Koulutusasiantuntija Pasi Sahlberg on kyllä huolissaan suomalaisesta koulusta, mutta syy huoleen on vallan toinen kuin iltapäivälehdissä esiintyneet koulumurheet.
Suomen sijoituksen heikkeneminen tuoreessa PISA-tutkimuksessa ei tullut hänelle musertavana yllätyksenä. Hän ei ole huolissaan siitä, voiko lukion tulevaisuudessa suorittaa lukematta historiaa.
Hän ei kauhistele, että luokista on mennyt työrauha ja että koululaiset vain räpläävät kännyköitään.
”On täysin väärin, että nuoria syytetään siitä. Meidän aikuisten pitäisi ottaa rauhattomuus viestinä, että järjestelmässä on jotain vakavasti vialla”, Sahlberg sanoo CIMO:n neuvotteluhuoneessa. CIMO:n väistyvä johtaja on nimittäin jo pakannut tavaransa työhuoneestaan. Hän aloittaa tammikuussa vierailevana professorina Harvardin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.
Vialla on Sahlbergin mukaan se, että mitään ei tapahdu. Ei ole tapahtunut sen jälkeen, kun Pisa-menestys alkoi. Peruskoulun kehittämisestä ei käydä minkäänlaista linjakeskustelua sen enempää poliittisten päättäjien kuin asiantuntijoidenkaan piirissä. Keskustelu keskittyy siihen, että jaetaan tunteja yhä uudelleen eri oppiaineiden välillä. Sahlberg vertaa sitä Titanicin kansituolista kiistelyyn silloin, kun koko laiva on uppoamassa.
Hän uskoo, että keskustelun puute johtuu osittain poliittisista virkanimityksistä. Opetushallinnon tärkeimmät virat koulutuspolitiikan johdossa ovat pääsääntöisesti yhden puolueen – SDP:n – hallussa. Se ei ainakaan kiihdytä poliittista keskustelua asioista.
Sahlberg ottaa esimerkiksi oppivelvollisuuden pidentämisen rakenneuudistuspaketin yhteydessä.
”Se tuli täysin poliittisena juttuna eikä hallitus edes ollut sisäisesti yksimielinen. Sitten sovittiin kompromissi, eikä asiantuntijoita kuultu lainkaan.”
Hän vertaa hiljaisuutta sosiaali- ja terveysalan uudistuksista käytävään keskusteluun. Hän kertoo kuulleensa radiossa Pekka Puskan sanovan, että asiantuntijat, virkamiehet ja poliitikot ovat melko yksimielisiä terveydenhuollon ongelmien syistä ja ratkaisumalleista.
”Kun verrataan koulutukseen, meillä on täysin päinvastainen tilanne: ei olla ongelmista yhtä mieltä, eikä keinoista oikein kellään ole käsitystä eikä yksimielistä kuvaa. Terveydenhuollon puolella yhteiskunnallinen keskustelu on ollut paljon monipuolisempaa ja syvempää, ja asiantuntijat ovat olleet siinä paljon enemmän mukana. Sen takia suomalaisen koulutuksen tilanne on huomattavasti vakavampi kuin terveydenhuollon.”
Sahlbergilla itsellään toki on ehdotus keinoiksi: neljän prinsiipin peruskouluvisio. Ensinnäkin hän puolittaisi perinteisen tiukasti ohjatun luokkahuoneopetuksen määrän yläluokilla. Toiseksi koulussa lisättäisiin työpajaopintoja, projekteja ja itsenäistä opiskelua. Kolmanneksi Sahlberg opettaisi koululaisia niissä taidoissa, jotka nyt jäävät vähälle huomiolle: kommunikoinnissa, sosiaalisissa tilanteissa, väittelemisessä ja argumentoinnissa. Neljäs ja tärkein Sahlbergin prinsiipeistä on, että tulevaisuuden peruskoulu auttaa jokaista löytämään oman intohimonsa tai luovuutensa. Juuri siinä nykymuotoinen koulu Sahlbergin mielestä epäonnistuu.
”Tietysti monet ovat sanoneet, että tuo menee överiksi, että eihän tuollaista koulua voi ollakaan.”
Sellainen vision on oltavakin.
”Ihan sama kuin Kennedy sanoi 60-luvun alussa, että ihminen lentää kuuhun tällä vuosikymmenellä.”
Pitäisikö opetuksessa käyttää enemmän tietotekniikkaa?”Se on se toinen väärä luulo. Ensimmäinen on, että nuoret eivät osaa käyttäytyä ja ovat laiskoja.” ■
Sahlberg on juuri siirtynyt CIMO:n johtajan tehtävistä vierailuprofessoriksi Harvardin yliopistoon.
