”He ovat velhoja” – Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman puvut luodaan joka viikko tässä 30 neliömetrin huoneessa

Ompelukoneen säksätystä, kiiltävän sifonkikankaan heilahduksia, keltaisia, vihreitä ja mustia nuppineuloja pursuava punainen nuppineulatyyny ja satoja langanpätkiä pöydillä eriväristen kankaanpalasten vieressä. Tällaista on astua ohjelman puvustamon tiloihin.

Tanssii tähtien kanssa on kiinnostanut katsojia jo vuodesta 2006, ja se kerää sunnuntaisin yhä yli miljoona katselu­kertaa. Suurta ihailua herättävät kilpailijoiden näyttävät tanssipuvut, jotka liehuvat kaikissa sateenkaaren väreissä ja tuntuvat olevan joka viikko aivan yhtä hienoja.

Kuka ne oikein tekee?

Malin Elmvik (takana) ja Johanna Saarinen kertovat, että on kiva tehdä pukuja ohjelmaan, jossa ne saavat paljon huomiota.

Malin Elmvik ja Johanna Saarinen ovat johtaneet yhdessä TTK:n puvustamoa jo vuodesta 2017 asti. He aloittivat työharjoittelijoina ja jatkoivat ompelijoina. Heidän lisäkseen ompelimossa työskentelee jokaisella kaudella nelisen muuta ompelijaa ja usein myös harjoittelija. Yhdes­sä porukka suunnittelee ja valmistaa joka viikko seuraavana sunnuntaina nähtävät asut.

– Meillä on hyvä ja rento ilmapiiri. Tänne on aina kiva palata, sanoo Elmvik.

Emma Kimiläinen kertoo, että kaikki puvut ovat olleet mielettömiä. Tämä tummansininen samettimekko on niistä se, jonka hän pukisi mieluiten ylleen muuallakin.

Kaikki – erityisesti tähtioppilaat ja opettajat – tuntuvat arvostavan puvustamoa. Elmvik kertoo, että tanssijoilta saa rehellistä palautetta, ja se auttaa työssä. Saarisen mukaan parit ovat koko prosessin ajan mukana valmistamisessa, ja siksi lopputulos tyydyttää usein kaikkia.

– Tämä on kuin vaatteiden vastine joulupukin työpajalle, paitsi, että olemme ilmeisesti olleet kaikki kilttejä, koska jokainen toive toteutuu! nauraa näyttelijä Mikko Penttilä, yksi tämän kauden kilpailijoista.

Urheilija Emma Kimiläinen ja rap-artisti Yeboyah pareineen ovat Penttilän kanssa samaa mieltä: puvustamon osuus tuotannossa on valtava.

– Kyllähän se on yksi iso kokonaisuus, joka telkkarista tulee ulos – sen lisäksi, että täällä on valot, musiikki ja tanssijat, sanoo Emma Kimiläisen opettaja Matti Puro.

Tähtioppilaiden mielestä puvut auttavat pääsemään tunnelmaan ja siihen rooliin, jonka he tanssiessa ottavat. Sen allekirjoittavat myös Elmvik ja Saarinen – kiitosta pareilta on kuultu.

Yeboyah ja Valtteri Palin hehkuttavat puvustamon väkeä velhoiksi.

– Tulee aina sellainen olo, että onko tämä se puku, jonka minä lunastan, Kimiläinen kehuu.

Yeboyah valitsi lempiasukseen valkoisen quickstep-mekkonsa, Penttilä taas rumba-asunsa, jonka toteutus oli ”uskomaton”. Siitä huolimatta Penttilä haluaa lunastaa liekeillä koristellun cha cha cha -asunsa nyrkkeily­takin. Lisäksi hänelle on luvattu tangoasun farkkuliivi, koska siinä on käytetty pohjana hänen itsensä koristelemaa farkkutakkia: selässä on hänen vanhan punkbändinsä logo.

Puvustamossa on 24 rekkiä täynnä aikaisempien kausien tanssiasuja.

Viikko puvustamolla alkaa aina ompelutöiden jakamisella. Jokainen ompelee noin kolme asukokonaisuutta viikoittain. Jaossa otetaan huomioon kunkin vahvuudet. Sen jälkeen Elmvik alkaa suunnitella seuraavan viikon asuja. Hän piirtää luonnokset ensin tabletilleen, minkä jälkeen niitä muokataan alkuviikon ajan, kunnes sekä parit että Elmvik ovat tyytyväisiä.

– Asujen suunnittelussa kuuntelen parien ehdotuksia ja toiveita sekä tietysti otan viikon teeman ja tarinan huomioon, sanoo Elmvik.

Elmvik ja Saarinen ovat jakaneet vastuutehtävät niin, että Elmvik pääasiassa suunnittelee puvut ja jakaa tehtävät ompelijoille. Saarinen taas hoitaa sovituksia, juoksevia asioita, ompelee jonkin verran ja auttaa suunnittelussa.

Elmvik kertoo pitävänsä siitä, että pareilla on usein omia ideoita ja toiveita. Se auttaa sovittamaan puvut kokonaisuuteen. Toki jotkin ideat jäävät toteuttamatta aikataulusyistä, mutta aina silti yritetään kokeilla uusia juttuja.

Hulluista ideoista Elmvik ja Saarinen nostavat esimerkiksi Saana Akiolan ja Benjamin Peltosen asut viime kaudella. Parilla oli yhteinen hiha. Kuulemma myös led-valoja on asennettu pukuihin.

Elmvik luonnostelee tanssiparien asut ensin tabletilleen, koska sillä on helppo muokata luonnoksia. Tässä Pernilla Böckermanin quickstep-asu.

Keskiviikkona seuraavan viikon suunnitelmat ovat usein valmiina, ja silloin Elmvik tilaa kankaat. Puvustamossa käytetään pääosin Tekstiilipalvelu Oy:n kankaita.

– He tietävät meidän aikataulumme. Useimmiten kankaat tulevat parissa päivässä.

Erilaisia kangastyyppejä kuluu viikoittain paljon: joustavaa lycraa käytetään bodyissa, sifonkia ja organsaa taas naisten hameissa. Hameisiin kuluu eniten kangasta, yksi kerroksellinen helma saattaa vaatia monta metriä.

Lähes kaikki tehdään ompelimossa alusta alkaen itse, joskus jopa korut, mutta esimerkiksi miestenpaitoja saatetaan ostaa valmiina. Saarisen mukaan kaupoista ei aina löydy sopivia tuotteita. Vuokrapukuja ei vastoin yleistä harha­luuloa ohjelmassa paljon käytetä.

Ompelijat työskentelevät pääosin maanantaista perjantaihin noin kahdeksan tuntia päivässä. Elmvik ja joku ompelijoista on aina paikalla sunnuntain livessä. Perjantaina työskennellään, kunnes kaikki puvut ovat valmiina.

– Jokainen on varautunut siihen, että välillä työaika voi venyä, kertoo Elmvik.

Työ on kuormittavaa, ja viikot kuluvat nopeasti. Ilman hyvää stressinsietokykyä ei tässä työssä todennäköisesti pärjää. On kiireessä silti jotakin myönteistäkin: huonoja asioita ei ehdi jäädä murehtimaan.

Puvustamon ilmapiiri on aina touhukas: helmoja lyhennetään, strasseja kiinnitetään tai seuraavan viikon pukuja suunnitellaan.

Ompelimon noin 30 neliömetrin tilasta puolet vie yli 24 täyteen ahdettua vaaterekkiä. Ne pursuavat värikkäitä mekkoja, paitoja ja hapsuja. Kaikki ohjelmassa nähdyt asut säilötään tänne.

Monia asuja tai asujen osia käytetään puvustuksessa uudestaan seuraavilla kausilla. Olisi turha säilöä satoja asukokonaisuuksia vain keräämään pölyä varastoon. Elmvikin mukaan aina mietitään, löytyisikö varastosta jokin edellisvuosien puku, jota voisi muokata.

Pukuja on aiempien kausien jälkeen myyty tori.fi:ssä, mutta niin ei ole tehty enää moneen vuoteen.

– Monet tähtioppilaat lunastavat pukuja itselleen muistoksi kauden jälkeen, mainitsee Elmvik.

Suurin osa puvuista jää silti säilöön. Parit voivat käyttää niitä myös treenatessa, jos he haluavat nähdä, millaiselta esimerkiksi tietynlaisen helman kanssa tanssiminen tuntuu. Valmiit puvut nimittäin saadaan päälle kokonaisina vasta sunnuntaina kenraaliharjoituksessa.

Puvustamon työ alkaa jo kuukautta ennen ensimmäistä lähetystä. Elmvik ja Saarinen panevat puvustamon pystyyn ja tilaavat kankaita. Kun parit saapuvat, otetaan mitat.

– Kyselen jo silloin jokaisen tähtioppilaan omasta mukavuusalueesta: onko asioita, joita ei halua paljastaa, sanoo Elmvik.

Muokkauksia tehdään jokaisessa sovituksessa puvun kantajan toiveiden mukaan. Esimerkiksi halkion korkeutta ja kaula-aukon paljastavuutta voi aina muokata. Erilaisia malleja voi saada käyttämällä ihonväristä kangasta, jolloin esimerkiksi kaula-aukko voidaan saada näyttämään isommalta, vaikka todellisuudessa se ei paljasta mitään. Lisäksi huolehditaan siitä, ettei mitään vilku, vaikka asu olisikin paljastava. Tanssiasuissa tärkeintä on se, että niissä on mukava ja hyvä liikkua.

Harjoittelija Riina Lintumäen mukaan julkkisten kanssa työskentelyyn tottuu.

Tuleeko pukujen kanssa koskaan hankaluuksia?

– Useimmiten joka sunnuntai on jotakin pientä, sanoo Saarinen.

Siksi Elmvik ja muut ovat aina paikalla hätätilanteiden varalta. Itse lähetyksen aikana ei silti juuri synny puku­kriisejä.

– Parasta tässä työssä on yhteisö ja tietysti luovuus, jota pääsee toteuttamaan, sanoo Elmvik.

– On ihanaa, että meillä on tässä työpari – olemme kasvaneet yhdessä. Välillä pystymme keskustelemaan jopa ilman sanoja! kertoo Saarinen ja kehuu, kuinka ihanaa on aina sunnuntaisin nähdä, millaisen koko­naisuuden meikki, hiukset ja puvut muodostavat.

Työsopimus ei silti ole jatkuva, vaan tekijöitä pyydetään joka vuosi uudelleen mukaan, ja ainakin vielä Elmvik ja Saarinen haluavat jatkaa pesteissään.

Loppukaudesta vain osa ompelijoista jää töihin, sillä pareja on jäljellä vähän ja vanhoja asuja käytetään uudestaan. Finaalin jälkeen Elmvik ja Saarinen kasaavat tavarat viikossa ja palauttavat esimerkiksi ompelukoneet. Muut tavarat jäävät treenisalin tiloihin odottamaan ensi vuotta.