Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Superpesis

Myöhäinen sarjanousu maksaa – Vahvistukset menevät nenän edestä - "Eloonjäämistaistelua"

Vuodesta toiseen sarjanousijan ensimmäinen kausi pääsarjassa on eloonjäämistaistelua. Olosuhdevaatimukset, merkittävästi kasvavat kulut sekä huima kilpailullinen tasoero kahden sarjatason välillä tekevät nousijoiden avauskaudesta kivikkoisen.

8.6.2025 Aitio

Superpesikseen nousseille joukkueille profiilipelaajien hankkiminen avauskaudelle on lähes mahdotonta, koska niin miesten kuin naisten sarjoissa kärkipään joukkueet ovat paljon mielenkiintoisempia ja maksukykyisempiä vaihtoehtoja kuin sarjanousija. Juuri kukaan Itä-Länsi- tasoinen pelaaja ei ole valmis lähtemään rakentamaan uraansa ykkössarjasta nousseiden pelaajien ympäröimänä ja uhraamaan yhtä parhaista pelivuosistaan taisteluun sarjapaikan säilyttämisestä. Keskitasoisia pelaajia hankkimalla nousija ottaa ainoastaan taloudellisen riskin, ei varmista menestystä. Mutta kuinka tällaiseen tilanteeseen on ajauduttu?

Pelajaamarkkinoiden murros ei tue sarjanousijaa

Merkittävin asia on pelaajamarkkinoiden pienuus. Kansallispelinä pesäpallo on 100% kotimaisten pelaajien sarja, eikä ulkomailta ainakaan vielä pystytä vahvistuksia joukkueeseen hankkimaan. Kärkijoukkueet kiinnittävät omien pelaajien lisäksi myös ulkopuolisia vahvistuksia ns. ylivuotisilla sopimuksilla. Esimerkkinä tässä toimikoon Hyvinkään Tahkon lyöjäjokeri Aapo Hiltunen. Hiltunen siirtyi Tahkoon Jymy-Jussien konkurssipesästä, johon hänellä olisi ollut sopimus vielä vuodella 2025. Kausista 2026 ja 2027 Hiltusella oli valmiina sopimus muualle jo ennen vuodeksi Tahkoon siirtymistä. Hiltunen ei todellakaan ole ainoa huippupelaaja, joka on tällaisessa tilanteessa.

Kun sarjanousu varmistuu syyskuun puolivälin tienoilla, ei pelaajamarkkinoilla yksinkertaisesti ole laadukkaita vahvistuksia jäljellä, kun nousijajoukkue alkaa niitä etsimään. On tietenkin mahdollista tehdä ehdollisia sopimuksia, jotka astuvat voimaan nousun tapahduttua, mutta kuinka moni pelaaja haluaa ottaa riskin, että jää kokonaan ilman sopimusta odotellessa mahdollista sarjanousua? Pelipaikat muualle ovat siinä vaiheessa jo todennäköisesti täynnä.

Palkkasoturit vai oman kylän tytöt ja pojat?

Jokaisesta lajista löytyy ryhmä keskitasoisia palkkasotureita, ketkä ovat valmiita pelaamaan missä vain, kunhan saavat riittävän korvauksen. Niin myös pesäpallossa. Sarjanousija on monesti pakotettu hankkimaan tällaisia pelaajia leventääkseen rosteriaan, mutta toisinaan hankinnat osoittautuvat hukkainvestoinneiksi. Tässä astuu kuvaan sarjanousijan oma pelaajatuotanto. Ilman riittävää pelaajatuotantopohjaa sarjaan on turha lähteä. Ensimmäisillä kausilla seura tarvitsee sekä talouden, että kiinnostavuuden kannalta oman alueen nuoria pelaajia, ketkä ovat valmiita pelaamaan tulevaisuudestaan murto-osalla siitä, mitä palkkasoturille joudutaan maksamaan. Sydän omalla pelaajalla on seuransa takana monikertaisesti kiertolaiseen verrattuna.

Pelkkä sydän ja hyvä menestys ykköspesiksessä eivät kuitenkaan riitä Superin karkeloissa. Tämän on viimeksi osoittanut Alajärvi. Seura nousi oman kylän pojilla Superpesikseen vuodeksi 2023. Nuori ja lupaava joukkue, sekä taustalla olleet erinomaiset vanhemmat juniorit eivät kuitenkaan pystyneet nostamaan tasoaan riittävästi ja kaksi ensimmäistä vuotta ylimmällä sarjatasolla olivat kammottavaa taaperrusta. Naapurissa tapahtunut Jymy-Jussien kaatuminen toi Ankkureiden syliin ison määrän keskitason pelaajia, jotka olivat kuitenkin Ankkureille vahvistuksia. Heidät oli pakko ottaa, jotta seura voisi jättää taakseen jokavuotisen pelaamisen vain sarjapaikasta. Nähtäväksi jää kuinka uudistunut strategia toimii, niin urheilullisesti kuin taloudellisesti.

Nousu myöhään, olosuhteet vielä myöhemmin

Tilanne on kauttaaltaan vaikea, koska kesä on lyhyt, eikä alempiakaan sarjoja voida pelata liian tiiviissä aikataulussa. Vaikka otteluohjelmaa tiivistettäisiin entisestään, niin suoran nousun varmistuminen menee väistämättä syyskuun alkuun, karsinnan kautta nouseminen vielä myöhäisemmäksi. Tämä tuo ongelmia myös tiukentuneiden olosuhdevaatimusten osalta. Vaikka seurat tekevät kaikkensa, niin olosuhteiden parantaminen vaatii myös paljon tukea kunnilta ja kaupungeilta. Joka paikassa asiat eivät tapahdu yhtä nopeasti kuin Helsingin Roihuttarien noustua syksyllä 2020 tai Laitilan Jyskeen 2024. Nämä kaupungit ymmärsivät kovaa työtä tehnyttä seuraa ja laittoivat olosuhteet kuntoon jo seuraavan kauden alkuun mennessä. Sen sijaan Tampereella olosuhderemontti vei useamman vuoden miesten sarjanousun jälkeen. Naisten mestaruutta 2017 juhlittiin putkikatsomoiden keskellä ja miesten 2021 epämääräisesti uuden kentän ympärille kyhätyissä katsomorakennelmissa.

Sarjanousijat tarvitsevat liiton selkänojaa

Pesäpalloliitolta kaivattaisiin aktiivisempaa otetta sarjanousijoiden tukemisessa. Kun juhannuksen jälkeen alkaa hahmottua, mitkä joukkueet realistisesti voivat nousta, olisi liiton syytä aloittaa potentiaalisten nousijoiden valmistaminen tulevaan syksyyn jo silloin. Talven aikana tulisi kartoittaa nousuhalukkuudet ja aloittaa valmistelu, jotta seura olisi edes lähelle superpesiskelpoinen nousun tultua. Kaikki sparrattavat seurat eivät välttämättä nouse heti, mutta pohja seuraaville vuosille olisi jo rakennettu. Tukea tarvitaan etenkin taloudessa, olosuhteiden kehittämisessä ja tulevien muutosten ymmärtämisessä.

Miesten puolella vetovoimaa ei ole ollut Tampereen jälkeen, eikä sielläkään vielä ensimmäiseksi vuodeksi, vaan vasta sitten kun rahakas taustaryhmä laittoi ison rattaan pyörimään. Alajärvi ja Hamina sekä naisten puolella Laitila ja Pöytyä eivät valitettavasti nykyajan huippupelaajia kiinnosta, vaikka maksukykyäkin löytyisi. Vaikka pelaajat menevät pääsääntöisesti paikkakunnille pelaamaan, kaipaavat he muutakin kuin pelkkää pesäpalloa. Tämän kauden sarjanousijoiden osalta tilanne saattaa olla toisenlainen. Miesten puolella tyrkyllä tarunhohtoiseen ovat mm. Jyväskylä ja Helsinki, naisissa Oulu. Nämä kaupungit ovat itsessään jo sen verran vetovoimaisia, että pelaajien hankkiminen työpaikkojen ja opiskelumahdollisuuksien takia saattaa olla helpompaa, eikä seurojen ensi askelista Superpesiksessä tule välttämättä niin haasteellisia. Mutta jos nousijat ovatkin Koskenkorva, Simo, Kankaanpää tai Ylivieska, ollaan jälleen saman tilanteen edessä.

Keskustelua siitä, kuuluuko joku seura Superpesikseen on turha käydä. Jokainen ylimmällä sarjatasolla pelaava joukkue on pelaamalla sinne tiensä raivannut ja paikkansa ansainnut. Paikan säilyttämien onkin sitten toinen juttu.

Seuraa Aition WhatsApp-kanavaa

Tervetuloa urheilun sisäpiiriin – oppineiden joukkoon!

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt