”Roskaryhmä” putsaa järvestä jopa muovien sisään mädäntyneitä kaloja – Näin syntyi kansanliike, joka haluaa pelastaa Suomen kymmenenneksi suurimman järven

Joensuulainen Janne Tuomikko pukee ylleen sukelluspukua Kontiolahden Häikänniemessä varhain kauniina kesäaamuna. Höytiäiseen pistävällä kapealla niemellä sijaitsee suosittu veneiden laskupaikka, taukokota ja järvenselälle työntyvä vankka laituri.

Ne tarkoittavat paitsi hyvää asukkaiden palvelua, myös erilaisia roskia niemelle ja vesiluontoon. Joensuun Urheilusukeltajiin kuuluva Tuomikko kuuluu Pro Höytiäisen perustamaan roskaryhmään, joka kerää roskia Höytiäisen rannoilta, saarista ja myös järven pohjasta.

– Järven pohjasta löytyy paljon sinne jääneitä uistimia, tölkkejä, pulloja ja muovia. Roskista osa on päässyt järveen vahingossa, osa on heitetty sinne tahallisesti. Vaarallisimpia jätteitä on löytynyt Kontiorannan entisen varuskunnan rantavesistä, siellä oli jopa räjähteitä.

Kun Tuomikko pulahtaa järveen etsimään uusia roskia noukittaviksi ja kuvattaviksi, paikalle porhaltaa Ulla Siippainen. Hän kutsuu itseään Pro Höytiäisen ”roskaruhtinattareksi”, joka inhoaa roskaamista ja kertakäyttökulttuuria.

– Olemme keränneet Höytiäisen rannoilta jo kuusi vuotta erilaisia roskia. Ensimmäisenä vuotena niitä kertyi varmaan kymmenen jätesäkillistä.

Siippaisen mukaan osa roskasta on sellaista, että sen hajoaminen kestää viisisataa vuotta – ja usein se pirstoutuu ensin mikromuoviksi.

– Olisi siirryttävä kokonaan kestotuotteisiin ja lopetettava kertakäyttötuotteiden käyttö ja tietysti myös kaikenlainen roskaaminen, nykyisin eläkkeellä oleva entinen eritysopettaja Siippainen sanoo.

Roskaruhtinatar kertoo, että tänä kesänä heinä- elokuun vaihteessa Höytiäisen pohjasta on tarkoitus nostaa roskaryhmän yhteistyönä järveen vuosikymmenten saatossa jääneitä verkkoja.

– Aloite ja hiljainen tieto siitä on tullut paikallisilta kalastajilta. Heidän tietojensa avulla meillä on jonkinlainen aavistus, mistä haamuverkkoja saattaa löytyä. Haamuverkot ovat usein täynnä mädäntyneitä kaloja, ja ne ovat myös itsessään muoviroskaa. Verkkoja voidaan etsiä myös kaikuluotainten avulla, Siippainen sanoo.

Janne Tuomikko nousee pintaan ja näyttää kuvaajalle järven pohjasta hetkessä noukkimiaan kaljatölkkejä ja muoviroskaa. Mukana on myös useita pohjaan juuttuneita uistimia. Terävät uistimet ja haamuverkot ovat turvallisuusriski vedessä liikkuville.

Pro Höytiäisen Wirtavesitiimi on kunnostanut Höytiäiseen laskevia virtavesiä järven kalakannan ja tilan parantamiseksi. Tässä tiimin Seppo Ronkainen ja Paavo Ronkainen kunnostustöissä Rauanjoella.

Pro Höytiäisen tehokkaasti toimiva roskaryhmä on vain osa vuonna 2014 perustetun yhdistyksen toimintaa, joka sisältää muun muassa virtavesien kunnostamista sekä puhdistamoiden ja kosteikkojen rakentamista. Tavoitteena on jopa Höytiäisen osavaluma-alueen kunnostaminen.

Suuntaamme yhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Karhion luo Höytiäisen Ruvaslahdelle.

– Olen huomannut, miten Höytiäinen on metsä- ja suo-ojitusten ja muun kuormituksen vuoksi hiljalleen rehevöitynyt. Järven pohjaan on kertynyt humusta. Niinpä istuessani kerran Höytiäisen rannalla laiturilla mietin, mitä järven hyväksi voisi tehdä. Silloin syntyi idea Pro Höytiäisestä. Eräät muut paikalliset ihmiset ottivat ideasta kopin ja lähtivät kiertämään järveä, Karhio kertoo.

Karhion mukaan toimintaan haluttiin mahdollisimman laaja kirjo erilaisia tahoja: osakaskuntia, metsästysseuroja, mökkiläisiä ja asukkaita.

– Tavoitteeksi kirjattiin puhdas ja leväkukinnoista vapaa, kalaisa järvi, joka tunnetaan tulevaisuudessa myös rantojen elävistä kylistä.

Strategiaksi valittiin toimiminen eri teemojen mukaan. Niinpä ihmiset voivat liittyä mukaan toimintaan järven puolesta heitä eniten kiinnostavan asian parissa.

Yhdistyksen tunnuslause on ”laajempi kuin järvi”. Se kuvaa Karhion mukaan yhdistyksen toiminnan perustamisajatusta, joka ottaa huomioon paitsi veden laadun myös luonnon monimuotoisuuden ja uhanalaiset lajit, kestävän matkailun ja alueen elinvoiman.

– Kun järvestä pitää huolta, se tarjoaa meille hyvinvointia.

Kunnianhimoiset tavoitteet Höytiäisen pelastamiseksi vaativat vapaaehtoistoiminnan lisäksi monia taustatahoja ja suuria rahoittajia. Pro Höytiäisellä on isoja hankkeita, joissa yhteistyökumppaneina ovat esimerkiksi Luonnonvarakeskus (Luke), Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, luontokunnostuksiin erikoistuneet yritykset sekä paikalliset osakaskunnat ja metsästysseurat.

Rahoitusta Pro Höytiäinen on hakenut muun muassa EU:n Leader -rahoista, ELY-keskuksilta, ministeriöiden ohjelmista ja jopa Museovirastolta. Vaadittavan omarahoitusosuuden kokoamiseksi talkootyö on keskeistä ja koko toiminnan ydin.

Kirsi Karhio esittelee Höytiäisen Puhakan­lahdelle rakennettua kosteikkoa, jonka ­tarkoitus on sitoa ­ravinteita ennen niiden pääsyä järveen.

Kirsi Karhiolla on yhteistyökumppaneiden ja rahojen hakuun mainio koulutus- ja työtausta, sillä hän on opiskellut luonnontieteitä Oulun yliopistossa ja yhteiskuntatieteitä Joensuun yliopistossa. Lisäksi hän on tutkinut EU:n yhteisöaloiteohjelmien soveltuvuutta Suomen maaseudulle Karjalan tutkimuslaitoksessa. Myös Bryssel tuli hänelle aikoinaan tutuksi työpaikkakuntana.

– EU-pestin jälkeen mietin, mitä tekisin. Pro Höytiäisen toiminnassa on yhtymäkohtia moneen asiaan entisessä elämässäni. Toimimalla paikallisesti voi vaikuttaa myös suuriin globaaleihin ongelmiin ja lisätä toiminnan merkityksellisyyttä.

Myös muut yhdistyksen aktiivit ovat hyvin koulutettuja ammattilaisia. Mukana on niin vesistö- ja metsäosaajia, insinöörejä, kalastajia kuin tutkijoitakin.

– EU-hankerahojen hakeminen on jäänyt pääosin minun vastuulleni. Olen yhdistyksen hankehaun työjuhta, Kirsi Karhio nauraa.

Hyppäämme helteisessä säässä taas autoon ja lähdemme katsomaan muutamaa Pro Höytiäisen työkohdetta Rauanjoelle ja Aisusjoelle. Joet on kunnostettu siirtämällä rannoille uiton jäljiltä jääneet kiviröykkiöt takaisin virtaan. Vastaavia töitä on aloitettu myös Kiskonjoella. Jokikunnostusten tarkoituksena on suojella ja elvyttää valuma-alueen virtavesien taimenkantoja ja palauttaa elinympäristöjä.

Yhdistyksen Wirtavesitiimin aktiivit Seppo Hirvonen ja Paavo Ronkainen näyttävät, miten kunnostetun joen pohjasta pöyhitään pois sinne kertyvää, taimenten kutua haittaavaa humusta. Innokkaat kalamiehet eivät ole ensimmäistä kertaa asialla, ja tarkoitukseen itse suunniteltujen ja kehiteltyjen työkalujen käsittely käy heiltä sujuvasti.

– Myös kalojen kulkua estävä pato ja muita esteitä on purettu.

Seuraavaksi Karhio esittelee SuVaKi -hanketta. Siinä tutkitaan suometsien valumavesien käsittelyä eri menetelmillä ja kehitetään ratkaisuja myös metsätalouden ravinteiden kierrätykseen syntypaikallaan.

Keskeltä metsää pullahtaakin esille lähes teollisen mittakaavan kokoinen puhdistamorakenne. Sinne ohjataan viereiseltä, jo 1970-luvulla ojitetulta Suursuolta kokoomaojan kautta tulevat vedet. Vapaaehtoisen yhdistyksen toiminnaksi hanke on jättimäinen.

– Vanhojenkin ojien tiedetään nykyisin olevan hyvin suuria vesistöjen ravinne-, metalli- ja humuskuormittajia. Bioreaktoreiden avulla tutkitaan, miten hyvin päästöjä saadaan talteen pelkkään puuhakkeeseen ja toisaalta puuhakkeen ja biohiilen yhdistämiseen perustuvien reaktoreiden avulla. Hankkeessa ovat mukana Oulun yliopiston tutkimusyksikkö ja Watec Consulting Oy.

Pro Höytiäisen hankkeisiin kuuluu myös ”bioreaktoreiden” eli eräänlaisten puupuhdistamoiden kokeilu järveen ojitetuilta soilta valuvan humuksen ja ravinteiden määrän vähentämiseksi.

Pro Höytiäinen poistaa järveen laskevia ravinteita myös rakentamalla uusia kosteikkoja. Hankekierros jatkuu Ruvasniemelle Puhakanlahden tuoreelle kosteikolle. Se sijaitsee Höytiäiseen saakka ulottuvan suojelualueen kupeessa.

Rakennetulta kosteikolta pyrähtää lentoon muutama vesilintupari, ja myös naurulokit ovat löytäneet hyvän pesimispaikan kosteikon saaresta. Hyttysparvet pitävät meidät virkeinä.

Kirsi Karhio on toiveikas miettiessään Höytiäisen tilan paranemista.

– Ainakin Pro Höytiäisessä on nyt tekemisen meininkiä.

Pro Höytiäisen lisäksi Pohjois-Karjalas- sa toimivat ainakin Pro Puruvesi ja Pro Onkamo. Pro Pielinen on perusteilla, joten kansalaistoiminta järvien puolesta leviää nopeasti.