Talvella naakkaparvet pimentävät iltataivaan Seinäjoella – Naakka voi nousta parven hierarkiassa pariutumalla

Sydäntalven aamu sarastaa Seinäjoella. Alueen uljas maamerkki, Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden risti -kirkko vartioi tuulenpieksemää kaupunkia jylhänä, hartaan vaaleana monumenttina.

Kävelen autiota katua lumikuorrutuksen narskuessa jalkojeni alla. Jouluvalot heiluvat kilkattaen purevassa viimassa. Täältä ei uskoisi löytyvän mitään elonmerkkejä, saati luontokuvaajalle kiinnostavaa. Olen kuitenkin väärässä.

Hiljaisuus rikkoutuu, kun äänekäs kajatus täyttää ilman. Taivas talojen välissä näyttää hetkeksi pimenevän mustien siipien peittoon.

Tuntuu siltä kuin koko lakeuden naakat olisivat kerääntyneet paikkaan. Niitä on varovaisestikin arvioiden tuhansia. Tunnelma on kuin Alfred Hitchcockin Linnut-elokuvasta.

Naakkojen suurparvet ovat jokatalvinen ilmiö. Aina silti säväyttää kun sellaisen näkee. Päivänsä naakat viettävät maaseudulla ruokaa etsimässä ja kerääntyvät sitten illaksi suurin joukoin kaupunkeihin ja kirkonkyliin.

Parveilulle on hyvät syynsä, ja naakkojen sosiaalinen elämä noudattaa tietynlaisia kaavoja.

Naakka on suunnilleen kesykyyhkyn kokoinen mustanharmaa varislintu, jolla on monenlaisen ravinnon työstämiseen sopiva nokka – kuin yleistyökalu.

Naakka lentää nykivästi mutta joutuisasti ja saavuttaa yli 50 kilometrin tuntinopeuden.

Naakka ei ole erityisen taitava, mutta ei myöskään huono lentäjä. Se pystyy tekemään ketteriä ja nopeita kaarroksia sekä lyhyitä liitoja.

Lajin tunnistaa etenkin kja-kja-ääntelystä, joka yhdistettynä satojen siipiparien humuun luo lähes surrealistisen tunnelman.

Naakka on runsaimmillaan Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa sekä Etelä-Pohjanmaalla. Sen talvikanta Suomessa on noin puoli miljoonaa yksilöä.

Naakat ovat viihtyneet Suomessa ihmisasutuksen läheisyydessä tiettävästi jo ainakin 1600-luvulta lähtien. Ne ovat erottamaton osa Lounais-Suomen vanhojen kaupunkien sekä linnanraunioiden eläimistöä.

Ennen naakka tunnettiin nimellä kirkhakkinen, mikä kertoo sen mieltymyksestä muun muassa kirkontorneihin.

Kiehtovan sosiaalisen elämänsä vuoksi naakka on ollut klassinen etologian eli eläinten käyttäytymistieteen tutkimuskohde. Naakka on mukautuvainen ja osaa hyödyntää kaupungista löytyviä resursseja monipuolisesti. Se ei myöskään pane pahakseen ihmisvilinää.

Naakkojen yhdyskunnissa vallitsee arvojärjestys. Koiraat sekä pariutuneet naakat ovat ylempiarvoisia kuin naaraat ja pariutumattomat yksilöt. Pariutuminen tuo mukanaan sosiaalisen nousun, ja linnut saavat ylemmän kumppaninsa arvon tämän ollessa paikalla.

Naakan arvoon sosiaalisessa hierarkiassa vaikuttavat myös yksilön ikä ja yhdyskunnassa vietetty aika.

Lisäksi naakka on pariuskollinen. Parvessakin jo nuorena yhteen liittyneet naakat liikkuvat yhdessä. Pesimäaikana ne elävät löyhissä yhdyskunnissa. Syksyn ja talven naakat viihtyvät suurissa parvissa.

Naakkojen parvet muotoutuvat dynaamisesti: suuri parvi voi tarpeen vaatiessa jakautua pienemmäksi ja yhdistyä jälleen suuremmaksi parveksi.

Suuressa parvessa liikkuminen vähentää yksittäisen naakan riskiä joutua saalistuksen kohteeksi. Toisaalta päiväaikaan ravintoa etsiessä on eduksi jakautua pienempiin parviin, jotta kilpailu ravinnosta ei äidy veriseksi.

Aiemmin naakka oli melko vähälukuinen, mutta viljelysmaiden ja asutuksen laajenemisen sekä vainon vähentymisen myötä laji runsastui voimakkaasti viime vuosisadan lopulla.

Naakan yleistymisestä on aiheutunut myös harmia ihmiselle, koska naakat pilaavat viljelyksiä. Lisäksi naakka on kolopesijä ja rakentaa usein pesänsä savupiippuihin ja ilmanvaihtokanaviin.

Rauhoittamaton naakka on niin sanottu haittalintu, samoin kuin esimerkiksi varis, harakka ja räkättirastas. Naakkaa saa metsästää pesintäajan ulkopuolella, ja riistakeskus voi myöntää poikkeusluvan perustelluista syistä myös rauhoitusaikaan.

Naakat vaihtavat yöpymispaikkojaan, etenkin häiriön sattuessa. Naakkojen tapoihin kuuluu myös kiertelevä lento ennen puiden oksille asettumista. Niinpä suurparvien komeita lehahduksia pääseekin tavan takaa ihastelemaan.

Varikset käyttäytyvät hieman samaan tapaan kuin naakat, mutta varisten parvet eivät ole läheskään yhtä suuria. Syksyn ja talven suurissa naakkaparvissa saattaa olla mukana joitakin variksia, joskus myös harvinaisempia talvehtivia mustavariksia, joita näkee etenkin Vaasan seudulla ja muualla Pohjanmaalla.

Naakat kommunikoivat keskenään raakkuen ja viestittävät lähtö- ja saapumishetkistä.

Taajamat tarjoavat naakoille suojaisia yöpymispaikkoja. Naakat myös löytävät asutusta ympäristöstä helposti ravintoa, sillä lintu on kaikkiruokainen. Sille maittavat niin pellon tai viljavaraston kuin nakkikioskin antimet.

Parvessa liikkumisesta on linnuille monenlaista hyötyä. Tuhat silmäparia näkee enemmän kuin yksi. Yksinäisinä lentävät linnut olisivat avointa riistaa, mutta parvessa pyrähtelemällä ne pystyvät harhauttamaan saalistajia, jotka eivät tiedä, mihin yksilöön iskisivät kyntensä.

Jokainen parvessa lentävä lintu seuraa vierustoveriaan ja tämän liikkeitä. Yksikään siivekäs ei voi olla yhtä aikaa tietoinen koko parven käyttäytymisestä, mutta ei sen tarvitsekaan: viesti kulkee eteenpäin salamannopeasti linnulta toiselle. Parviäly huolehtii siitä, että kokonaisuus pysyy kasassa.

Osa naakoista muuttaa talveksi Baltian maihin ja Keski-Eurooppaan, osa jää Suomeen.