Älä tiuski lapselle, että kyllä koululaisen pitäisi jo tämä osata – Vanhempi, näin autat lasta kouluvuoden aikana

1. Älä anna lapselle liikaa vastuuta

Ensimmäiset kouluvuodet ovat tärkeitä sen kannalta, millainen kuva ja suhde lapselle kehittyy koulumaailmaan.

Yhdessä vanhempien kanssa vietetyn kesäloman jälkeen koululaisen arkeen palaaminen voi tuntua raskaalta, jos lapselle annetaan liikaa vastuuta. Hyvä mieli koulumaailmasta on todennäköisempää, jos lapsen ei tarvitse huolehtia myös kaikesta muusta koulupäivän ympärillä.

Niin sanottu arkihuolto on pienten koululaisten kohdalla edelleen vanhempien vastuulla: pakatun repun tarkistus, oikeanlaisten vaatteiden valinta, koulupäivää edeltävän ja sen jälkeisen ajan ruokailut ja tekemiset. Kun lapsen arkea ennakoidaan mahdollisimman paljon, ei hän kuormitu koulunkäynnin ympärillä olevista tehtävistä.

Moni lapsi joutuu myös olemaan paljon yksin kotona vanhempien työpäivien aikana, joten läsnäoloon kannattaa panostaa silloin, kun ollaan yhdessä.

2. Luo ja tartuta ylpeyttä koululaisuudesta, älä takerru suorituksiin

Ensimmäisille luokille tärkein koulutavoite on, että lapsella on hyvä ja turvallinen olo koulussa – ja että koululaisuus on jotakin sellaista, jota kohtaan lapsi tuntee intoa ja ylpeyttä. Ylpeyden luominen ja tartuttaminen on myös vanhemman tehtävä, sillä koululaisuus on paljon muutakin kuin koulun koulussa tapahtuvaa oppimista. Vanhemman ei kannata antaa palautetta tai takertua pelkästään koulusuoritteisiin, vaan palkita ja kannustaa koululaisuudesta myös vapaa-ajalla.

Koululaisuuden varjolla vanhemman ei kuitenkaan kannata ylimitoittaa lapsen osaamista tai asettaa liian korkeita vaatimuksia. Ylpeys koululaisuudesta kärsii, jos lapselle tiuskaisee, että kyllä koululaisen pitäisi jo tämä osata tai jos vanhempi ihmettelee, että miten koululainen voi vielä käyttäytyä noin. Silloin koululaisuuden ympärille voi syntyä kielteinen vaatimusten kehä, johon lapsi ei koskaan koe yltävänsä.

Koululaisuutta voi sen sijaan käyttää kehumisessa: Kyllä huomaa, että olet jo koululainen, kun tuonkin osaat.

3. Opeta sinnikkyyttä

Vanhemman on hyvä muistuttaa lasta vaikeiden taitojen opettelussa, että lapsi ei ole tyhmä, vaan tehtävä vaatii enemmän harjoittelua. Lapsen ajatusmaailmaa voi korjata pois kielteisistä ajatuksista tai turhautumisesta. Harjoittelemalla oppii.

Tätä voi konkretisoida lapselle myös muistuttamalla jostain aiemmasta tilanteesta, jossa lapsi on oppinut uutta tai selvittänyt jonkun kinkkiseltä tuntuneen haasteen. Lapselle voi myös antaa esimerkkejä niistä asioista, joissa lapsi on jo hyvä – silloin epäonnistuminen ei tunnu niin pahalta.

Lapselle voi myös suoraan kertoa, että sinnikkyys on itsessään merkityksellinen taito – suurin osa jossain asiassa menestyvistä ihmisistä ei mene synnynnäisillä lahjoilla eteenpäin, vaan harjoittelee sinnikkäästi.

4. Muista, että kouluvuosi usein tasoittaa erot

On yleistä, että ensimmäistä luokkaa käyvän lapsen vanhempi pohtii, miten oma lapsi sopeutuu kouluun. Löytyykö lapsella malttia koulutyöhön keskittymiseen, osaako hän kertoa tunteistaan ja tarpeistaan?

Koulutaipaleensa alussa olevilla lapsilla yksilölliset kehityserot voivat olla suuriakin. Toiset ovat saavuttaneet jo koulussa harjoiteltavia taitoja, kuten lukemista ja laskemista, osa vasta herättelee kiinnostusta niihin. Osa lapsista pystyy keskittymään jo pitkiäkin aikoja, kun toiset vielä treenaavat paikoillaan pysymistä. Tunne- ja vuorovaikutustaidoissa jotkut pienistä koululaisista sanoittavat tarpeitaan ja tunteitaan, mutta toiset vielä harjoittelevat.

Vanhemman on hyvä rauhoitella itseään, sillä kouluvuoden loppuun mennessä jyrkimmät erot usein tasoittuvat. Lapset oppivat asioissa omassa tahdissaan, ja opettajat myös panostavat eri tahtisten ja erilaisten oppijoiden tukemiseen. Vanhempien omaan lapsuuteen ja kouluaikaan verrattuna koulu on muuttunut merkittävästi, ja opetusta eriytetään lasten taitojen mukaan.

5. Pidä ovet, silmät ja korvat auki

Eniten koululaisten vanhempia huolettavat monesti kaverisuhteet: se, miten oman lapsen persoona muokkautuu kouluyhteisöön, tullaanko häntä kiusaamaan tai tuleeko omasta lapsesta muiden kiusaaja. Sosiaaliset suhteet ovat koululaisille iso asia, ja ne vaikuttavat sekä koulussa viihtymiseen että hyvinvointiin merkittävästi.

Sosiaalisten taitojen treenaus on lapsen näkökulmasta pitkälti sen mallintamista, miten vanhempi itse toimii suhteessa lapseensa ja miten puhuu lapselle. Se heijastelee siihen, miten lapsi toimii ryhmässä. Lapsen yksilöllisen temperamentin lisäksi esimerkillä ja vanhemman antamalla palautteella on iso merkitys, jota ei saa väheksyä.

On tosi tärkeää kehua koululaista, kun huomaa hänen kohtelevan nätisti tai huomioonottavasti toisia lapsia. Samalla voi opettaa ymmärtämään myös kaverin mahdollisia tunteita: Vitsi, miten kivasti sä sanoit Emmalle tuosta asiasta, hänelle tuli varmaan tosi hyvä mieli siitä. Näin luodaan sosiaalisista suhteista ja kaveritaidoista myös vastuullista puhetta.

Artikkeliin haastateltiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttavien palvelujen päällikköä, pari- ja perhepsykoterapeuttia Tatjana Pajamäkeä. MLL:n Vanhempainnetistä löytyy tietoa ja tukea koulunsa aloittavien ja kaiken ikäisten lasten ja nuorten vanhemmille.