Apu

Näin pääset irti alkoholin koukusta


Pidettäisiinkö molemmat taukoa? Puolison kysymys voi olla ensimmäinen askel kohti raittiimpaa elämää. Apua on tarjolla, jos oma tai läheisen alkoholinkäyttö huolestuttaa.

Kaikki ovat kuulleet tarinoita alkoholistien hoidosta – ehdottoman raittiuden vaatimuksesta ja eristyksissä vietetystä katkaisusta. Mielikuva ei kuitenkaan välttämättä vastaa todellisuutta. Ainakaan tämä ei ole tavallisin tapa hoitaa alkoholiriippuvuutta.

Hoito ei useinkaan vaadi näin ehdottomia toimia, vaan apua on tarjolla avohoitona ja monenlaisina interventioina, niin kuin ammattilaiset sanovat

– Alkoholinkäytön puheeksi ottaminen on parhaaksi todettu ja yleisin keino yrittää päästä ongelmaan käsiksi. Se on ohjeistettu kaikille terveyden- ja sosiaalihuollon ammattiryhmille, sanoo A-klinikka Oy:n johtava ylilääkäri, päihdelääketieteen työelämäprofessori Kaarlo Simojoki.

Puheeksi ottamista tulisi tarjota, kun potilas tai asiakas on halukas tarttumaan tilaisuuteen.

– Valitettavasti todellisuus on usein toisenlainen. Apua pitäisi tarjota oikealla hetkellä ja sopivina annoksina.

Apua tarvittaisiin paljon. Alkoholin pitkäaikaishaittojen riskiryhmään kuuluu 560 000 suomalaista. Monet heistä ovat tavallisia työssäkäyviä tai eläkeläisiä. Heitä on kaiken ikäisiä ja kaikista sosiaaliluokista, ympäri Suomen.

Kaikki lähtee muutoksen tarpeesta. Kannattaa pysähtyä miettimään, jos alkoholinkäyttö huolestuttaa itseä tai läheiset ovat ilmaisseet sen häiritsevän.

– Tarpeen lisäksi tarvitaan yleensä tukea muutokseen motivoimisessa ja sen vahvistamisessa. Tähän tarvitaan ammattilaisten apua, Kaarlo Simojoki sanoo.

Suomessa alkoholinkäytöstä ei helposti huomautella. Jos joku niin tekee, hänellä on varmasti siihen syynsä.

– Ensimmäinen askel on pysähtyä tarkastelemaan tilannetta. Usein valaisevaa on jo se, että laskee rehellisesti käyttämänsä alkoholin määrän. Meillä on taipumus vähätellä kulutustamme, mutta luvut saattavat yllättää, kun laskee jokaisen annoksen.

Pelkkä päässälasku ei yleensä riitä. Kirjanpito käsin vaikkapa kalenterin kulmaan tai älypuhelimen laskurin avulla auttaa hahmottamaan, mikä on ongelman ydin. Onko se liian monen alkoholiannoksen juominen kerralla? Vai se, että drinkkejä tulee otettua liian usein? Tai ehkä molemmat?

– Riskirajat tiedetään yleensä melko hyvin, mutta silti moni huijaa itseään. Oma kulutus arvioidaan alakanttiin tai ei oteta huomioon esimerkiksi ikää. Ikääntyessä alkoholin sietokyky heikkenee ja haitat lisääntyvät, Simojoki sanoo.

Realistisen tilannekuvan hahmottaminen ei aina onnistu yksin. Silloin kannattaa hankkia lisätietoa: asiallista faktaa löytyy vaikkapa päihdelinkki.fi-sivustolta. Aina voi myös soittaa nimettömänä palvelevaan puhelimeen ja kysyä suoraan, juonko minä liikaa.

– Tällaisia puheluita tulee paljon esimerkiksi A-klinikoille. Usein lähin apu löytyy silti omasta terveyskeskuksesta, jossa pitäisi olla asiantuntemusta varhaisen vaiheen puuttumiseen.

Tosin päihdeasiat ovat vain yksi monista perusterveydenhuollon tehtävistä. Herkkä hetki voi mennä ohi, jos apua etsivä ei kohtaa riittävää asiantuntemusta, aikaa paneutua tai oikeanlaista asennetta.

Hoidon kevein taso on pyrkiä muutokseen omin avuin tiedon ja motivoinnin avulla. Läheisten tuki on valtavan tärkeää.

– Parasta olisi saada apua jo siinä vaiheessa, kun on havahtunut juovansa jonkin verran liikaa. Tämän kehityksen voi vielä saada poikki itse melko pienillä muutoksilla, jos läheiset kannustavat ja saa tarvitessaan tukea terveyskeskuksesta tai työterveyshuollosta, päihdehoidon ylilääkäri Kaarlo Simojoki sanoo.oidolla ja tuella pyritään motivoimaan elämänmuutokseen, sanoo ylilääkäri Kaarlo Simojoki.

Mikä sitten motivoi parhaiten? Tieto alkoholinkäytön haitoista ei välttämättä vaikuta yleisellä tasolla. Moni kuitenkin havahtuu, kun oman terveyden mittarit näyttävät punaista. Jokaisen on syytä pohtia perustelut muutokseen itse ja löytää motivaatio sitä kautta.

– Sitten pitää miettiä, millä keinoin voisi vähentää juomista. Onko esimerkiksi parempi vähentää annosten määrää vai alkoholin käyttökertoja? Neljän oluen sijasta kaksi tai viikonloppuna vain toisena päivänä? Onko tilanteita, joissa alkoholinkäyttö karkaa käsistä? Miten niissä voisi toimia toisin? Simojoki sanoo.

Astetta vakavampaan päihderiippuvuuteen tarvitaan yleensä hoitoa, jota annetaan terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa. Erikoistunutta päihdevieroitushoitoa annetaan erikoissairaanhoidossa, A-klinikoilla ja kuntoutuslaitoksissa. Silloin puhutaan jo katkaisu- tai vieroitushoidosta ja laitosmuotoisesta kuntoutuksesta.

Hoito tapahtuu kuitenkin yhä harvemmin laitoksessa, sillä avohoito on korvannut pitkät hoitojaksot suljetuissa laitoksissa. Suomen ainoa päihdehoitoon erikoistunut sairaala sijaitsee Järvenpäässä.

– Nykyään hoitolinjana on pitää laitoshoito mahdollisimman lyhyenä. Sen tehtävä on tukea avohoidossa tapahtuvaa pitkäaikaista kuntoutusta, usein loppuelämän pituista polkua. Hoidolla ja tuella pyritään motivoimaan elämänmuutokseen, ylilääkäri Kaarlo Simojoki sanoo.

Vieroitushoidossa hoidetaan – kuten nimi kertoo – vieroitusoireita turvallisesti lääkkeiden avulla. Hyvään vieroitushoitoon kuuluu myös mahdollisesti huonossa hoitotasapainossa olevien psykiatristen (esimerkiksi masennus) ja somaattisten (esimerkiksi verenpainetauti) sairauksien hoito.

– Kun potilaan vointi on tasaantunut, pohditaan ja suunnitellaan yhdessä tulevaa hoitoa joko avohoidossa tai laitoskuntoutuksessa. Tarvittaessa potilas ohjataan muualle hoitoon, kuten psykiatrisen avun piiriin. Lisäksi autetaan kiireellisten sosiaalisten asioiden hoidossa, Simojoki kertoo.

Avohoidossa voidaan tarjota erilaisia terapiamuotoja ryhmä- tai yksilöhoitona. Esimerkiksi käyttäytymisterapian ideana on parantaa potilaan itsehallintaa muuttamalla toiminta-, tunteensäätely- ja ajattelutapoja. Terapiassa opetellaan esimerkiksi välttämään tilanteita, joissa retkahdus on todennäköisintä. Samalla etsitään alkoholin tilalle muita ilonaiheita ja rentoutumiskeinoja.

Mitä läheinen voi tehdä?

Kun yksi juo liikaa, siitä kärsii myös joukko muita ihmisiä hänen ympärillään. Alkoholin liikakäyttö koskettaa Suomessa jollain tavalla lähes jokaista perhettä tai sukua. Muutos voi lähteä liikkeelle, kun asiaan puuttuu oikealla hetkellä ja sopivalla tavalla.

– Läheisen osa ei ole helppo, eikä puuttuminen tuota aina tulosta. Silti kannattaa yrittää. Vaikka huolestuttaisi vain vähän, on parempi sanoa kuin jättää sanomatta, A-Klinikka Oy:n ylilääkäri Kaarlo Simojoki sanoo.

Alkoholinkäyttö on parasta ottaa puheeksi syyllistämättä ja hyökkäämättä. Tämä ei ole aina helppoa, sillä tunteet ovat usein pinnassa.

– Yksi hyvä keino on puhua oman huolestumisen kautta. Olen huolissani sinusta -avaus voi hyvinkin johtaa hedelmälliseen keskusteluun. Pariskunnan toinen osapuoli voi ehdottaa, että pidetään molemmat tipaton kuukausi. Kun oman kokemuksen kautta havahtuu huomaamaan, miltä alkoholiton elämä maistuu, motivaatio yrittämiseen kasvaa, Simojoki sanoo.

Uni paranee, ajatus on kirkkaampi, verenpaine laskee, ja vatsavaivat helpottavat. Monet omin aistein havaittavat muutokset kertovat, että alkoholinkäytön vähentäminen tai lopettaminen lisää hyvinvointia.

– Jos alkoholinkäyttö on rajua, läheistä tarvitaan vielä enemmän. Apu voi olla vaikka sitä, että lupaa viedä kaverin hoitoon heti, kun hän suostuu ja sitten myös vie, Simojoki sanoo.

On myös hyvin tärkeää etsiä alkoholinkäyttötilanteille jotain mielekästä vaihtoehtoista tekemistä. Muuten elämään syntyy tyhjiö, joka helposti täyttyy uudelleen – juomisella.

Apua myös lääkkeistä

Toive on ikivanha: olisipa pilleri, joka veisi viinanhimon! Alkoholiriippuvuuteen on etsitty lääkkeitä pitkään, ja myös uusia on tulossa.

– Ainakaan vielä ei ole keksitty sellaista ihmelääkettä, joka olisi helppo ja kaiken kattava hoito alkoholiriippuvuuteen, ylilääkäri Kaarlo Simojoki sanoo.

Nykysuositusten mukaan ensisijainen hoito alkoholiriippuvuuteen on psykososiaalinen tuki eli tieto, motivointi ja terapia. Tämän tukena osa potilaista käyttää myös lääkkeitä, joiden avulla hoitotulosten arvioidaan parantuvan 15–25 prosenttia.

– Alamme vähitellen ymmärtää päihderiippuvuuden neurobiologisia ulottuvuuksia. Täsmälääkkeiden löytäminen erilaisille juojille on askel askeleelta lähempänä, Kaarlo Simojoki kertoo.

Yksilöllisesti määriteltyjen hoitotavoitteiden mukaan pyritään joko täysraittiuteen tai juomisen kohtuullistamiseen. Alkoholiriippuvuuden rinnalla hoidetaan usein muitakin sairauksia, sekä fyysisiä että psyykkisiä.

Opioidiantagonistit naltreksoni ja nalmefeeni ovat ensisijaisia lääkevaihtoehtoja, jos tavoitteena on juomisen vähentäminen. Ne auttavat vähentämään alkoholinkulutusta ja pienentävät rankan juomisen riskiä, kun lääkkeen ottaa ennen alkoholinkäyttöä tai retkahduksen uhatessa.

Lääkkeiden teho perustuu siihen, että ne vähentävät juomisesta seuraavaa mielihyvää. Mieliteko juoda lisää vähenee, ja kertakulutuksen määrä laskee. Jotta teho saavutetaan, lääkkeitä pitää yleensä käyttää joitakin kuukausia, sillä alkoholiin liittyvät tavat ovat sitkeitä.

Kun pyritään täysraittiuteen, käytetään yleensä disulfiraamia eli tutummalta nimeltään antabusta. Jos antabuskuurin aikana käyttää alkoholia, kokemus on epämiellyttävä. Antabuslääkitys tapahtuu valvotusti joko kotisairaanhoidossa tai esimerkiksi A-klinikalla.

Akamprosaatti vähentää juomishimoa selvinpäin ollessa. Tätä lääkettä käytetään Suomessa toistaiseksi vain erityisluvalla.

Uusin lääke on ondansetroni, jonka on todettu auttavan myös alkoholivieroituksessa. Teho on tutkimuksissa osoitettu kuitenkin ainoastaan nuorena alkoholisoituneilla potilailla. Lääkkeen varsinainen käyttöaihe on syöpähoitojen aiheuttama pahoinvointi.

Alkoholiriippuvuuteen liittyy hyvin usein masennus-, ahdistus- ja unettomuusoireita. Niitä voidaan hoitaa masennus- ja ahdistuslääkkeiden lisäksi lyhytaikaisesti bentsodiatsepiineillä tai samankaltaisilla z-lääkkeillä. Toisaalta potilaalla voi olla riippuvuus alkoholin lisäksi muihin päihteisiin – muun muassa juuri näihin lääkkeisiin. Vieroitushoito on siis haastava prosessi.

– Kaikilla näillä lääkkeillä on oma paikkansa alkoholivieroituksessa. Olen kokeillut potilaillani niitä kaikkia, ja jokaisella on hyötynsä ja haittansa. Riippuvuutta on monentasoista. Raittiuden sijaan on usein realistista tavoitella juomisen kohtuullistamista, jolloin terveysriskit vähenevät ja elämänlaatu paranee. Kun vointi paranee, päihteettömyys alkaa tuntua mielekkäältä ja saavutettavalta tavoitteelta.

Julkaistu: 30.1.2019