Näin voit itse luoda hyvän kalapaikan ja vähentää sinilevää – Laita uppopuuksi vaikka vanha joulukuusi

Saimaalla on käynnissä kokeilu, jossa veteen on upotettu peräti 1500 joulukuusta. Tarkoituksena on luoda sekä eläimiä että vesistöä hyödyttävä vedenalainen puulajipuisto. Tulokset ovat lupaavia, sillä pohjaeläintuotanto on lisääntynyt puiden upotuspaikoilla huimasti.

Mitä enemmän rantavyöhykkeellä on pohjaeläimiä, sitä enemmän on ravinnesieppareita. Veden alla olevan puun pinnalle kehittyvä päällyskasvu sitoo ravinteita vedestä, ja vetää puoleensa laiduntavaa pohjaeläimistöä, kuten kotiloja ja päivänkorennon toukkia. Näitä taas tulevat saalistamaan petomaisemmat vesihyönteispedot, kuten sudenkorennon toukat. Aikuisena nämä hyönteiset jättävät veden ja siirtävät ravinteet maan puolelle ja ovat lisäksi itse ravintona hyönteissyöjälinnuille ja lepakoille, Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämispäällikkö Kari-Matti Vuori sanoo.

Vuori kertoo, että tutkimuksessa puut lisäsivät selvästi monimuotoisuutta, uppopuukehikot vielä voimallisemmin. Mukana oli kaksi rantatyyppiä. Avoimella kivikkorannalla sekä laji- että yksilömäärä oli selkeästi parempi kuin ennen upotustapahtumaa. Toinen rantatyyppi oli rehevöitynyt, pehmeäpohjainen ja liettynyt ruovikkoranta. Siinäkin tulokset olivat hyviä, mutta se vaati jalaksia, jotka estivät uppopuukehikkoa puineen vajoamasta pohjaan sisään.

Vajoamista pitää välttää, sillä puiden täytyy jäädä valaistuun vyöhykkeeseen, jotta auringonvalo kiihdyttää pinnan levänkasvua. Pinnalle muodostuu bakteeriston, sienirihmaston ja levien symbioosissa limamainen millin parin kerros, joka koostuu mikroskooppisista eliöistä. Kasvaessaan ne erittävät solujensa ulkopuolelle sokereita ja rasvahappoja ja muodostavat hyvin ravinteikkaan kerroksen puun pintaan.

– Näitä tulee hyödyntämään ensin mikroskooppinen elimistö, kuten amebat ja tohvelieläimet, joita ei paljaalla silmällä erota. Seuraavaksi kokonaisuus houkuttelee vesiselkärangattomia, kuten kotiloita, ja sitten kalanpoikasia ja rapuja, Vuori sanoo.

Jos puu vajoaa pimeään vyöhykkeeseen, siitä ei ole vastaavaa hyötyä.

Suomi on täynnä pehmeäpohjaisia lahdenpoukamia, joihin valuu rehevöittävää kuormitusta ojistosta. Pehmeä pohja varastoi ravinteet, mutta kun orgaanista hajoavaa ainesta ja siihen sitoutunutta ravinnetta on paljon, talven hapettomissa oloissa niistä vapautuu fosforia. Näiltä alueilta puuttuu vakaa, kiinteä alusta, johon ravinnesiepparit pääsisivät kiinnittymään.

Uppopuukehikot tuovat siihen vastauksen. Siinä missä vesikasvit sitovat ravinteita vain kasvaessaan, puun pinta toimii jatkuvana ja vakaana ympärivuotisena alustana, jossa ravinteiden sidontaprosessi pyörii auringon edesauttamana jatkuvasti.

Teoriassa uppopuilla voitaisiin parantaa jopa järvien sinilevätilannetta, jos niiden määrää skaalataan tarpeeksi isoksi.

– Tässä matkitaan luontoa. Luonnontilaisissa järvissä, kuten kansallispuistoissa, missä ei ole koskaan ollut metsätaloustoimintaa tai siitä on kauan, eikä tietenkään koskaan avohakkuita, uppopuun määrä on valtava. Maailmalla kaikkein puhtaimmat ja kirkkaimmat järvet havumetsävyöhykkeellä ovat sellaisia, joissa on valtava määrä uppopuustoa.

Suomessa on totuttu siihen, että järvissä ei puuta hirveästi ole. Syynä on se, että sitä on sieltä systemaattisesti raivattu 100 vuoden ajan. Uppopuut ovat luonnontilaisten vesistöjen ominaisuus.

Saimaallakin jotkut ihmiset ovat kuitenkin ymmärtäneet uppopuun hyödyt esimerkiksi kalamäärille.

– Ihmiset ovat olleet fiksuja vuosisatojen aikana. He huomasivat, että metsäisimmillä rannoilla vedessä oli puuta ja siellä vilisi kaloja, ja keksivät sen hyödyn kalastukselle. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista on tutkimus- ja muistitietoaineistoja siitä, että satoja, jopa tuhansia vuosia sitten ihminen keksi houkutella havupuulatvuksilla kaloja karummille rannoille muun muassa kudulle, Vuori sanoo.

Haittaa uppopuusta ei suurissa vesimassoissa ole.

– Joillakin on ennakko-oletus, että puusta vapautuvat ravinteet rehevöittävät järveä, mutta se on juuri se syy, miksi päällyskasvusto heti iskeytyy siihen kiinni [sitä kuluttamaan].

Tutkimusolosuhteissa vesisaavin täyttäminen puulla on johtanut happanemiseen ja hapen loppumiseen. Järvessä vesimassa on niin valtavan suuri, ettei ongelmaa synny.

– Jos vesi koko ajan vaihtuu ja upotettavan puun määrä on hyvin pieni suhteessa vesitilavuuteen, haittavaikutuksia ei ole.

Asia on pikemminkin päinvastoin. Vuori kertoo Pohjois-Amerikassa tehdyistä isoista kokeista, joissa virtaavasta vedestä on poistettu kaikki siinä luonnostaan oleva puumassa. Sen seurauksena veden laatu on heikentynyt ja alapuoliseen vesistöön päätyvien ravinteiden ja kiinteäainesten määrä kasvanut. Kokeissa, joissa puuttomiin virtavesiuomastoihin on lisätty puuta, tulos on ollut sama kuin Syken tutkimuksessa, eli positiivinen.

Uppopuusta on hyötyä myös runsasvetisissä valtaojissa. Pienemmissä on ongelmana, että vedenpinnan laskiessa puu välillä kuivuu ja alkaa lahota. Veden alla lahottajasieniä ei ole, joten puu voi säilyä tuhansia vuosia. Vuori kertoo Suur-Saimaan muinaismetsän jäänteistä, jotka ovat 8000 vuotta vanhoja.

– Kun metsätalouden ojistoihin laitetaan uppopuuta, se puhdistaa vettä, kunhan puuta on riittävästi. Jos puuta on vähän, hyödyt ovat pienempiä, mutta silloinkin monimuotoisuus on tutkimusten mukaan ryöpsähtänyt.

Lupaavin tulos on humuksen pidättyminen, koska Suomen vesistöissä ja oikeastaan koko pohjoisella pallonpuoliskolla vedet muuttuvat jatkuvasti ruskeammiksi.

– Humusaineiden huuhtoutuminen on ilmastonmuutoksen ja metsien käytön voimaperäistymisen myötä kasvussa, mikä on huolestuttava ilmiö. Sillä voi olla rajujakin vaikutuksia, ja olisi kiire kehittää keinoja sen hillintään.

Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset ovat käynnistämässä isoa LIFE-hanketta, jossa uppopuumenetelmä olisi yksi menetelmä muiden luontopohjaisten ratkaisujen joukossa. LIFE on EU:n iso rahoitusohjelma, joka toimeenpanee muun muassa monimuotoisuusstrategioita ja torjuu luontokatoa sekä edistää vesiä koskevia tavoitteita.

– Me autamme luontoa auttamaan itseään ja meitä, jotta vedet säilyvät puhtaina.

Jokainen voi auttaa tekemällä pienen vesistöteon vaikka omalla kesämökillä. Mikään ei estä laittamasta puuta, kuten aikansa palvellutta joulukuusta, omaan mökkirantaan järven ojansuulle. Oleellista on, että puu säilyy veden alla noin parin metrin syvyydessä.