Kuvataiteilija Samuli Heinonen muutti maalle suvun satoja vuosia vanhaan taloon: Emme halua saunaa tai vesivessaa sisälle, kylmä vesi sentään tulee keittiöön

Samuli Heimonen nauttii levollisuudesta. Sen toi päätös liittymisestä sukupolvien pitkään ketjuun maallemuuton seurauksena. Muutto Jyväskylästä Multialle on tosin yhä prosessissa, sillä taiteilijan ateljee ja opetustyöt vievät hänet vielä viikoittain kuudenkymmenen kilometrin päähän kaupunkiin. Puoliso tekee välillä lähi- ja välillä etätöitä Jyväskylän kaupungille.

– On kiehtovaa pohtia, millaisia ihmiskohtaloita entisen mummolani vahvat seinähirret ovat nähneet 1700-luvulta alkaen sukupolvien vaihtuessa vuorollaan, Heimonen pohtii.

Mennyttä aikaa henkivän keittiön hellassa humisee tuli kotoisasti. Pöydällä auki olevan luonnoslehtiön piirrokset antavat lupauksia tulevista teoksista. Samuli Heimoselle taiteen tekeminen ja opettaminen on työtä, joka tuo leivän pöytään.

– En kaipaa ylipäätään kaupungeista mitään. Täällä on monenlaisia resursseja ja erilaista vapautta kuin kaupungissa.

Maalausteline ja muutama purkki akryylivärejä odottavat keittiön nurkassa lopullista sijoituspaikkaansa. Heimonen pohtii työhuoneenkin muuttamista Multialle, vaikka on oppinut, että työtilan on hyvä olla erillään kodista. Muutenkin Heimonen haluaa pitää työn ja perhe-elämän erillään.

– En ole ripustanut omia maalauksiani kotimme seinille.

Haalistunut kopio uskonnollisesta maalauksesta keittiön seinällä muistuttaa menneistä polvista. Kuva oli sijoillaan jo mummon eläessä.

Samuli Heimonen syttyi taiteelle nähtyään murrosikäisenä jäljennöksen Salvador Dalin surrealistisesta maalauksesta Muiston pysyvyys. Se esittää valuvia kelloja karussa maisemassa. Poika alkoi itsekseen piirrellä ja sitten maalata intohimoisesti.

Nuori mies ei päässyt lukion jälkeen taidekorkeakouluun, mutta aloitti taideopinnot Oriveden opistossa 1994. Hänen käsitystään realistisen taiteen ylemmyydestä järkytti se, että jokainen opettaja opetti taidetta eri tavoin.

– Opintojen edetessä suuntani alkoi selkiytyä. Maalauspohjat muuttuivat kookkaammiksi samalla kun turhat värit jäivät pois. Maalia alkoi kerrostua ja valua litroittain. Kulutin pensselit nopeasti juuriaan myöten.

Heimonen jatkoi opintoja Taideteollisessa korkeakoulussa, josta hän aikanaan valmistui kuvataiteilijaksi. Muutama vuosi sitten hän olisi sanonut olevansa kutsumustyössään, mutta nyt hän näkee asiat monisyisemmin tapana nähdä ja elää.

– Taiteilijana oleminen ja taiteen opettaminen muodostavat kokonaisuuden, joka on kutsumukseni. Kumpaakaan ei olisi ilman toista. Koen, että on tärkeää tehdä taidetta itse, mutta myös auttaa ja ohjata muita tekemään.

Luovuutta hän sanoo kyvyksi nähdä lapsen lailla tavallisissa asioissa jotakin uutta, josta voi haltioitua. Tuotos kuvastaa aina jotakin tekijästään.

Samuli Heimonen valittiin vuonna 2008 vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Mies on siitä alkaen pitänyt tauotta näyttelyitä. Hänen teostensa tunnelma on usein mystinen ja toisinaan pelottavakin. Häneltä on totuttu näkemään eläimiä ja apokalyptisen jylhiä maisemia, joiden hän kertoo olevan kuin karttoja sisäisistä ja ulkoisista maailmoista. Keittiön sohvalla lojuu ystävällinen Mörkö, rodultaan valkoinenpaimenkoira. Se on päässyt monen teoksen malliksi. Koiran lisäksi sudet kiehtovat taiteilijaa erityisesti.

Työkseen taidetta tekevä perheellinen mies ei voi elää kovin boheemisti. Hän ei voi jäädä odottamaan inspiraatiota, vaan töitä on tehtävä, jotta kalenteriin merkityt taidenäyttelyt toteutuisivat.

– Luovan prosessin käynnistäminen on usein hankalaa. Joudun ikään kuin kannattelemaan työtäni, mutta jossain vaiheessa se alkaa kannatella minua. Se on työn ihanin vaihe, taiteilija kuvailee.

Hän on kasvattanut maalaustensa kokoa vuosi vuodelta. Niitä voi nähdä muun muassa julkisissa tiloissa. Maallemuuton sivutuotteena hänelle on tullut halu tehdä jotakin pienikokoisempaa. Mies on vuosia etsinyt jonkinlaista alkukuvaa, jonka ympärillä hän kiertää ikään kuin kehää.

– Alkukuva on kuin kompassi, joka ohjaa jonnekin pienin vihjein ja tuntemuksin. Alkukuvan voi kokea oikeastaan vain intuition kautta. Koen että se liittyy jonkinlaiseen lataukseen ja merkityksellisyyden kokemukseen.

Yhdeksi tärkeimmistä alkukuvan muodoista Heimonen mainitsee tumman hahmon, jonka hän tulkitsi aikaisemmin veneeksi, mutta nyt nimenomaan eläimeksi. Koira- ja susimaalaukset ovat versioita tästä samasta kuvasta.

Keittiön alkuperäiset, epätasaiset ikkunalasit vääristävät pihan vanhaa saunaa ja sen takaista peltomaisemaa lähes kuin Dalin maalauksissa. Lumisella niityllä seisoo valkoinen hevonen liikkumatta kuin veistos. Naapurin maatilalta mutkan takaa kuuluu lehmien ääniä.

– Vaimollani on neljä islanninhevosta. Niiden ruokkiminen ja kuulumisten tarkistaminen pari kertaa päivässä rytmittää elämääni silloin, kun hän on Jyväskylässä. Ne ovat opettaneet minulle jotakin tärkeää.

Hevosten rauhallinen ja järkähtämätön olemus lohduttaa ja tuottaa puhdasta iloa taiteilijalle, joka arvelee niiden pääsevän tuleviin maalauksiinkin.

Samuli Heimonen kokee maallemuuton tuoneen hänelle vapautta ja turvallisuutta. Vesi tulee omasta kaivosta, polttopuut metsästä ja viljelysmaatakin löytyy tarvittaessa. Kauppa on kuuden kilometrin päässä Multian kirkonkylällä. Sinne johtaa kapea hiekkatie metsien läpi.

Keittiössä hienokseltaan aistittava polttopuun ja vanhojen rakennusmateriaalien tuoksukimara luo nostalgista tunnelmaa. Jo unhoon painuneet muistot mummolasta ovat remontin edetessä nousseet katseltaviksi.

– Emme halua saunaa tai vesivessaa taloon sisälle, vaan ne löytyvät piharakennuksesta. Kylmä vesi sentään tulee keittiöön hanasta. Ehkä asennan tulevaisuudessa pienen kuumavesivaraajan.

Heimonen ei halua piilottaa talon historiaa modernisoimalla rakennusta. Katto on kuitenkin uusittava. Hän suunnittelee myös tarkistavansa, mitä leveiden lattialankkujen alla on. Ehkä joku seinähirsikin menee uusittavaksi. Nykyaikainen jätevesijärjestelmä toimii jo.

– Minulla on kokemusta remonteista Kangasniemeltä, josta aikoinani ostin vanhan koulun ateljeeksi ja perheelle kodiksi. Olen valmistautunut yllätyksiin, taiteilija toteaa realistisesti.

Tuvassa soi taustalla miellyttävä instrumentaalimusiikki. Heimonen käyttää maalatessaan orientaation vahvistajana musiikkia, viime aikoina erityisesti jazzia. Hän tunnustaakin suurimmaksi intohimon kohteekseen yllättäen monenlaisen musiikin. Heimonen on armoton Elvis Presley -fani. Hän suunnittelee matkaa Gracelandiin Elviksen haudalle.

– Näkisin mielelläni Memphisin ja Elviksen kotiseudut. Fanittaminen on kiinnostava harha ja iloa tuottava leikki, jolla ei ole järjen kanssa paljoakaan tekemistä, mies kertoo häpeilemättä.

Pariskunta on tyhjentänyt talon ullakoita, kamareita ja piharakennuksia. Kaikkialla oli edellisten sukupolvien jättämää tavaraa kerrostuneena kuin sedimentti. Talli, paja ja navetta oli purettu jo aikaisemmin, mutta muinaisen savutuvan seinät ovat vielä jotenkuten pystyssä.

Talon toisessa päädyssä on alkuperäisessä kunnossaan avara pirtti tummuneine hirsiseinineen ja graniittijärkäleistä rakennettuine takkoineen ja uuneineen. Entisten emäntien luovuudesta kertoviin kangaspuihin on kauan sitten jäänyt keskeneräinen matto.

– Kangaspuut, rukki sekä tsaarin kuva seinällä saavat jäädä paikoilleen. Haluaisin kysyä isovanhemmiltani, kuinka tällä tilalla on ennen eletty, mutta se ei ole enää mahdollista.

Samuli Heimonen on tyytyväinen Multian kunnan suhtautumiseen uusiin asukkaisiinsa. 1400 asukkaan kunnalle jokainen uusi asukas on tervetullut. Yhteistyö rakennustarkastajan kanssa on ollut sujuvaa. Tilalle on suunnitteilla hevostalli.

– Olen ollut pitkään kiinnostunut eläimistä, luonnosta ja maisemasta. Näiden tarkkailuun minulla on nyt paremmat mahdollisuudet kuin kaupungissa. Hevosten lisäksi tulen ehkä maalaamaan tämän talon sekä sukuni historiaa. Katson maailmaa tutkimusmatkailijan tavoin avoimella mielellä, toteaa tuore multialainen.