Parisuhteen alussa vaatteet halutaan repiä toisen päältä, mutta myöhemmin ilmiölle ilmaantuu toinenkin, vähemmän seksikäs syy: kumppanin pukeutumisen aiheutuva häpeä, joka saa kaihtamaan juhlia ja julkisia paikkoja.

Vaikka toisen vääränlaisen tyylin on rekisteröinyt jo ensi tapaamisella, ongelman on ohittanut ihastuttavan persoonan lumoissa toisarvoisena, toistaiseksi.

”Jos se on muuten kehityskelpoinen, voihan sen pukea.” Naisten välillä tällaista keskustelua pidetään normaalina.

Entä jos tilanne olisi toisin päin, ja mies sanoisi kavereilleen, että välittää naisystävästään mutta häpeää tämän ulkoista olemusta? Nainen ei antaisi moisen naisvihamielisen alistamisyrityksen unohtua parisuhteessa koskaan, jos se tulisi hänen tietoonsa.

Puolison pukeutumiseen puuttuminen on hallitsemista – vaikka tarkoitus ei olisikaan paha. Perimmäinen syy paranteluyrityksiin on kuitenkin ihmisen tarve nostaa itseään moitteettoman puolison myötä, tuntea ylpeyttä itsestään.

Voiko parisuhde olla tasavertainen, jos kummankin olemus määräytyy toisen osapuolen mukaan? Keittiöpsykologit puhuisivat läheisriippuvuudesta tai narsismista.

Kyseessä ei olekaan sukupuolten välinen ero, naiset ovat vain suorasukaisempia pukijoita. Myös miehet puuttuvat puolisoidensa pukeutumiseen, mutta taitavammin. 

Eräs mies paljasti kikkansa. Kun nainen tuskailee vaatevalintansa kanssa, mies kehuu vaatteen sijaan naista, jonka päällä miehelle mieleinen vaate näyttää aivan upealta. Yksinkertaisella oppikirjamanipulaatiolla mies saa naisen uskomaan, että valinta on hänen omansa.

Näin molemmat ovat pukeneet toisensa, ja kaikki ovat tyytyväisiä.