Myrskyluodon Maijaa esittävä ruotsalainen Amanda Jansson ihastui suomalaisiin: ”Täällä suoraan sanominen ei ole henkilökohtaista”

Ruotsalaisnäyttelijä Amanda Jansson nähdään pääroolissa tammikuussa ensi-iltansa saavassa uudessa elokuva­versiossa Myrskyluodon Maijasta. Kirjailija Anni Blomqvist (1909–1990) sijoitti viisiosaisen Myrskyluoto-romaanisarjan kotiseudulleen Ahvenanmaan saaristoon. Vuonna 1976 Åke Lindman ohjasi romaani­sarjaan perustuvan tv-sarjan. Se menestyi Suomessa ja esitettiin tuoreeltaan myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Jansson on kiinnostava valinta Maijan rooliin, sillä hän on pohjoismaisittain varsin tunnettu näyteltyään muun muassa Ohuella langalla -tv-sarjassa yhtä päärooleista, malmöläistä poliisia Saraa. Haastattelun aluksi Jansson ­pyytää anteeksi, käväisee hakemassa nuuskapurkin ja lataa nikotiiniannoksen ylähuuleensa.

Teille ruotsalaisille nuuska tuntuu olevan uskonnon asemassa...

Tämä on vaarallisen hyvää. Kun tulin Suomeen elokuvan kuvauksiin, piti aina laskea, kuinka paljon esimerkiksi kolmen viikon studiojakson ajaksi pitää pakata nuuskaa mukaan. (Nuuskan myynti on sallittua EU-alueella vain Ruotsissa.)

Mikä muu tuntui erilaiselta Ruotsiin verrattuna?

Moni asia on samalla tavalla, mutta teillä suomalaisilla on suorempi tapa kommunikoida. Hyvällä tavalla. Suomessa kaikki tuntuvat tietävän, ettei suoraan sanominen ole henkilökohtaista. Sanotaan, mitä täytyy, jotta hommat toimisivat paremmin. Ruotsissa sanotaan jotakin hyvää aina ensin ja vasta sitten se, mitä jonkun ihmisen halutaan tekevän.

Elokuvan ohjaajalla Tiina Lymillä on suorapuheinen maine myös Suomessa.

Hän on erittäin suora. Hän tietää, mitä tahtoo. Ohjatessaan hän on itse sisällä tarinassa niin, että jakaa anteliaasti myös tunteitaan, vaikka on koko ajan skarppi omassa työssään. Uskon hänen oman näyttelijätaustansa olevan hyvä asia, koska hän tietää, miltä näyttelijöistä tuntuu.

Oliko Myrskyluodon Maijan tarina sinulle entuudestaan tuttu?

Ei lainkaan, mutta nyt on. Ja olen siitä iloinen, sillä tämä rooli ja koko työprojekti on vaikuttanut minuun ihmisenä enemmän kuin mikään muu.

Sain tarjouksen roolista keskelle ­vaikeaa elämäntilannetta, jolloin kärsin muun muassa ahdistuksesta.

Mietin myös näyttelemistäni: haluanko ylipäätään tehdä sitä työkseni ja matkustaa kotoani Gävlestä kauas – tässä tapauksessa Suomeen ja työskentelemään minulle tuntemattomien ihmisten kanssa. Halusin olla näiden tunteitteni osalta läpinäkyvä, ja se sallittiin. Oli hieno kokemus, että kysyttäessä ”miten voit”, olikin mahdollista sanoa, että ”väsyttää” tai ”ahdistaa”. Siitä ei suututtu, vaan päinvastoin, ­halattiin.

Haluatko kertoa, mikä sinua oli ahdistanut?

En tule suvusta, jossa olisi entuudestaan näyttelijää. Olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi, jopa altavastaajaksi.

Työskentely alalla on tuntunut epämukavalta, koska olen tuntenut olevani vääränlainen ja minun on teeskenneltävä, että olisin sellainen kuin näyttelijät mielestäni ovat. Olen alkanut ymmärtää, että voin olla oma itseni ja näyttelijä, ja se toimii.

Ihmeellistä, että Maijan rooli tuli minulle tämän miettimisen keskelle. Elokuvassa on pohjimmiltaan kyse siitä, että saa olla sellainen kuin on ja tulee arvostetuksi omana itsenään.

Tiina Lymi on sanonut elokuvan viestin olevan, että jokaisella pitäisi olla sellainen rakkaussuhde, jossa tulee rakastetuksi sellaisena kuin on. Oletko sinä ollut niin onnekas?

En… mutta olen ollut hyvin lähellä. On klisee sanoa, että pystyäkseen rakastamaan toista ihmistä täytyy rakastaa ensin itseään. Se on ollut minulle hyvin ­vaikeaa. Minulla on ollut paljon epäilyksiä näyttelemiseni ja itseni suhteen. Rakkaus on tuntunut pelottavalta. Parin viime vuoden aikana olen kuitenkin työstänyt itseäni paljon ja oppinut hyväksymään itseni.

Ruotsilla on komea elokuvahistoria Bergmanista Moodyssoniin. Oletko ajatellut suomalaista elokuvaproduktiota askeleeksi uralla taaksepäin?

Tässä pelotti vain se, että en tuntenut ketään koko työryhmästä etukäteen. Ruotsissa olisin tämän kokoluokan tuotannossa (budjetti suomalaisittain suuri, 4,4 miljoonaa euroa) tiennyt, kuka on tehnyt mitäkin. Tämä oli myös hyvä asia. Olimme tasa-arvoisempia, kohtasimme ihmisinä. Hierarkia ei ole aina hyvä juttu. Ja elokuva on hieno. Uskon, että se lopulta se auttaa minua urallani eteenpäin.

Onko haaveesi Hollywoodissa?

On, mutta en tahdo sinne tekemään mitä tahansa. Ennen Myrskyluodon Maijaa en edes haaveillut kansainvälisestä urasta. Nyt toivon, että elokuva leviää maailmalle ja minä siinä samassa aallossa. Tahdon tehdä isoja elokuvia. Mitään ei ole kuitenkaan sovittu eikä kaikesta voi puhua etukäteen. Keväällä kuvaamme kolmannen tuotantokauden Ohuella langalla -sarjaa. Näyttelen myös Sundsvallissa teatterissa.

Kerro jokin salaisuutesi.

Minulla on salainen Instagram-tili, jolle päivitän kuvia tekemistäni taideteoksista, vaikkapa maalauksista. Haluan pitää sen salaisena, jotta en saa siitä mitään paineita.