämän juonenkäänteitä.

Selina Keränen

Vanha tapaus kummittelee taustalla myös Tana Frenchin kirjassa Pimennossa. Kesällä 1984 kolme lasta katosi metsään. Yksi löydettiin vereen tahriutuneena, kahden muun kohtalo jäi mysteeriksi. Löydetty poika muutti perheineen pois ja aloitti uuden elämän eri nimellä ja pyrki kaikin tavoin unohtamaan tapauksen. Nyt hän on poliisi Rob Ryan, ja 12-vuotiaan tytön murha tutussa metsässä tuo vanhan tapauksen takaisin hänen elämäänsä. Pystyykö hän vihdoin muistamaan, mitä hänelle ja hänen ystävilleen tapahtui?

Tämä jännäri koukuttaa! Tarina avautuu hissukseen kahdessa aikatasossa, ja samalla salaisuudet ja menneisyyden psyykkinen painolasti alkavat vähitellen käydä Ryanille kalliiksi. Lukijaa jää silti harmittamaan sitomatta jätetyt langanpätkät. Ehkä ne vielä solmitaan, sillä kirja aloittaa Dublinin murhat -sarjan.

Selina Keränen

Ensimmäisillä sivuilla kuolee muutama ihminen. Väkivalta kuvataan lyhyin virkkein, karusti, asiallisesti, jopa kliinisesti. Sama eleetön ja tehokas kerronta leimaa koko Kari Haakanan Välitön uhka -trilleriä.

Toiminnassa on kuitenkin myös pitkiä suvantoja, joissa loppua kohti kiemuroituva juoni pääsee kehittymään.

Pääosin tarina sijoittuu Suomeen, mutta juonittelu on kansainvälistä. Haakana pitää kuvion melko lailla uskottavana, ja etenkin toiminnan kuvaus onnistuu mainiosti.

Henkilöhahmoista syvyyttä saa enemmän oikeastaan vain hyvitystä hakeva eduskunnan puheenjohtaja Kinnunen. Kyseessä on kuitenkin trilogian avausosa, joten muilla hahmoilla lienee tilaa kasvaa seuraavissa osissa.

Sammeli Heikkinen

12-vuotiaalla Josylla on mystinen sairaus, jolle lääkärit eivät löydä selitystä. Tyttö katoaa ja hänen isänsä, kuuluisa psykiatri, menettää surussaan työkykynsä. Toipuessaan traumasta syrjäisellä saarella hän saa odottamattoman vieraan, skitsofreniapotilaan, joka kertoo tarinaa tuntemattomasta sairaudesta kärsivästä kadonneesta tytöstä. Seuraa outojen tapahtumien ketju, eikä mikään ole enää sitä, miltä näyttää.

Saksalainen Sebastian Fitzek on psykologisen jännityskirjallisuuden taituri, jonka kirjoja on myyty yli 13 miljoonaa kappaletta. Tuorein suomennos Terapia ei ehkä ole hänen paras teoksensa, mutta hienosti kieputeltu jännäri joka tapauksessa. Herkimpien ei kannata tähän kirjaan tarttua.

Marja Aarnipuro

Kahdesti tapettu on rakastetun Takamäki-sarjan viimeinen osa. Arvostettu rikostoimittaja ja kirjailija Jarkko Sipilä (1964–2022) kuoli ennen kuin kirja näki päivänvalon. Fanien onneksi teos kuitenkin viimeisteltiin loppuun ja julkaistiin.

Paloheinän metsästä löytyy ruumis, ja tapaus päätyy Kari Takamäen ryhmälle. Tehtävä muuttuu entistä kinkkisemmäksi, kun paljastuu, että kyseinen henkilö oli jo aiemmin julistettu kuolleeksi. Lopulta Takamäen käsissä on monimutkainen rikosvyyhti, jollaista hän ei ole aiemmin kohdannut.

Sipilän rikostoimittajatausta näkyy kirjassa positiivisella tavalla. Kerronta on sujuvaa ja realistista, eikä kirjailija sorru liian lennokkaisiin juonenkäänteisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vauhtia ja vaarallisia tilanteita olisi. Myös omasta arjesta tutut tapahtumapaikat lisäävät uskottavuutta ja kiinnostavuutta.

Jaana Vainio

Salaisuuksia, vuosikymmenten vihanpitoa, salamurhia, perhesiteitä ja operaatioita.

Patrick Radden Keefen kirjoittama, Maija Heikinheimon sävykkäästi suomentama Älä sano mitään kertoo Pohjois-Irlannin synkästä tiestä 1970-luvun alusta vuoden 1998 rauhansopimukseen, ja siitä 2010-luvulle syventävästi, koskettavasti. Irlannin yhdistymistä ajanut, keskinäisiä kiistoja käynyt tasavaltalainen IRA-liike ja Isolle-Britannialle uskollinen lojalistiliike, tukenaan brittiarmermeija, kävivät veristä sotaa, jossa ystävistä saattoi hetkessä tulla vihollisia.

Taitavasti, taustatyötä kaihtamatta tehty tietoteos ja true crime -kirja kertoo kahden naisen ja kansakunnan kipeän tarinan. Jenkkitoimittaja ja -kirjailija, jonka juuret ovat Irlannissa, ei jätä kiveäkään kääntämättä vaan selvittää ihmisten ja tapahtumien kautta saaren veristä historiaa. Samalla tulee selvitetyksi selvittämätön murhakin. Lukija kiittää.

Samuli Isola

Sara Osmanin esikoiskirja on hurmannut Ruotsin. Voisi luulla, että kolmekymppisten tukholmalaisten supermenestyjien some-elämä ei aikuisia lukijoita Suomessa kiinnosta, mutta Osmanin vetävästi kirjoitettu trilleri on myös tarkkanäköinen kuvaus aikamme yhteiskunnasta.

Tarina kolmesta ystävyksestä on kauttaaltaan surullinen eikä loppuratkaisu lupaa helpotusta asiaan. Mitä tapahtuu, kun ihmiset turruttavat surujaan päihteisiin tai koukuttuvat epäterveisiin ihmissuhteisiin? Missä menee raiskauksen raja parisuhteessakin?

Ruotsalainen Osman on, päähenkilönsä tavoin, toisen polven maahanmuuttaja sekä asianajaja. Se tekee kirjan kerronnasta läpikotaisin uskottavan.

Meri Eskola