Naakat ovat älykkäitä maaltamuuttajia – pidettiin ennen pyhänä lintuna
Valpas ja varovainen naakka on sopeutunut ihmisen rakentamaan ympäristöön niin hyvin, että luonnosta sitä ei enää juuri tavata. Terävillä hoksottimillaan naakka löytää ruoan ja pesimäpaikat kaupungista, jossa vihollisiakin on vain vähän.
Vielä 1900-luvun puolivälissä naakkaa pääsi näkemään pääasiassa vain maan lounaisosissa. Pesimäkanta oli silloin noin 17 000 paria, kun se nykyään arvioidaan noin 110 000 pariksi. Runsastumisen syytä ei tarkkaan tiedetä, mutta otaksutaan, että naakkojen ravinnonsaanti on parantunut niiden opittua vierailemaan kaatopaikoilla. Myös ilmaston lämpeneminen ja talviruokinta on pienentänyt talvikuolleisuutta.
Naakka on levittäytynyt laajalle. Euroopassa elää yli puolet maailman naakkakannasta, ja lajia tavataan myös Aasiassa ja Afrikassa. Suomessa naakka on runsaimmillaan Etelä- ja Itä-Suomessa, mutta se on levittäytynyt voimakkaasti kohti pohjoista.
Naakka on osittaismuuttaja, eli osa kannasta talvehtii Suomessa, osa muuttaa hieman etelämmäs Ruotsiin, Tanskaan ja Pohjanmeren maihin. Muuttajat lähtevät Suomesta syyskuun lopulta alkaen ja palaavat pesimäpaikoilleen maalis-huhtikuussa.
Naakka elää yhdyskunnissa, ja varsinkin ennen se pesi yleisesti kirkontorneissa. Siitä se on saanut lisänimensä kirkhakkinen, kirkkoherra ja kirkonnaakka. Nykyisin se löytää pesäpaikkansa kaupunkien muiden rakennusten ullakoilta, savuhormeista ja muista koloista. Naakat valtaavat mielellään myös isoja pönttöjä, joita on ripustettu esimerkiksi uuttukyyhkyille.
Luonnossa naakalla on monia vihollisia. Näätä ja muut pikkupedot ryöstävät koloissa pesivien naakkojen poikasia, kaupungeissa poikastappiot ovat pienemmät. Taajamien ulkopuolelta ei enää löydy suuria naakkayhdyskuntia. Helsingin puistoissa naakkoja pesii puunkoloissa, ja Turun Ruissalossa tammien ja muiden jalopuiden koloissa pesii kymmeniä naakkoja.
Alkujaan naakka pesi luonnossa kalliojyrkänteillä maa- ja puukoloissa. Kun Suomessa alettiin rakentaa suuria harmaakivikirkkoja, naakat löysivät niiden seinistä ja ullakoilta suojaisia pesäpaikkoja. Monet keskiaikaiset rakennukset ovat edelleen haluttuja pesimäpaikkoja.
Nykyiset rakennukset eivät suosi naakkoja. Ne on rakennettu niin tiiviiksi, etteivät linnut pääse sisälle eikä niistä löydy kolojakaan.
Naakkojen mieltymys kirkkoihin on synnyttänyt monia uskomuksia. Naakkaa on pidetty pyhänä lintuna, mutta myös kuoleman ennustajana. Lounais-Suomessa naakkoja pidettiin kuolleiden pappien sieluina, ja niiden pääsylle kirkkojen ullakoille ei rakennettu esteitä. Päinvastoin, räystäslautoihin veistettiin lentoaukot, mistä ne pääsivät pesimään.
Tarkka arvojärjestys
Mustakaapuinen naakka kuuluu varislintuihin. Se on varista pienempi, pulun kokoinen. Eri sukupuolet ovat toistensa näköisiä. Selkäpuolen höyhenet, alaperä ja vatsa ovat mustanharmaat, naama, kurkku, päälaki, siivet ja pyrstö metallinhohtoisen mustat. Niskan ja kaulan vaalean tuhkanharmaa alue luo arvokkuutta. Joillakin linnuilla on kaulan sivuilla vaalea sepel.
Naakan silmät ovat huomiota herättävän vaaleat. Vanhalla linnulla silmän värikalvo on melkein valkoinen, nuorilla kauniin harmaansininen.
Naakat ovat oppivaisia ja kekseliäitä. Ne osaavat laskea ainakin viiteen, minkä lintukuvaajat tietävät. Jos piilokojuun menee viisi ihmistä ja vain neljä tulee ulos, naakkaa on turha odotella lähistölle. Laboratoriokokeessa naakkojen todettiin oppivan kaivamaan kapeasta putkesta ruokaa koukkupäisellä tikulla. Ne jopa hoksasivat taivuttaa suoran tikun koukuksi saadakseen paremmin ravintoa.
Helsingin rautatieasemalla naakat tietävät odottaa kaukojunien saapumista asemalle. Parvi lennähtää junan keulalle, ja linnut napsivat siihen liiskaantuneet hyönteiset parempiin nokkiin. Paikallisjunista ne eivät piittaa.
Suuren naakkaparven voi nähdä illan tullen kieppuvan kaupungin taivaalla. Linnut syöksyilevät ja ajavat toisiaan takaa kunnes laskeutuvat puistoon. Naakat kävelevät pystypäisesti ja katselevat syötävää. Ne ovat hillitympiä kuin lokit, jotka saattavat siepata makupalan kädestä. Naakka tarkastelee tilannetta kärsivällisesti ja nappaa ruoan vasta kun ihminen on poistunut.
Naakoilla on tarkka arvojärjestys, jonka mukaan määräytyvät sekä ruokailujärjestys että yöpymispaikat puussa. Arvojärjestyksessä korkeimmalla olevat linnut saavat valita parhaat ruoka-apajat.
Naakat tuntevat toisensa ja tietävät kunkin linnun sijainnin arvoasteikossa. Siksi tappeluja syntyy harvoin, ja yleensä tuima katse ja rähähdys riittävät osoittamaan kilpailijalle, kuka määrää.
Korkea-arvoisimmat naakkaparit valitsevat suojaisimmat ja maanpinnasta korkeimmalla olevat pesäpaikat. Alemman kastin naakat joutuvat tyytymään vaatimattomampiin ja suojattomampiin pesäpaikkoihin. Silti johtavat koiraat saavat vähemmän poikasia, sillä ne joutuvat käyttämään runsaasti aikaa ja energiaa paikkansa pitämiseen. Niiltä ei riitä aikaa riittävästi puolisosta ja poikasista huolehtimiseen.
Rauhoitus purettiin
Naakka on moniruokainen. Se syö yhtä hyvin hedelmiä, siemeniä ja marjoja kuin etanoita, toukkia, matoja ja jätteitä. Naakkoja ei voi olla huomaamatta, kun ne kiertelevät meluisana parvena kaupungissa etsimässä ruokaa. Ne vierailevat suurina parvina kaatopaikoilla. Siellä niille avautuu ehtymättömiä ruokamaita.
Naakat viihtyvät parvissa ympäri vuoden. Monesti ne lentävät sekaparvissa harakoiden ja varisten kanssa. Illalla linnut kerääntyvät yhteen ja lentävät yöpymispaikalleen pajattaen vilkkaasti. Puussa yöpyvä parvi ääntelee vielä kuin jutellen päivän tapahtumista, kunnes ne rauhoittuvat nukkumaan.
Aamulla naakat hajaantuvat toreille, tienvarsille ja pelloille ruokaa etsimään. Monesti parvi lentää jopa kymmeniä kilometrejä hyväksi tiedetylle ruokailupaikalle.
Linnut saavat parvesta suojaa kanahaukkaa ja muita petoja vastaan. Arvokkaimmat naakat saavat oleskella parven keskiosissa parhaassa suojassa.
Naakan runsastuminen on lisännyt myös niiden aiheuttamia vahinkoja. Valtioneuvosto muutti metsästyslakia ja purki naakan rauhoituksen. Nykyään sitä saa metsästää pesimäajan ulkopuolella 1.8.2018 lähtien. Pesimäaikana naakkaa, kuten muitakaan lintuja, ei saa tappaa ilman poikkeuslupaa.
Päätös jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Toisille naakat ovat meluisia vahinkolintuja, toisten mukaan älykäs lintu kuuluu maamme luontoon. Sekä BirdLife Suomi että Luonnonsuojeluliitto vastustivat maa- ja metsätalousministeriön lakiehdotusta.
Rauhoituksen lopettamisella pyritään ehkäisemään naakoista johtuvia ongelmia. Toisaalta naakkojen aiheuttamia vahinkoja ei enää korvata.
Linnut ovat aiheuttaneet vahinkoa varsinkin maatiloilla repimällä rehupaaleja ja sotkemalla ympäristöä ulosteilla. Naakat pesivät usein savupiipuissa, ja niiden häätö on vaikeaa. Vahingot painottuvat Lounais-Suomeen.
