Airiston murhan tutkinta eteni kuin jännitysnäytelmä: Epäilty oli kiinni, mutta ruumis puuttui – Kuuntele podcast

Elokuussa 1994 turkulainen lakimies Ilpo Härmäläinen sanoi vaimolleen lähtevänsä katsomaan ”jotain kiinteistöä” mainosmies Lasse Lehdon kanssa. Tapaamisessa ei pitänyt mennä kauan, mutta toisin kävi: lakimies ei enää koskaan palannut kotiin.

Vaikka lakimiehen vaimo huolestui nopeasti miehensä katoamisesta ja otti yhteyttä poliisiin, tutkinnan käynnistyminen takkusi.

– Ilmoitus katoamisesta sai nuivan vastaanoton, tai ainakaan se ei lähtenyt etenemään, eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli Jari Veijalainen kertoo Poliisin mieli -podcastissa.

– Oli kuulemma sanottu, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Siihen aikaan tätä asiaa ei otettu ihan todesta.

Myös lakimiehen veli oli varma, ettei kaikki ollut kunnossa. Käydessään läpi kadonneen lähisukulaisensa tavaroita Härmäläisen veli löysi dokumentteja, joiden mukaan Ilpo Härmäläisen ja Lasse Lehdon välillä oli hämäriltä vaikuttavia liiketoimia. Myös veli teki tutkintapyynnön Turun poliisille, mutta hänen huolensa ohitettiin. Tapaus jäi hyllylle puoleksi vuodeksi.

Lakimies Härmäläisen katoamisen tutkinta eteni vasta, kun se siirtyi seuraavana vuonna keskusrikospoliisille. KRP:ssä tapaukseen tarttui kokenut talousrikostutkija Esko Vesanen.

– Täytyy antaa kiitosta, että silloin tehtiin hyviä kuulusteluja ja esimerkiksi epäillyn liikkeitä oli kirjattu ylös tarkasti. Tästä kaikesta oli kovasti hyötyä sitten myöhemmin.

Rikostutkija Vesanen ei kuitenkaan löytänyt pitäviä todisteita surmatyöstä. Eikä myöskään mystisesti kadonnutta liikemies Härmäläistä. Mutta ennen eläkkeelle jäämistään Vesanen kirjoitti tapauksesta muistion, joka hautautui jutun aineiston sisältäneen pahvilaatikon mukana poliisitalon arkistoon.

Tarvittiin sattuma. Kesällä 2021 – siis 27 vuotta liikemiehen katoamisen jälkeen – Jari Veijalaisen esimies, yksikönpäällikkö Aki Lahtinen osallistui KRP:n työhyvinvointipäivänä rikospaikkakävelyyn, jossa käytiin läpi Turussa vanhoja rikostapauksia. Yhdellä pysäkillä opas kertoi lakimiehen oudosta katoamisesta.

– Lahtisen poliisinvaistot heräsivät ja hän päätti, että asia pitää selvittää, Veijalainen muistelee.

Lahtinen pyysi tutkintasihteeriä hakemaan jutun aineiston arkistosta. Asiakirjoja silmäiltyään hän kiikutti pahvilaatikon Jari Veijalaisen työpöydälle ja pyysi tältä mielipidettä.

– Siellä oli sellaisia kellastuneita papereita, eikä mistään järjestyksestä voinut puhua, rikoskonstaapeli Veijalainen muistelee.

Papereista löytyi kuitenkin ristiriitaisuuksia.

– Epäilty esimerkiksi kertoi tapahtumista ihan eri tavalla kuin Härmäläisen vaimo. Tuli fiilis, että tämä pitää tutkia.

Vanhojen kuulustelujen ja muiden papereiden lisäksi uutta tietoa ei ollut. Mutta poliisinvaisto oli herännyt sekä rikosylikonstaapelilla että hänen esimiehellään.

Poliisit päättivät kutsua eläkkeelle jääneen KRP:n rikostutkijan kahville, hänen avullaan selvisi, että mainosmies Lasse Lehdon purjevene oli mahdollinen rikospaikka. Ja venettä oli saatettu käyttää myös ruumin hävittämiseen.

Ensi töikseen poliisit selvittivät, vieläkö epäilty oli elossa. Hän oli ja asui Oulussa. Tehtiin uusi rikosilmoitus, jossa nimikkeeksi tuli tällä kertaa murha, koska aineistossa oli merkkejä rikoksen valmistelusta ennakkoon. Seuraavaksi Lehto piti saada kuulusteltavaksi.

Päätettiin käyttää julkisuutta apuna, herätellä huolta epäillyssä murhamiehessä.

– Ennen kiinniottoa kerroimme medialle, että tapaus on otettu uudelleen tutkintaan. Halusimme nähdä Lehdossa merkkejä reagoinnista ja sulkea pois vaihtoehdon, että mukana olisi useampia tekijöitä.

Oli aika hakea Lehto kamarille. Kiinniotto oli tarkoitus tehdä Oulussa, mutta telekuuntelussa selvisi, että Lehto oli aikeissa lähteä Ahvenanmaalle hoitamaan purjeveneensä siirtoa talvitelakalle. Siis juuri sen saman purjeveneen, jossa Lehdon epäiltiin surmanneen kaverinsa kolme vuosikymmentä aiemmin.

Laivayhtiön tiedoista poliisi näki, että Lehdolle oli varattu iltalähtö Turusta.

Lähtöpäivän aamuna Lehtoa tarkkailtiin Oulussa ja poliisit tiesivät hänen liikkuvan valkoisella henkilöautolla. Telekuuntelun ansiosta he tiesivät myös, että Lehto on aikeissa noutaa naisystävänsä junalta ennen laivaan ajamista. Niinpä poliisit asettuivat odottamaan Lehtoa asemalaiturin lähelle.

– Sitten siihen meidän etupuolelle ilmestyikin valkoinen Volkkari. Näimme, että kuljettajan katse on junalaiturin suuntaan, eikä hän pälyile tausta- tai sivupeileihin. Siitä tiesimme, ettei hän ole havainnut meitä. Ajettiin sitten autot siihen ympärille sillä tavalla, ettei pikainen poistuminen ollut mahdollista.

Jari Veijalainen kuvaa mainosmiehen käytöstä kiinniottohetkellä teatraaliseksi.

– Hän ihmetteli, että miten näin vanhaa miestä voidaan näin vanhasta rikoksesta vielä epäillä. Ehkä siinä jonkinlainen pettymys loisti silmistä.

Matkalla Oulusta Turkuun Lehto oli soitellut useita lyhyitä puheluita naisystävälleen, mutta hänen puhelimensa oli hävinnyt niiden jälkeen aina verkosta.

– Ensin vähän ihmettelimme, että onko meillä joku tekninen vika järjestelmissä, mutta myöhemmin puhelimen it-tutkinnassa selvisi, että hän oli näiden lyhyiden puheluiden jälkeen asettanut puhelimen aina lentotilaan.

Tämäkin todisti Lehdon syyllisyydestä. Mies oli nähnyt mediasta, että poliisi oli avannut Härmäläisen murhan tutkinnan.

– Jos ei asiaan liity, niin miksi on syytä salata omaa liikkumistaan?

Rikostutkinta ei kuitenkaan päättynyt Lehdon kiinniottoon.

– Epäilty oli kiinni, mutta ruumis puuttui.

Koska alkoi olla selvää, että murha oli tapahtunut todennäköisesti purjeveneessä ja ruumis oli upotettu mereen, piti aloittaa sukellukset. Mutta poliisi ei tiennyt, mistä tulisi etsiä.

Piti määritellä tutkittavan alueen koko ja sijainti sen tiedon perusteella, mitä Lehdon liikkeistä vanhastaan tiedettiin.

Poliisi kellotti ajoaikoja ja mittasi poliisiveneellä maksimietäisyyden, johon Lehto tietyssä aikaikkunassa olisi voinut ehtiä.

– Laskimme myös kuvitteellisen ajan, joka henkirikokseen ja ruumiin hävittämiseen olisi kulunut, Veijalainen kertoo.

Paikka rajautui Turun saaristoon, Airistolle.

Airistolle poliisi osasi suunnata yhden ainokaisen televalvontatiedon perusteella. Lehto oli soittanut Härmäläisen katoamispäivänä matkapuhelimellaan kuuden sekunnin puhelun, josta oli jäänyt tukiasematietoa Naantalin viljavaraston kohdalle. Sen perusteella poliisi päätteli, että hän oli voinut olla Airistolla.

Myös Lehdon käyttäytyminen vahvisti poliisin päättelyä.

– Kuulusteluissa mainosmies halusi ottaa etäisyyttä vesialueeseen. Vanhoissa tutkintatiedoissa oli puhuttu saaristossa sijaitsevasta kohteesta, jota Härmäläinen ja Lehto olisivat olleet menossa katsomaan. Myöhemmissä kuulusteluissa tämä vaihtuikin ihan täysin kuivanmaan tontiksi.

Myös tieto Lehdon purjeveneestä tuki poliisin analyysiä siitä, että tekopaikka on Airistolla. Joulukuussa 2021 merivoimat aloitti pohjan kartoituksen.

Kartoituksessa merenpohjasta löytyi 750 erilaista kohdetta, jotka olisivat saattaneet olla ihmisen jättämiä tai aikaansaannoksia. Loputon määrä roskaa siis.

– Erilaisia jätteitä ja roinaa, jääkaappeja ja saunankiukaita, ruotsinlaivalta heitettyä esineistöä ja vaikka mitä roskaa, Jari Veijalainen muistelee.

Lopulta jäljelle jäi 34 sukellettavaa kohdetta. Ja heti ensimmäisenä etsintäpäivänä tehtiin toivoa herättävä löytö: osa ihmisen luurankoa, pääkallo, erillisiä luita, vaatteita ja kengät.

– Kyllähän siinä vähän kiihdyksissä oltiin, Veijalainen kuvaa tutkintaryhmän tunnelmia.

Löydön jälkeisenä päivänä Veijalainen meni kuulustelemaan Lehtoa ja kertoi, että merenpohjasta oli löytynyt tuntemattoman vainajan jäänteitä.

– Kysyin, mitä hän haluaa lausua asiasta. Se oli semmoinen virkaurani lyhyin kuulustelu. Hän kiisti liittyvänsä asiaan millään tavalla.

Seuraavana päivänä poliisit kokivat pettymyksen, kun hammaskartoista selvisi, että pohjasta löytynyt vainaja oli joku muu kuin ryhmän etsimä uhri.

– Työtä oli jo muutenkin, mutta sitten sitä tuli lisää, koska alkoi kuolemansyyn selvittäminen: kuka oli kyseessä ja mikä tapaus.

Henkilöllisyys selvisi lopulta. Vainaja oli ehtinyt olla merenpohjassa jo 43 vuotta, eikä tapaukseen liittynyt rikosta.

Mutta sitten tärppäsi. Etsintäjakson viimeisenä päivänä pohjasta löytyi toinen vainaja, joka oli pakattu kahteen jätesäkkiin. Pakettiin oli kiinnitetty köydellä seitsemän kiloa painava ankkuri.

Vainajalla oli taskussaan henkilöpaperit, joten hänet tunnistettiin nopeasti lakimies Ilpo Härmäläiseksi. Röntgenkuvista nähtiin, että kallon sisällä oli murskaantunut luoti ja rintarangan alueella luodin kappaleita. Vainajan vaatteissa oli luodinreikiä. Kyseessä oli siis henkirikos, joka oli tehty ampuma-aseella.

Uhrin löytyminen oli Jari Veijalaiselle valtava helpotus.

– Silloin tiesin, että omaiset saavat selvyyden, että mitä on tapahtunut ja missä lakimies on ollut.

Epäilty kiisti syyllisyytensä loppuun asti ja väitti, ettei hän liity asiaan millään tavalla. Kiisto ei lähes kolmekymmentä vuotta murhaa tunnollaan kantanutta miestä auttanut, vaan hänet tuomittiin murhasta elinkautiseen rangaistukseen.

Jari Veijalainen jäi eläkkeelle Keskusrikospoliisista pian jutun ratkeamisen jälkeen. Edelleen hän miettii, miten ihminen pystyy elämään normaalia elämää kolmekymmentä vuotta murha tunnollaan.

– Siihen en ole ratkaisua löytänyt. Mietin, tapahtuuko siinä joku mielestä sulkeminen.

Mainosmies Lehto harrasti purjehdusta ja jatkoi sitä myös surmatyön jälkeen. Hän säilytti venettään vuosia samassa paikassa.

– Hän on ohittanut rikospaikan kymmeniä tai satoja kertoja. Missä vaiheessa kiinnijäämisenpelko on hävinnyt ja hänelle on tullut tunne, että minä olen tästä selvinnyt?

Voit kuunnella podcastin myös lataamalla Apu360-sovelluksen AppStoresta tai Google Playsta.