Näin tuhotaan Liigassa vallitseva hulluus – "Ei se voi olla pelaajalle kohtuuton vaatimus!"

Keskiviikkona Lappeenrannassa pöytä oli katettu todelliselle jääkiekkoanalyytikon makupalalle. Lappeenrannassa nähtiinkin kahden alkukauden sensaatiojoukkueen kohtaaminen, mutta myös kahden erilaisen valmennusfilosofian törmäys.

Raimo Helmisen SaiPa oli vielä niskan päällä ensimmäisen erän, mutta Jarno Pikkaraisen Ässät käänsi lopulta pelin edukseen ja voitti lopulta 5–2.

Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen odotti ottelua vesi kielellä päästäkseen analysoimaan molempien joukkueiden pelitapojen kehittymistä maaottelutauon jälkeen.

– Piti katsoa nelisenkymmentä SaiPan runkosarjan peliä viime ja käsillä olevaa kautta siten, että vastustajat eivät olleet valmistautuneet oikeastaan mitenkään pelaamaan Raimo Helmisen hurrikaanilätkää vastaan. Nyt maajoukkuetauko oli antanut Jarno Pikkaraiselle ja Ässille aikaa ja energiaa tehdä pelisuunnitelma lappeenrantalaisia silmällä pitäen. Arvostan Ässien yritystä, Sihvonen kehaisee.

Ässien pelisuunnitelma näkyi heti ottelun alussa.

– Tosin se pelisuunnitelma, että Ässät aikoi pitää pelin alla kaksi tai vähintään yhden tai ”puolitoista” hyökkääjää, toimi ja kesti ainoastaan nelisen minuuttia. SaiPa teki hieman onnekkaankin mutta silti ansaitun 1–0-johtomaalin, ja siihen sitten suli liki koko porilaisten pelisuunnitelma, Sihvonen sanoo.

– Mutta jos hieman sarkastisesti sanon, niin onhan neljäkin minuuttia jotain, se enemmän kuin 14 muuta liigajoukkuetta on yhteensä pelannut moista järkeä SaiPaa vastaan.

Vaikka Ässillä oli selkeä suunnitelma, SaiPa karkasi vastoin ottelun kuvaa avauserässä jo 2–0-johtoon Maxime Fortierin ja Juuso Heikkilän maaleilla. SaiPa onnistui käyttämään Ässien pienet uinahdukset armotta hyväkseen.

– Helmisen SaiPa pelaa mielenkiintoisesti. Pelaajilla on kollektiivinen käsitys ja valmius aina ja kaikkialta ja koko ajan ampua pystyyn nopein syötöin ja luisteluin. Sitä vastaan ei saisi nukahtaa kertaakaan, koska se nopea pystysuunnan kääntö tulee ja onnistuu ennemmin tai myöhemmin, Sihvonen arvioi.

Sihvonen lähettää terveiset jokaiselle liigajoukkueelle – pelin rytmin hallinta on ainoa lääke taltuttaa opportunistinen SaiPa.

– Neuvon näin jälkikäteen Pikkaraistakin siinä, että SaiPaa vastaan pitää pelata todella paljon matalaa trapia, koska SaiPalla ei ole muuta kuin kohtuullinen kyky pelata kontrollilähtöjä. Mutta toki olen kurillani ymmärtävinäni sen, että olisihan se kai liian suuri vaatimus tämän hetken SM-liigapelaajille määrätä heidät pelaamaan kurinalaista viisikkotason puolustuspeliä, kun ei sitä oikein missään joukkueessa pelata, hah!

Toiseen erään SaiPa tuli kahden maalin johtoasemassa, mutta Ässät alkoi saada otetta. Osin siksi, että SaiPa pelaa kuten SaiPa pelaa. Helmisen miehistö ottaa riskejä, mutta joutuu myös toisinaan maksamaan riskeistään.

– SaiPa lähti toiseen erään tukeva 2–0-johtoasema puolellaan. Johtaakseen SaiPa tarvitsi tukun hyviä torjuntoja Kari Piiroiselta, sillä Helmisen hurrikaanilätkään kuuluu se, että myös SaiPaa vastaan syntyy railakkaita hyökkäyksiä, Sihvonen sanoo.

– Toisen erän alussa Ässät ehti jo muutamaan otteeseen typerehtiä itsensä SaiPa-ansaan eli siihen jännitettyyn jouseen, joka on valmiina ampumaan ylöspäin, mutta nyt oli porilaisten vuoro nauttia jääkiekkoilun jumalien varaamasta onnesta tai ehkä enemmänkin SaiPan sekoilusta, ja Peter Tiivola kavensi periodin alkuun Lassi Vanhatalon syötöstä 2–1.

Toinen erä oli Sihvosen mukaan kaikkineen tasainen.

– Kakkineen kakkoserä oli hyvin tasaista vääntöä. Sitä voi kuvata pelin virtauksen osalta nollasummapeliksi. Ässien ehkä hieman aggressiivisempi peliote loi vastetta SaiPan pelaamiselle. SaiPa olisi voinut mennä menojaan muutamilla ylivoimapelin maalipaikoillaan, mutta nyt vuorostaan Ässien veskari Filip Lindberg oli mies paikallaan.

Kolmannessa erässä Ässät löysi uudelleen pelillisen tasapainonsa.

– Kolmanteen erään Ässät sai palatuksi siihen pelaamiseen, jossa se piti hyökkääjiään h3 ja h2 riittävästi pelin alla.

Sihvosen mukaan Ässienkin peliin hiipi Liigassa nähty tuttu tauti.

– Ässät osaa ehkä parhaiten pitää varansa muutoinkin kuin SaiPaa vastaan noissa kuvaamissani tilanteissa, mutta niin vain pikkuhiljaa sieltä hiipi porilaisiinkin se hulluus ja älyttömyys, joka on oikea vitsaus SM-liigassa eli aivan perusteeton eteenpäin puolustamisen vimma.

Ottelu ratkesi lopulta kahteen nopeaan osumaan. Ensin patapaitojen Johan Olofsson tasoitti, sitten Nestor Noiva iski Ässille voittomaalin komean hyökkäyksen päätteeksi.

– Ässät oli ennen ylivoimapelimaaliaan rankaissut tasoitusmaalin SaiPan liki hullunmyllyksi yltynyttä eteenpäin puolustamista vastaan Jan-Mikael Järvisen, Karjalaisen ja Johan Olofssonin vastahyökkäyksellä. SaiPa antaa ja SaiPa ottaa iskuja tuolla tavoin hurrikaanilätkällään. Tämän maalin Helminen haastoi melko turhaan, sillä Karjalainen osui Piiroiseen selvästi maalivahdin alueen ulkopuolella. Haastosta seuranneen ylivoimansa Ässät hyödynsi, Sihvonen niputtaa.

– SaiPa oli tehnyt yhden ylivoimamaalin. Se oli marssia sillä ottelun voittoon. SaiPan loogisesti ja hienosti paineistava alivoimapeli eli yksi antaa paineen aina kiekolliselle ja kolme muuta vetäytyvät nopeasti pelin sisällä kolmioksi, tuotti pitkään läpi ottelun ylivoimaisen esteen Ässien runsaille ylivoimapelimahdollisuuksille. Vaan kun riittävä määrä tuollaista kissaa ja hiirtä mennään, käy usein niin kuin nytkin, että Ässien syöttöralli eksytti SaiPan juoksevan nelikon: Nestor Noiva teki upean maalin Tiivolan vapauttavasta poikittaissyötöstä 3–2 Ässille.

Ässät viimeisteli vielä lopussa Danick Martelin ja Rami Määtän maaleilla loppulukemiksi 5–2.

– Nostan kaikkineen hattuani Pikkaraiselle esikuntineen. Vaikka ensimmäisessä erässä pelisuunnitelma sulikin liian äkkiä. SaiPaan vastaan justeeratun pelisuunnitelman olemassaolo kantoi kuin kantoikin siinä määrin ottelun mittaan, ettei Helmisen hurrikaanilätkä ottanut valtaa kaukalossa muuta kuin ajoittain eli lähinnä ensimmäisen erän viimeiset 15 minuuttia, ei muuta.