Kukaan ei saa nähdä, kun hän heittää tietokoneensa ja mokkulan mereen.
Tämä reissu on vain yksi varotoimenpiteistä, joita hän tekee tilattuaan puhdasta MDMA:ta nettihuumekauppa Silk Roadista. Tutummin kyse on synteettisestä amfetamiinijohdoksesta ekstaasista. Katukaupassa yhden MDMA-annoksen hinta on parikymmentä euroa.
Uusia tietokoneita ja mokkuloita pystyisi hankkimaan aina. Jälkien hävittämisessä ei kuitenkaan voinut olla turhan huolellinen. Jaakon toiminta on ylittänyt törkeän huumausainerikoksen rajat aikoja sitten. Kun tietokone on kadonnut aaltoihin, Jaakko palaa kotiinsa odottamaan. Kotimatkalla hän ripottelee vielä muut työvälineensä, hiusverkot ja kumihanskat, satunnaisiin roskakoreihin.
Muutaman päivän päästä hänen tilausosoitteeseensa pitäisi saapua kilo MDMA:ta kolmeen eri kirjekuoreen jaoteltuna. Tämän jälkeen hän voisi myydä aineen eteenpäin suomalaisella Thorlaudalla, neljän vuoden ajan pimeässä verkossa toimineella foorumilla.
On syksy 2013. Vaikka tilaus on Jaakon myyntiuran suurin, häntä ei huoleta. Edelliset lähetykset ovat aina saapuneet vakimyyjältä alle viikossa. Jaakko luottaa myyjään, vaikka ei tiedä tästä mitään.
Samoin asiakkaat Thorlaudalla luottavat Jaakkoon, vaikka eivät ole koskaan olleet tähän henkilökohtaisessa yhteydessä. Jaakko tunnetaan jo foorumeilla myyjänä, jolta saa ensiluokkaista MDMA:ta ja jonka kanssa kaupat hoituvat mutkattomasti. Jaakko saisi varmasti kaiken myytyä tälläkin kertaa.
Erän myymisen jälkeen hänellä olisi hallussaan yli tuhat bitcoinia. Bitcoin on avoimeen lähdekoodiin perustuvaa, anonyymia verkkovaluuttaa. Sen kurssi on hurjassa nousussa ja tämän tähden Jaakkoa jännittää, kuinka suureksi hänen sijoituksensa on kasvamassa. Hurjimmillaan se voisi tarkoittaa satojatuhansia, jopa miljoonaa dollaria.
Kirjeitä ei kuitenkaan kuulu, ja ilman niitä rahatkin jäisivät saamatta. Jaakkoa mietityttää, mutta hän ei ole ainoa. Samassa tilanteessa on valtava määrä ihmisiä ympäri maailman.
”En kadu ollenkaan”, Jaakko kirjoittaa viestissä, jonka hän lähettää anonyymista sähköpostiosoitteesta.
”Ensinnäkin olin toimintani ajan niin huolellinen, ettei kiinnijääminen epäilyttänyt oikeastaan missään vaiheessa. Vaikka FBI:lla olisikin viestini nyt käsissään, kenenkään ei pitäisi pystyä murtamaan käyttämiäni salauksia.”
Jaakko ymmärsi, että huumekauppiaaksi ryhtymisen riskit olivat valtavat. Silk Roadin foorumeiden käyttäjät jakoivat kuitenkin yksityiskohtaista tietoa siitä, miten ne voisi minimoida. Jaakko opiskeli kaiken mahdollisen tiedon ja päätti, että jos hän lähtisi hommaan, hän suorittaisi tunnollisesti kaikki varotoimenpiteet, myös ne, jotka vaikuttaisivat monen mielestä turhilta ja vainoharhaisilta.
Vähän yli vuosi sitten Jaakko oli keskituloinen työntekijä, joka maksoi asuntolainaa pois ja matkusteli silloin tällöin ulkomailla. Hänellä ei ollut taustaa rikollisuuden tai huumeiden parissa. Jaakko ei ollut satunnaisten kannabiskokeilujen lisäksi edes kokeillut laittomia päihteitä. MDMA kuitenkin kiinnosti häntä.
”Eräänä päivänä sain sattumusten kautta käsiini ekstaasipillerin, jonka nautin klubilla. Olo oli täydellinen, juttu luisti ja ihmiset vaikuttivat ihanilta. Aamulla herätessä olo oli virkeä, eikä krapulasta ollut tietoakaan. Päätin, että tätä haluan harrastaa useamminkin ja aloin selvittää, miten voisin hankkia MDMA:ta lisää.”
Jaakko tiesi jo entuudestaan avoimeen lähdekoodiin perustuvasta Tor-ohjelmistosta, joka piilottaa käyttäjien IP-osoitteet niin, että internetiä voi käyttää anonyymisti. Tor-verkon liikenne kiertää salattuna ympäri maailmaa useiden vapaaehtoisten ylläpitämien palvelimien läpi. Ohjelma mahdollistaa internetin vapaan käytön esimerkiksi tilanteissa, joissa päättäjät rajoittavat sananvapautta.
Jaakko latasi Tor-selaimen muistitikulle ja tutustui sen avulla Silk Roadiin, Black Market Reloadediin ja Thorlautaan. Foorumeilla käyttäjät vaihtoivat tietoja, kokemuksia ja vinkkejä huumeisiin ja niiden ostamiseen liittyvistä asioista. Informaatiota oli tarjolla enemmän kuin yksi ihminen jaksaisi kahlata läpi. Mutta Jaakko luki, luki ja luki.
Joidenkin päivien päästä Jaakosta oli tullut asiantuntija, joka tunsi menetelmät kuin omat taskunsa. Hän tiesi, että huumeet pitäisi pakata foliopusseihin, jonka läpi koirat eivät pystyisi niitä haistamaan. Ettei ainakaan myyjän pitäisi koskaan käyttää homman hoitamiseen henkilökohtaista verkkoyhteyttä tai tietokonetta. Että joka ikisessä kaupankäyntiin liittyvässä yksityisviestissä kannattaisi käyttää GPG-salausta. GPG-salausohjelma luo matemaattisten kaavojen avulla käyttäjälle kaksi avainta, julkisen ja yksityisen. Jos käyttäjä haluaa lähettää toiselle luottamuksellisia, esimerkiksi osoitetietoja sisältäviä viestejä, hänen pitää ensin salata viesti toisen käyttäjän julkisella avaimella. Julkisella avaimella salatun viestin voi avata vain viestin vastaanottaja, hänen omalla yksityisellä avaimellaan.
Ensin Jaakko suunnitteli tilaavansa ekstaasia Thorlaudalla toimivalta suomalaiskauppiaalta. Hän perkasi myös internetin isointa huumekauppaa Silk Roadia, eräänlaista yöpuolen vastinetta Amazonille tai eBaylle. Hintoja, kokemuksia ja tarjontaa vertailtuaan aineiden tilaaminen Silk Roadin kautta alkoi tuntua hänestä koko ajan paremmalta idealta.
Jaakko löysi kauppapaikalta kehutun myyjän, ja tiedusteli häneltä yksityisviesteillä tuotteesta.
”Myyjä vastasi kysymyksiini nopeasti, ystävällisesti ja asiallisesti. Olin vakuuttunut.”
Kaupankäynti Silk Roadissa perustui samankaltaiseen palautesysteemiin kuin esimerkiksi majoitusta tarjoavassa Airbnb:ssä tai taksipalvelu Uberissa. Järjestelmä pakotti tilaajat arvioimaan myyjiä heti tilauksen vastaanottamisen jälkeen. Vertaisarviointi kitki huijarit markkinoilta ennen kuin pahempaa tuhoa ehti tapahtua. Kauppa keräsi pian jäljittelijöitä muun muassa Black Market Reloadedista ja Atlantiksesta.
Silk Road oli lajissaan ensimmäinen suuri huumeiden verkkokauppa. Kyse ei ollut kuitenkaan uudesta ilmiöstä, sillä huumeita ja tietoa niiden valmistus- ja käyttötavoista vaihdettiin foorumeilla ja keskusteluohjelmissa jo internetin alkuajoista saakka.
Ennen varhaisinternetin keskusteluryhmiä ei huumeinformaatiota ollut kerätty mihinkään. Tieto kokemuksista sekä käyttötavoista perustui huhupuheisiin ja mediaan.
Silk Road perustettiin vuonna 2011 pimeään verkkoon. Nimensä se lainasi Han-dynastian aikaiselta, Aasian halki kulkeneelta kauppatieltä.
Jo varhaisvaiheessa Silk Roadia siirtyi johtamaan entinen fysiikan opiskelija Ross Ulbricht, joka löysi sivuston bittirahalompakosta suojausvian. Sen sijaan, että hän olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja hakkeroinut tuhansia dollareita, hän auttoi sivuston perustajaa korjaamaan ongelman. Ulbricht pääsi sen hetkisen omistajan bisneskumppaniksi ja jonkin ajan kuluttua hän osti sivuston itselleen. Samalla hän peri omistajalta Dread Pirate Roberts -pseudonyymin. Nimi oli napattu Princess Bride -fantasiaelokuvan sankarihahmolta, joka piileskeli maskin takana anonyymiuden suojissa. Elokuvassa Dread Pirate Roberts luovutti nimensä aina eteenpäin seuraavalle henkilölle, joka siirtyi hoitamaan hänen tehtäviään. Myös Silk Roadin johtohenkilön viitta oli suunniteltu eteenpäin siirrettäväksi.
Myyntiartikkelien joukosta löytyi 340 erilaista huumetta. Valikoima käsitti miltei kaikki kuviteltavissa olevat aineet heroiinista tutkimuskemikaaleihin. Alun perin sivustolla myytiin kaikkea mahdollista puutarhanhoitovälineistä hakkeroituihin Facebook-tileihin, mutta kaupan anonyymi luonne johti nopeasti siihen, että kolme neljäsosaa myydyistä tuotteista oli huumeita.
Silk Roadin systeemi velvoitti asiakkaat arvioimaan myyjiä ja heiltä ostamiaan aineita. Muut käyttäjät lukivat palautetta aktiivisesti ja tilasivat mieluiten hyviä kommentteja saaneilta myyjiltä. Käyttäjät jakoivat myös yksityiskohtaisia käyttökokemuksia ja ohjeistivat toisiaan mielellään.
Silk Road turvasi asiakkaidensa maksamisen ”escrow-systeemillä”, jossa asiakas siirsi bitcoininsa ensin omasta bittirahalompakostaan Silk Roadin tilille. Maksu siirtyi myyjälle vasta sitten, kun tilaaja oli kuitannut lähetyksen vastaanotetuksi ja ”arvioinut” myyjän. Sivuston ylläpito otti myyntituloista kymmenen prosenttia itselleen.
Jos paketti ei koskaan saapunut, myyjä ja ostaja sopivat mahdollisesta hyvityksestä, mutta Suomi ja Ruotsi kuuluivat ”riskimaiden” listalle, jonka seurauksena myyjät eivät hyvitystä usein myöntäneet. Selitys on Suomen tunnetusti tiukka tullijärjestelmä. Lähetyksiä napataan kiinni joka päivä. Koirat eivät ole ainoa keino, vaan tulli analysoi lähetyksiä myös lähettäjien ja pakettien perusteella. Toimintaa tehostetaan aina, kun tulli saa vihiä trendeistä ja uusista kauppapaikoista.
Monessa maassa tullisysteemi merkitsee ainoastaan valvontaa, mutta Suomessa tulliselvitys, valvonta ja esitutkinta toimivat kokonaisvaltaisesti saman organisaation alla.
Joitakin lähetyksiä pääsee kuitenkin aina läpi. Miten usein, sitä ei voi oikein kukaan mitata.
Jaakon tapauksessa onnistuminen vaikutti todennäköiseltä. Hänen kaipaamansa ekstaasi pakattaisiin vain huomaamattomasti kirjekuoreen. Hän päätti kokeilla ja katsoa, mitä käy.
”Kiinnijäämisen riski olisi yhtä suuri riippumatta siitä, tilaisinko 5 vai 20 grammaa huumetta. Hinta tuntui naurettavan pieneltä, joten päädyin saman tien tilaamaan 28 grammaa eli pari sataa ’käyttöannosta’ puhdasta MDMA-kristallia. Viidellä sadalla eurolla saisin MDMA:ta 2 800 euron arvosta, joten loput eteenpäin myymällä keräisin kivat voitot.”
Ennen tilaamista Jaakon kuitenkin täytyi ostaa 500 eurolla bitcoineja. Hän perusti myyjätilit kahteen kauppapaikkaan ja avasi anonyymin nettipohjaisen bitcoin-lompakon. Jaakko ei kuitenkaan uskaltanut ostaa bitcoineja omalta tililtään. Jos paketti jäisi tullissa kiinni, tutkintavaiheessa hänellä riittäisi selittelemistä siinä, miksi hänen osoitteeseensa on lähetetty huumeita ja mihin tarkoitukseen hänen tililtään on ostettu bitcoineja. Jaakko etsi henkilön, joka suostui ostamaan virtuaalivaluuttaa ja siirtämään ne hänen bitcoin-lompakkoonsa käteistä vastaan.
Jaakko tilasi huumeet suoraan kotiosoitteeseen. Tilauksen naputeltuaan hänen kätensä tärisivät jännityksestä. Mitä jos tyyppi osoittautui huijariksi? Entä jos kirje jäisi kiinni? Jaakko yritti rauhoitella itseään. Vaikka paketti jäisi tullin haaviin, hän olisi turvassa, sillä hänen henkilökohtaisella tietokoneellaan tai tileillään ei näkynyt jälkeäkään bitcoin-ostoista. Jos hän kiistäisi kaiken, häntä ei voitaisi syyttää rikoksesta. Kuka tahansa saattaa lähettää postissa mitä hyvänsä, kenelle tahansa. Kiusantekijä, ystävä tai vaikka postinkantaja.
Muutaman päivän kuluttua tilauksen jättämisestä Jaakko sai postia. Hänen kätensä syyhysivät halusta avata kirjekuori, mutta hän ei uskaltanut tehdä sitä heti. Sellaisistakin tapauksista hän oli lukenut, joissa lähetys päästettiin tahallisesti läpi ja hetken päästä poliisit saapuivat kuikuilemaan. Joten Jaakko päätti tappaa aikaa ja lähteä kävelylle. Matkalla hän pysähtyi kauppaan ja baariin juomaan oluen.
Kotiin palattuaan Jaakko ei enää malttanut odottaa ja avasi kuoren. Tuote oli pakattu maatuskamaisella tavalla: taiteltujen paperien ja mainoslappujen välistä löytyi metallipintainen pussukka. Pussukkaan oli kätketty tyhjiöpakkaus, jonka sisällä oli pieni minigrip-pussi täynnä ruskeaa, kidemäistä ainetta. Jaakko hämmentyi. Näinkö helposti tämä voisi käydä? Oliko siinä varmasti kaikki? Määrä näytti pieneltä, eikä hän ollut vielä hankkinut vaakaa. Hän kuitenkin kirjoitti myyjälle palautteen, jossa hän kiitti nopeaa toimitusta.
Sinä yönä Jaakko ei meinannut saada unta. Suunnitelmat vilistivät päässä. Jaakko halusi avata kaupan kotimaisella Thorlaudalla niin pian kuin mahdolllista. Ensin piti kuitenkin varmistaa, että tuote sisälsi sitä, mitä piti.
”Testauskitit ovat täysin laillisia, mutta en uskaltanut tilata niitä kotiini. Kerroin tilauksesta luotettavalle ystävälleni ja hän antoi luvan tilata välineet kotiinsa ulkomaisesta nettikaupasta.”
Testauspaketissa on putkilo ja testausnestettä. Kun huumetta ja nestettä sekoitetaan putkilossa, neste vaihtaa huumausaineen kanssa reagoidessaan väriä, jonka sävystä voidaan tarkastaa, onko vaikuttava aine MDMA vai mahdollisesti jokin muu huumausaine. Testauksessa selvisi, että vaikuttava aine oli MDMA, kuten myyjä oli luvannutkin. Tämä ei todellakaan ollut ekstaasin kohdalla itsestään selvää. Etenkin katukaupassa monen ekstaasina markkinoidun huumeen joukosta löytyy kaikkea muuta kuin MDMA:ta. Pillereihin sekoitetaan esimerkiksi amfetamiinia, LSD:tä, kokaiinia, muuntohuumeita ja jopa kofeiinia.
Punnittuaan aineen vaa’alla Jaakko huomasi hämmästyksekseen, että myyjä oli laittanut tilaukseen jopa hieman ekstraa. Tämä oli yleinen käytäntö etenkin siinä vaiheessa, kun tietty tilaaja oli muodostunut jo tietyn myyjän kanta-asiakkaaksi tai tilasi kerralla isoja määriä. Silk Roadin myyjät halusivat löytää uskollisia asiakkaita vähintään yhtä innokkaasti kuin asiakkaat halusivat löytää luotettavia myyjiä.
”Mittasin itselleni sopivan annoksen, jonka nautin saman tien. Kokemus oli erinomainen. Olin niin hyvilläni, että vaihdoin myyjälle antamani standardipalautteen heti ylistäväksi. Tuntui siltä, että olin onnistunut löytämään luotettavan toimittajan.”
Sillä viikolla Jaakolla oli kirjaimellisesti kädet täynnä tekemistä. Ennen kuin myynti-ilmoituksen voisi laittaa Thorlaudalle, koko satsi pitäisi pakata. Jaakko juoksi marketeissa haalimassa kirjekuoria, minigrip-pusseja ja postimerkkejä kuin toimistotarvikkeisiin hullaantunut hamsteri. Kassalla hän ei koskaan tarjonnut korttia vaan maksoi käteisellä. Päivällä hän sai palkkatyönsä normaalisti hoidettua, vaikka ajatukset harhailivatkin usein manuaalisessa työssä, joka odottaisi häntä kotona.
Iltaisin Jaakko veti hiusverkon päähänsä ja kumihanskat käteensä kuin työskentelisi kemiallisessa laboratoriossa. Hän paketoi aineet puolen gramman kokoisiin annoksiin ja sulki ne kirjekuoriin. Operaatio oli hidas, tarkka ja työläs. Pian Jaakolla oli kuitenkin kasa kirjekuoria, joista löytyi kaikki tarvittava, paitsi vastaanottajien osoitteet.
Kuorista puuttuvat nimet Jaakko aikoi löytää Thorlaudalta.
Anonyymi kuvafoorumi Thorlauta oli avattu pimeään verkkoon vuonna 2010 ja se tunnettiin mediassa pahamaineisena palstana, jonka käyttäjät suunnittelivat rikoksia ja kirjoittelivat törkeyksiä.
Huumekauppa Thorlaudalla toimi kuitenkin yhtä asiallisesti kuin vaikkapa luokitellut ilmoitukset sanomalehdissä. Käyttäjät ilmoittivat tarjolla olevista tai tarvittavista aineista foorumille, ja kun myyjä ja ostaja löysivät toisensa, he sopivat kaupasta anonyymilla sähköpostilla. Sosiaalinen kontrolli toimi Thorlaudalla miltei yhtä hyvin kuin Silk Roadissakin. Käyttäjät varoittavat toisiaan epämääräisistä tuotteista ja ylistävät rehellisiä myyjiä.
Jaakko tiesi, ettei hän noin vain voinut mennä Thorlaudalle huutelemaan. Uutena myyjänä hänen täytyi ensin ”ansaita uskottavuutensa” foorumin käyttäjien silmissä. Alkuvaiheessa tämä tapahtuisi lähinnä tekemällä tarjouksia ja vaikuttamalla ylipäätään asialliselta. Jaakko ilmoitti foorumille myyvänsä MDMA:ta puolen gramman annoksissa edulliseen hintaan.
”Asiakkaat tiedustelivat minulta tuotteesta ja vastasin kysymyksiin saman tien, mahdollisimman ystävällisesti. Suostuin myös pieniin joustoihin lähetyspäivän ja jopa hinnan suhteen. Postitin tuotteet heti tilauspäivänä. Kun ensimmäiset asiakkaat antoivat minulle positiivista palautetta, tilauksia alkoi tippua alati nopeampaan tahtiin.”
Ostajat olivat tyytyväisiä ja tuote loppui nopeasti. Jaakon myyjätilillä oli nyt bitcoineja 2 500 euron arvosta. Hän oli homman tuottavuudesta ja helppoudesta hämillään, mutta niin innoissaan, että päätti saman tien tilata tutulta myyjältä Silk Roadista lisää MDMA:ta. Sitä ennen Jaakko selvitti kuitenkin uuden toimitustavan. Nyt hän ei enää tilaisi huumeita kotiinsa vaan keksi uuden osoitteeseen, josta hän sai tuotteet haettua ilman, että kukaan muu asiasta tiesi.
Lähetys saapui taas muutamassa päivässä. Pakkaaminen sujui tällä kertaa jo paljon ripeämmin kuin ensimmäisen erän kanssa. Jaakko ilmoitti Thorlaudalle jälleen tarjolla olevista MDMA-paketeista. Tilauksia satoi ympäri Suomea. Ostajat tiedustelivat myös isompia annoksia. Osa tilaajista olisi halunnut käyttää maastokätköjä, mutta tuote ehti loppua ennen kuin hän ehti edes suunnitella niiden tekemistä. Koko satsi vietiin käsistä kolmessa viikossa. Kehuva palaute sai työn tuntumaan mielekkäältä.
”Myymiseen liittyvät tunteet olivat lähinnä positiivisia ja palkitsevia. Ne olivat sitä, vaikka olinkin täysin yksin projektini kanssa, enkä koskaan voinut jakaa kokemuksiani edes läheisimpien ihmisteni kanssa. Vaikka välillä tuntuikin raskaalta kantaa salaisuutta, josta en kenellekään voinut puhua.”
Raha motivoi Jaakkoa, mutta sitäkin enemmän huume itsessään. Hän kertoo pitävänsä ekstaasia ihmiskunnalle jopa hyödyllisenä aineena.
”Minua harmittaa, miten helvetin hankalaa laadukkaan MDMA:n hankkiminen tässä maassa on. Mielestäni jokaisella pitäisi olla valta omaan kehoonsa. Halusin tarjota päihteestä kiinnostuneille turvallisen tavan tutustua siihen.”
Jaakko piti pienen loman, jonka jälkeen hän tilasi jälleen 250 grammaa. Tällä kertaa lähetys ei enää mahtunut yhteen kirjekuoreen, vaan saapui kolmessa erässä. Jaakko jatkoi huumeen myyntiä Thorlaudalla ja lupasi maastokätköjä kyseleville suurten annosten tilaajille, että niiden tekeminen onnistuisi. Ostajat olivat valmiita siirtämään hänelle suuriakin rahasummia pelkkiä koordinaatteja ja ohjeita vastaan. Kun rahat saapuivat Jaakon tilille, hän kätki huumeet maastoon ja ilmoitti tilaajalle, mistä ostokset löytyisivät.
Jotkut tiedustelijat pyysivät Jaakkoa myymään huumeita myös kasvotusten tai kätkemään niitä julkisiin tallelokeroihin. Siihen hän ei koskaan suostunut. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että toiminnasta jäisi jälkiä julkisiin valvontakameroihin tai paikalla odottaisi poliisi.
Vaikka erä oli iso, tuote loppui lähes yhtä vauhdikkaasti kuin aiemmilla kerroilla. Muutamassa kuukaudessa viidensadan euron sijoitus oli melko vähällä vaivalla kasvanut 30 000 euroon.
Nyt Jaakolla oli uudenlainen ongelma. Hänen piti selvittää, miten hän voisi siirtää tuotot bittirahalompakosta tililleen ja muuttaa ne konkreettiseksi rahaksi.
”Noin ison summan kotiuttaminen olisi varmasti herättänyt viranomaisten mielenkiinnon, joten en uskaltanut tehdä sitä. Käteisen nostaminen olisi varmaan jotenkin onnistunut, mutta setelinipun säilyttäminen kotona ei tuntunut hyvältä ajatukselta.”
Rahanpesussa kiinnijäämisen riskit vaikuttivat liian suurilta. Mieluiten Jaakko olisi naamioinut huumerahat normaaliksi palkkatuloksi ja maksanut niistä veroja valtiolle.
”Pähkäilin tosissani yön pimeinä tunteina kysymyksen kanssa, mutta en vain yhtään keksinyt, miten olisin voinut sen tehdä. Toisaalta rahan saamisella ei tuntunut olevan mikään kiire, joten päätin miettiä asiaa ja tilata vielä kilon, jolla saisin nostettua summaa entisestään. Vaikka numerot pyörivät mielessä, en missään vaiheessa ajatellut summia konkreettisina asioina. Ne olivat kuin jotain tulevaisuudessa siintävää rikkautta, virtuaalista leikkirahaa, joka muuttuisi todeksi ’sitten joskus’.”
Kului viikko, eikä kirjeitä kuulunut. Aiemmat lähetykset olivat aina saapuneet alle viikossa. Hetken päästä Jaakko lähetti myyjälle viestin, jossa hän ihmetteli asiaa. Myyjä vakuutteli, että kaikki oli kunnossa ja tuote saapuisi tuota pikaa. Kun mitään ei näkynyt, Jaakko ”riitautti” kaupan Silk Roadissa.
Yhtäkkiä myyjä kirjoitti Jaakolle pahoitellen, ettei usko lähetyksen saapuvan lainkaan. Jaakko ei tiennyt, mikä prosessissa oli epäonnistunut. Hän ei kehdannut kertoa viestissä epäilevänsä, ettei myyjä ollut edes postittanut yhtään kirjettä. Oliko myyjän päässä naksahtanut tai oliko hän joutunut keskelle jotain outoja ongelmia?
Jonkin ajan kuluttua myyjä kuitenkin lupasi lähettää Jaakolle kilon uudelleen – jos tämä ilmoittaisi uuden tilausosoitteen. Sen keksiminen ei tapahtunut aivan hetkessä, sillä nykyisenkin systeemin kehittäminen oli vaatinut kaikenlaista kikkailua. Jaakko ei ehtinyt löytää uutta tilauspaikkaa, ennen kuin pommi putosi.
Lokakuun toisena päivänä Silk Roadin sivustolla odotti normaalin näkymän sijasta FBI:n logo ja Yhdysvaltain oikeuslaitoksen kotka. Tiedotteessa luki ytimekkäästi, että kauppa oli suljettu. Sivuston ylläpitäjä Ross Ulbricht oli pidätetty sanfranciscolaisesta kirjastosta ”itse teosta”. Ulbricht istui scifihyllyjen välissä läppärinsä ääreen kyyhistyneenä, kirjautuneena kaikkiin Silk Roadin palveluihin. Hän sai syytteen huumeiden välityksestä, hakkeroinnista, rahanpesusta ja kahden palkkamurhan tilaamisesta. Samalla FBI pidätti sivuston Bitcoin-lompakon, johon oli säilötty käyttäjien valuuttaa noin 28 miljoonan dollarin edestä.
Jaakon rahoja oli FBI:n hallussa noin 24 000 euron arvosta. Hän ei meinannut uskoa silmiään ja elätteli vielä toivoa, ettei peliä olisi menetetty ja että Silk Roadilla olisi hallussaan jokin systeemi tai varajärjestelmä, jolla sivusto saataisiin takaisin. Ei kai ylläpitäjä niin varomaton tunari voinut olla?
Sitä 29-vuotias Ross Ulbricht kuitenkin lopulta oli. Ainakin hän teki riittävän kriittisiä mokia jäädäkseen kiinni. Silk Roadin suosio oli tehnyt sivuston johtajasta internetin etsityimmän miehen. Tämän vuoksi Ulbricht oli elänyt koko uransa ajan vaatimattomasti eikä uskaltanut käyttää 20 000 dollarin päivätulojaan oikein mihinkään. Hän asui kahden kämppiksen kanssa eikä poistunut huoneestaan juuri muualle kuin läheiseen kahvilaan. Hänen fyysinen omaisuutensa koostui lähinnä läppäristä ja vaatteista. Asuintovereilleen hän sanoi nimekseen Josh ja kertoi työskentelevänsä kansainvälisen valuutanvaihdon parissa. Ulbricht oli opiskellut fysiikkaa Texasin yliopistolla ja valmistunut erinomaisin arvosanoin. Opiskelujen aikana hän kiinnostui libertaristien ajatuksista. Valmistuttuaan Ulbricht ilmoitti opettajilleen, ettei hän aikonut jatkaa tieteellistä tutkimusta. Kuten kuka tahansa teknillisen yliopiston menestyjälupaus, hän siirtyisi startup-bisnekseen.
Jos Ulbricht onnistuikin pitämään matalaa profiilia San Franciscon kaduilla, netissä hän käyttäytyi amatöörimäisen varomattomasti. Ulbrichtilla oli omalla nimellään aktiiviset profiilit sekä Facebookissa että LinkedInissä, jossa hän kertoi olevansa yrittäjä. Hän käytti välillä henkilökohtaista sähköpostiaan foorumeilla, joilla keskusteltiin bitcoinista ja huumeista.
Ratkaiseva virhe tapahtui, kun Ulbricht kyseli muun muassa ohjelmoijien Stack Overflow -foorumilta Tor-suojaamiseen liittyviä kysymyksiä vahingossa henkilökohtaisilla tunnuksillaan. Huolimattomuusvirheet osoittautuivat kohtalokkaiksi. FBI pääsi hänen kintereilleen.
Raha tai edes huumemyönteisyys itsessään eivät riittäneet selittämään Silk Road -aktiivien toimintaa. Ulbrichtin tapauksessa taustalla vaikuttivat libertaristiset ajatukset, joita hän pyrki istuttamaan muihin käyttäjiin Silk Roadin foorumeilla. Hän painotti kirjoituksissaan, ettei sivusto ollut utopia vaan kokeilu, jossa testattiin vapaan markkinatalouden toteutumismahdollisuuksia internetissä. Ulbricht pyöritti foorumilla lukupiiriä, jossa hän suositteli liberalistisia klassikkoteoksia ja V niin kuin verikosto -elokuvaa. Huumelakeja hän piti valtion mielivaltaisena sekaantumisena yksilöille kuuluviin valintoihin. Hän julisti anonyymien myyjien merkitsevän hänelle sankareita ja ”kuin perhettä”, vaikka ei tiettävästi ollut henkilökohtaisissa tekemisissä kenenkään kanssa. Ulbricht toivoi, että toimintamalli leviäisi tulevaisuudessa myös muille markkina-alueille.
”Olemme jo voittaneet huumesodan Tor-projektin ansiosta”, Ulbricht uhosi aikanaan Silk Roadin foorumeilla. Silk Roadin kaatumisen jälkeen monet uskoivat Ulbrichtin väitteisiin ”voitetusta huumesodasta” ja kuvittelivat, että uusi, entistäkin tehokkaampi kauppajärjestelmä nousisi pian markkinoille, kuin uusi pää Hydralta katkaistun tilalle. Myös Jaakko kuvitteli voivansa palata huumekauppaan.
Hänen muilla tileillään oli vielä noin 15 bitcoinia jäljellä ja valuutan kurssi oli mukavasti nousussa. Ensin hän suunnitteli siirtyvänsä tilaamaan MDMA:ta Silk Roadin pahimmalta kilpailijalta Black Market Reloadedilta. Sivuston ylläpitäjä kuitenkin sulki Black Market Reloadedin ennen joulukuun alkua. Joulukuussa auennut Silk Road 2.0 ei vaikuttanut Jaakosta turvalliselta, vaikka sivuston uusi Dread Pirate Roberts aluksi niin väittikin. Ylläpitäjät vaihtuivat tiuhaan ja huhujen mukaan sivuston toiminta oli hirveää sähläystä, johon ei kannattaisi laittaa rahojaan. Helmikuussa Silk Road 2.0 hakkeroitiin ja kaikki käyttäjien 2,7 miljoonaa bitcoinia katosivat jäljettömiin.
Vaikka Silk Road 2.0 on edelleen toiminnassa, sivusto ei ole vieläkään noussut yhtä luotetuksi ja suosituksi kuin edeltäjänsä. Jaakkokin selasi foorumeita alati laiskemmin, kunnes hänen kiinnostuksensa alkoi hiipua. Lopulta hän päätti antaa asian olla. Hän ei palaisi myyntihommiin, ainakaan lähitulevaisuudessa.
Jaakko kertoo, että hänen kokeilunsa nettihuumekauppiaana oli eräänlainen seikkailu. Jännitys leijui ilmassa koko projektin ajan, kun Jaakon täytyi jatkuvasti hoitaa ja pitää mielessä erilaisia asioita.
”Seikkailu” ei todellakaan ollut mitään hauskaa tasohyppelyä vaan pikemminkin korttitalon rakentamista. Se voisi pysyä kasassa, jos jokaisen siirron tekisi huolella. Pienikin huolimattomuusvirhe, yksikin vahingossa salaamatta jäänyt viesti olisivat voineet koitua kohtalokkaiksi ja viedä Jaakon vuosiksi vankilaan. Kaikki vastuu oli hänellä itsellään.
Nyt hän vertaa kaupankäynnistä saamiaan ”kiksejä” laskuvarjohyppäykseen tai vuorikiipeilyyn. Tyydytys syntyi pikemminkin riskien kontrolloinnista kuin niiden ottamisesta. Kun vaara oli todellinen ja Jaakko huomasi hallitsevansa sen, hän tunsi elävänsä.
Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, Jaakko olisi saanut kaikki aineet joulukuun alkuun mennessä myytyä, bitcoinin kurssi olisi noussut huippuunsa ja hänellä olisi ollut hallussaan jopa miljoona dollaria.
”Tietenkin se välillä käy mielessä. Kuka muka kieltäytyisi sellaisesta summasta? Mutta minkäs teet.” ■
Jaakon haastattelu on tehty sähköpostitse. Hänen oikea henkilöllisyytensä ei ole Imagen toimituksen tiedossa.
