Yksi selitys on, että eläimen on katsottu omaavan mystisiä voimia. Se on ollut viestinviejä tuonpuoleisen ja tämän maailman välillä.

Juuri sellaisen tunnelman Willamo onkin onnistunut vangitsemaan mustavalkoisiin valokuviinsa.

Eläimet, metsä ja luonto näyttäytyvät alkukantaisen kiehtovina ja salaperäisinä. Herää halu uskoa, että taiteen avulla voisimme tuntea jotain samaa kuin esi-isämme vuosituhansia sitten.

Willamo on itsekin tehnyt ”luolamaalauksia” kaksoisvalottamalla ensin kuvan eläimestä ja sen jälkeen kuvan kalliosta. Näin eläimen hahmo on ikään kuin kalliossa kiinni.

Willamo kuvaa erityisesti suomalaisen metsän suuria eläimiä, karhua ja hirveä. Karua pohjoista luontoa esittävät kuvat ovat kuin maisemia ilman ajanlaskua, ikiaikaisia, sellaisia, jotka ovat olleet täällä ennen meitä ja tulevat olemaan meidän jälkeemme.

Näyttelyä täydentää hienosti Perttu Saksan lähes puolituntinen dokumentti ihmisen, eläimen ja luonnon suhteesta. Siinä liikutaan samanlaisissa myyttisissä maisemissa kuin Willamon kuvissa.

Heikki Willamo – Myyttinen matka Suomen valokuvataiteen museossa 13.8. saakka.