Apu

Näin syntyy kotisi WC-pönttö – Tammisaaren tehdasalue on vastakohtien maata



Näin syntyy kotisi WC-pönttö – Tammisaaren tehdasalue on vastakohtien maata

Suomen ainoa saniteettiposliinitehdas toimii herkässä tasapainossa. Samassa ympäristössä kohtaavat koneet ja ihmiset sekä luonto ja teollisuus.
Teksti Valtteri Mörttinen
Kuvat Petri Mulari

Keskellä Tammisaaren kauniin vihreää luonnonsuojelualuetta seisoo valtava tehdasalue. Se on Suomen ainoa saniteettiposliinia – siis selvällä suomen kielellä vessanpönttöjä ja lavuaareja – valmistava tuotantolaitos IDO.

IDOn juuret juontavat vuoteen 1873 asti, kun Arabian tehdas aloitti toimintansa Helsingin Arabianrannasta, josta se muutti nykyiselle paikalleen Tammisaareen vuonna 1969. Nykyään IDO kuuluu sveitsiläisen Geberitin alaisuuteen, ja kehitys on tuonut mukanaan uudistuksia, joista osa saa tehtaan sisätilat näyttämään kaukaisen tulevaisuuden utopialta.

Arabia vaihtoi nimensä IDOksi vuonna 1992. Nimenvaihdos tapahtui luontevasti legendaarisen Ido ’59 -tuotteen ansiosta. Kyseinen vessanpönttö löytyy vielä tänäkin päivänä – lähes 60 vuotta lanseeraamisensa jälkeen – joistakin suomalaisista kodeista.

Kokonaisuudessaan IDOn omistavalla Geberitillä on noin 50 myyntiorganisaatiota ympäri maailman, joissa työskentelee noin 12 000 työntekijää. Tammisaaressa työntekijöitä on vain vajaat 200, ja näistä tehtävistä harvat sijoittuvat itse tehdastyöhön. Käsillä työskentelyn hoitavat nykyään lähinnä koneet.

Keskeneräisten pönttöjen seassa häärää työntekijä Peter Gröning. Kuva: Petri Mulari.

Kotimainen ja ulkomainen

Vaikka Tammisaari sijaitseekin meren äärellä Raaseporissa, tehtaalla ei ole omaa satamaa. Aikoinaan sellainenkin oli haaveissa mutta jäi lopulta toteutumatta. Ulkomailta tilatut materiaalit saapuvat Inkoon satamaan, josta ne kuljetetaan kuorma-autolla Idon tehtaalle.

Ulkomailta tuodaan lähinnä savea ja kaoliinia. Muut materiaalit löytyvät käyttökelpoisina Suomestakin. Eri savilajeilla on erilaisia ominaisuuksia, joten parhaan lopputuloksen saamiseksi niitä sekoitetaan yhteen. Näin saadaan aikaan massaa, josta posliini valmistetaan. Materiaalia pumpataan varastokaivoihin, joista se siirtyy valimoon päiväsäiliöihin.

Kaikki WC-pöntöt lasitetaan valkoisiksi, sillä muille väreille ei yksinkertaisesti ole tarjolla markkinoita. Kuva: Petri Mulari.

Ihmiset ja koneet

Täysin automatisoidussa valimossa käytännön työ hoidetaan nykyään roboteilla. Elävän näköiset koneet liikkuvat pitkin valimon lattioita väistellen vastaantulijoita kuin tietoiset olennot ja hiovat vielä märkiä juuri valettuja pönttöjä ja pesualtaita. Trukit siirtävät tavaraa ilman kuljettajaa ja osaavat muuttaa reittiään, jos tiellä on este. Nostamista ja hiontaa tekevien robottikourien ympärille on asennettu valoverho, joka sammuttaa koneet välittömästi, jos ihminen astuu vaaran alueelle koneen tielle.

Ennen vuosituhannen vaihdetta kaikki tapahtui työntekijöiden toimesta käsin, ja valmistus oli huomattavasti hitaampaa. Nyt työntekijät valvovat ja ohjaavat töitä tekeviä robotteja ja suorittavat työtehtäviä, joihin automatisoidun koneen pelisilmä ei riitä, kuten esimerkiksi valmiiden tuotteiden laaduntarkastusta.

Valannan jälkeen massasta muotoillut kylpyhuoneen käyttöesineet lähtevät lasitettavaksi. Ennen pöntön tai ammeen pintaan levittämistä lasite ajetaan monta kertaa magneettien läpi, jottei sekaan jää metallin paloja. Jos valmiissa tuotteessa kuitenkin metallipilkkuja esiintyy, tuote on yhä käyttökelpoinen yksinkertaisen paikkauksen jälkeen.

Lasitetut tuotteet jatkavat matkaansa polttouuniin, jonka lämpötila on 1200 Celsius-astetta. Uuni toimii itsenäisesti, ja tuotannon ylläpitämiseksi sitä käytetään kellon ympäri. Tehdas on käynnissä 24 tuntia vuorokaudessa seitsemän päivää viikossa.

Tehtaan työntekoa helpottaa, että kaikki tuotteet lasitetaan valkoisiksi. Muutkin värit olisivat täysin mahdollisia, mutta syy on yksinkertaisesti siinä, ettei muun värinen saniteettiposliini mene kaupaksi. Kysyntä kirjaville vessanpöntöille on maailmanlaajuisesti olematon.

Lopuksi lasitetut tuotteet tarkastetaan ja kootaan ihmisen toimesta. Hänen takanaan seisoo robotti, joka pakkaa valmiit tuotteet, minkä jälkeen ne jatkavat matkaansa varaston kautta myymälöihin.

Tuija Virta asentaa vessanpönttöön muovista sisäsäiliötä sekä mekaanisia ja elektronisia osia, jotka niihin mallista riippuen kuuluvat. Samalla hän tekee myös viimeisen laadunvarmistuksen. Kuva: Petri Mulari.

Luonto ja teollisuus

IDOn tehtaan sijainti on hyvin poikkeuksellinen. Laitos on pystytetty keskelle Natura 2000 -luonnonsuojelualuetta, ja sijainti pakottaa tehtaan huolehtimaan ympäristöystävällisestä tuotannosta tarkemmin kuin tavanomaiset tehtaat.

Satojatuhansia tuotteita vuodessa valmistava moderni tuotantolaitos on edustajiensa mukaan ottanut ympäristönsuojelun vakavasti ja tehnyt siitä yhden perusperiaatteistaan. IDO painottaa, ettei tehtaalla tyydytä minimivaatimusten noudattamiseen vaan ympäristöystävällisyyttä pyritään parantamaan ”joka vuosi viidellä prosentilla”. Tämä tarkoittaa jatkuvia uudistuksia kestävän kehityksen nimissä. Esimerkiksi vuonna 2017 IDO uusi tunneliuunien polttojärjestelmät, mikä mahdollistaa nyt alemman kaasunkulutuksen. Vuonna 2018 uusittiin savukaasujen puhdistuslaitos ja näin vähennettiin fluorivetypäästöjä.

Posliinituotteiden elinkaari on pitkä. Sen osoittaa omassa kodissasikin seisova vessanpönttö. Tehtaan tuotannostakaan ei synny ylijäämää, vaan hukkapalat ja vaurioituneet tuotteet laitetaan uudelleen kiertoon, jotta käytetystä materiaalista saadaan irti kaikki hyöty. Näin mahdollistuu hämmentävän kuuloinen yhdistelmä, jossa yli tuhat WC-istuinta päivässä valmistuu keskellä luonnonsuojelualuetta.

Tammisaaren maisemista ei heti arvaa, että metsikkökaistaleen takana sijaitsee valtava tehdasalue. Kuva: Petri Mulari.
Julkaistu: 8.6.2018