Apu

Naisleijonan uusi ääni: ”Tuote kiinnostaa, kun se on kunnossa”


Jääkiekon naisten MM-kisat ovat vetäneet Espooseen yleisöä ja näkyneet mediassa aivan eri tavoin kuin takavuosina. Tärkein syy profiilin nousuun on pelin kehittyminen, mutta takaa löytyy myös yleisempiä yhteiskunnallisia kehityskulkuja – ja paljon näkymätöntä ja pitkäjänteistä työtä.
Kuvat SJL/Leijonat.fi

Viime lauantaina Espoon areenalla oli tunnelmaa ja meteliä lähes kuin MM-finaalissa, kun loppuunmyyty halli (noin 7000 katsojaa) juhli Suomen 4-0-voittoa Venäjästä. Mitaleista pelataan naisten MM-kisoissa vasta tulevana viikonloppuna, mutta jo nyt voi sanoa, että kotikisat ovat monessa mielessä osoitus naisleijonien siirtymisestä uuteen aikaan.

Suomen otteluissa on ollut tuhansia katsojia, Yle näyttää kaikki naisleijonien ottelut suorina ja kisat ovat muutenkin näkyneet niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa huomattavasti suuremmalla volyymillä kuin ennen. Suomen pelit ovat vetäneet niin hyvin, että perinteisiä koululais- ja muita ilmaislippuja on ollut jaossa vain muiden maiden päiväpeleihin.

– Omaa väkeä on rummutettu liikkeelle viime syksystä lähtien, mutta laajempi markkinointi aloitettiin vasta kisojen kynnyksellä. Se oli harkittu riski, mutta näyttää onnistuneen. Myös nuorten MM-kotikisojen lipuista 20 prosenttia myytiin kisojen aikana, kommentoi MM-kisojen pääsihteeri Tuula Puputti. Hän toimi myös Nuorten Leijonien kultajuhliin vuonna 2016 päättyneiden kisojen apulaispääsihteerinä.

Ilmaista lysti ei ole muutenkaan. Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela totesi julkisesti, että kisat tuottavat liitolle todennäköisesti tappiota, mutta siihen on varauduttu.

– Kisat ovat suunnitelmallisesti tappiolliset, mutta kyseessä on satsaus tulevaisuuteen. Kotikisat ovat meille keino nostaa nais- ja tyttöjääkiekon asemaa eli harrastajamäärää, tunnettavuutta ja kiinnostusarvoa lähivuosien aikana. Nyt ei ole kyse pikavoitoista, vaan investoinnista tulevaan, Nummela korosti Jatkoaika-sivustolla.

Kisojen budjetti on 1,3 miljoonaa euroa, mikä ei suuren ja suhteellisen vauraan SJL:n mittapuulla ole valtava summa. Vertailun vuoksi: vuonna 2013 miesten MM-kotikisojen budjetti oli 11,6 miljoonaa ja Jääkiekkoliiton talousarvio lähes 20 miljoonaa euroa.

Taso nousee huipulla, juniorityö avainasemassa

Tärkein tasonnousu tapahtuu urheilussa toki aina itse suorituksessa, tässä tapauksessa kaukalossa. Naiskiekon taso on laajentunut niin, että murskalukuja näkyy MM-tasolla enää harvoin. Vauhdin, taitotason ja pelaajien henkilökohtaisen sekä taktisen osaamisen koheneminen takaa, että muidenkin kuin mahtimaiden Kanadan ja USA:n ottelut viihdyttävät kriittisemmän kiekkokatsojan ja toisaalta lajin satunnaisseuraajan silmää.

Yksi elintärkeä tekijä sekä tason että näkyvyyden nousussa on juniorityö. Vaikka kotimaassa pelaavista naisleijonista monet hakevat yhä kansainvälisellä tasolla tarvittavaa kovuutta harjoittelemalla poikien kanssa, tyttöpelaajien kynnyksen madaltaminen omilla joukkueilla sekä Girl’s Hockey Dayn kaltaisilla tapahtumilla on oleellista harrastajamassan kasvattamisessa. Samoin se, että idoleita ja esimerkkejä löytyy myös oman sukupuolen pelaajista.

– Olemme vuosia systemaattisesti pyrkineet siihen, että ottelutapahtumat ovat lapsiystävällisiä ja juniorit sekä seuraväki saadaan katsomoon. Se tuo jatkuvuutta ja näyttää tytöille, mitä he voivat tavoitella, Tuula Puputti vahvistaa.

Kilpalisenssin lunastaneita nais- ja tyttöpelaajia on Suomessa noin 4000. Mikään joka tytön harrastus lätkä ei siis ole, eikä sen ole realistista kuvitella sellaiseksi muuttuvan. Mitä ylemmäs mennään, sitä enemmän laji vaatii tiettyjä ominaisuuksia ja omistautumista.

Esimerkistä käy Venäjä-ottelussa loistaneen naisleijonien nuorisoketjun ja KalPan Elisa Holopainen, 18. Kiekon perässä 16-vuotiaana Tuusniemeltä omilleen muuttanut hyökkääjä sai kauden alussa Kuopion urheilulukion aamujäillä poikajuniorin lämärin kasvoihinsa sillä seurauksella, että kasvosuojuksesta huolimatta Holopaisen leuka murtui kolmesta kohtaa.

Leuka jouduttiin kursimaan kokoon metallilevyillä ja ruokailu tapahtui pari viikkoa pillillä. Pysyviä haittoja ei jää ja kyseessä oli epäonninen tapaturma, mutta ihan joka lukiolaistyttö ei moista arjessaan koe.

MM-jäillä debytantti on ollut vakuuttava: kolmessa ottelussa tehot 2+1, vaikka Holopaisen, Viivi Vainikan ja Sveitsi-ottelussa loukkaantuneen Sanni Hakalan koostumus on ollut yleensä vähemmälle kiekolliselle vastuulle ja peliajalle jäävä nelosketju.

Ajat muuttuvat – jopa jäähallilla

Yleisemmällä tasolla suomalaisen jääkiekon oli pakko muutamia vuosia sitten herätä huomaamaan, miten sen imago oli osan yhteiskuntaa silmissä eltaantunut öykkäröiväksi ja päätöksenteko- sekä arvotasolla ajastaan jääneeksi junttapooliksi. Osa vanhemmista pohti jopa sitä, onko jääkiekko lapselle sopiva kasvuympäristö ja harrastus.

Mukaan keskusteluun tuli myös tasa-arvoaspektia. Alettiin kysellä, miksi yhteiskunnan tulee tukea vain toisen sukupuolen harrastajille suunnattuja halleja ja miksi olympialaisista säännöllisesti mitaleja tuovat urheilijat joutuvat itse maksamaan pelaamisestaan.

Voimakkaasti potentiaalisten menestyslajien painopisteajatteluun nojaava Olympiakomitea myönsi ensi kertaa suurimmalle osalle naisleijonista urheilija-apurahan.

Vaikka imagohaitoissa oli osin kyse median pintakuohusta ja tietämättömyydestä kumpuavista ennakkoluuloista, huonoon julkikuvaan ei ole edes maan suosituimmalla lajilla nykymaailmassa varaa. Naiskiekollekin on uudessa ilmapiirissä sosiaalista tilausta, minkä kotikisat ovat tähän asti hyödyntäneet hyvin.

”Antakaa mahdollisuus, niin se käytetään”

Mitä tasa-arvoon tulee, maajoukkuetta vuodesta 2014 luotsannut Pasi Mustonen on ottanut uudenlaista roolia aihepiirissä. Päävalmentaja ei ole pelännyt laukoa mielipiteitään suomalaisen asenneilmaston takapajuisuudesta, resurssien epäoikeudenmukaisesta jaosta ja seurojen nihkeydestä tukea naisjoukkueitaan. Naisleijonissa on myös näkyviä ja kantaa ottavia pelaajia, kuten maalivahti Noora Räty ja omista toimeentulovaikeuksistaan ja byrokratian kanssa taistelustaan julkisesti kertonut hyökkääjä Susanna Tapani.

Tämä eroaa huomattavasti siitä kulttuurista, jossa 45-vuotiaan Riikka Sallisen (ent. Välilä o.s. Nieminen) ja kapteeni Jenni Hiirikosken kaltaiset pelaajat ovat kasvaneet. Kyse on konkarien persoonastakin, mutta takavuosina naiskiekkoilijat kautta linjan oppivat kasvattamaan paksun nahan, kohauttamaan vähättelylle ja herjoille olkiaan (tai vastaamaan vähintään samalla mitalla) ja tulemaan toimeen sillä, mitä on.

Kukaan ei edes odottanut ”ulkopuolisten” ymmärrystä saati tukea ja resursseja, koska se olisi ollut vain ajan- ja energianhukkaa. Samanlainen asenne on ollut tyypillinen myös muille lajipioneereille nyrkkeilijä Eva Wahlströmistä ja Mira Potkosesta painija Petra Olliin ja mäkihyppääjä Julia Kykkäseen.

Naganon historiallisessa pronssijoukkueessa torjunut ja viisinkertainen MM- ja EM-mitalisti Tuula Puputti on samojen pioneeriaikojen kasvatti, mutta sanoo asenteiden muuttuneiden jo vuosia sitten.

– Paljon on menty eteenpäin. Nämä kisat ovat näyttäneet, että tuote kiinnostaa, kun se on kunnossa. Pallo on nyt seuroilla: halutaanko olla mukana muutoksessa vai ei. Ei naiskiekko vaadi samoja resursseja kuin miesten liigajoukkueet, vain parempia mahdollisuuksia toimia. Ne kyllä käytetään sitten täydellä teholla.

Seuraavan kerran naisleijonien tehoja mitataan kaukalossa tänä iltana, kun vastaan asettuu kivikova Kanada. Puolivälierät pelataan torstaina, välierät lauantaina ja mitaliottelut sunnuntaina.

Naisten MM-kisat: Kanada-Suomi ti 9.4. (Yle TV2 klo 19.15). Pudotuspelit alk. to 11.4. Pronssiottelu ja MM-finaali su 14.4. Apu seuraa Suomen otteita ja kisojen ratkaisuhetkiä verkossa ja Facebookissa.

Julkaistu: 9.4.2019