Verenluovutus kiritti vimmaista muumimukikeräilyä – Yli 120 mukia keränneen Mina Jacobsenin, 24, harrastus alkoi jo ennen ensimmäistä syntymäpäivää

Kun norjalainen Mina Jacobsen sai ensimmäisen muumimukinsa ristiäislahjaksi isoäidiltään vuonna 2001, hän ei arvannut, että mukista tulisi jonain päivänä osa yli sadan kupin kokoelmaa ja jopa hänen persoonansa tunnusmerkki. Tänä päivänä 24-vuotiaan Jacobsenin kokoelmaan kuuluu yli 120 muumimukia. Niistä 85 on yksilöllisiä, kun taas loput ovat kaksoiskappaleita – toisia saman sarjan mukeja.

Sosiaalisen median kautta hänen intohimostaan ovat kuulleet tuhannet.

– Kaikki alkoi oikeastaan vahingossa, hän sanoo.

Mina sai lapsuudessaan syntymäpäivälahjaksi silloin tällöin uusia muumimukeja, ja kun hän muutti pois kotoa 18-vuotiaana, hänellä oli mukanaan viisi muumimukia eikä juuri muuta.

– Se oli ollut minulle aina helppo lahjatoive. Halpa, kaunis ja aina toivottu, hän kertoo.

Uusia mukeja alkoi kertyä syntymäpäivinä ja jouluina. Varsinainen keräily sai lisää vauhtia, kun Mina ryhtyi verenluovuttajaksi. Norjassa luovuttajat saavat kiitokseksi muumimukin, mikä kasvatti kokoelmaa entisestään.

– Se oli tavallaan sattumaa, mutta todella mieluisa sattuma, hän sanoo.

Kun mukien määrä kasvoi, Mina päätti rakennuttaa mukikokoelmalleen oman hyllyn. Hän suunnitteli sen itse, ja nyt se on keittiössä näkyvällä paikalla. Vierailijat ihailevat hyllyä, ja mukien määrä kasvaa yhä ystävien ja seuraajien lahjoitusten ansiosta.

Hylly alkaa olla jo niin täynnä, että Jacobsen suunnittelee sen myymistä ja uuden, isomman rakentamista tilalle. Hän aikoo edelleen jatkaa kokoelmansa kasvattamista ja hankkii aina uuden ilmestyvän muumimukin sekä etsii vanhoja vintage-kappaleita.

Jacobsenin videot muumimukeista ovat saaneet laajaa huomiota etenkin Pohjoismaissa. Hän ei aina ymmärrä suomenkielisiä kommentteja, mutta arvelee niiden olevan hyväntahtoisia.

Muumit ovat olleet muutenkin osa Minan elämää lapsuudesta saakka. Hän muistaa katsoneensa sarjaa televisiosta, ja päiväkodissa eri ryhmät oli nimetty muumihahmojen mukaan. Hän oli ryhmässä, joka oli nimetty Pikku Myyksi.

Muumien visuaalinen maailma kiehtoo Minaa yhä. Nykyisin hän työskentelee kuvittajana ja kertoo saavansa muumeista jatkuvasti inspiraatiota.

– Kuvitus on lohdullista ja nostalgista. Se tuo turvallisen olon, aivan kuten lapsena.

Hänellä on myös koira nimeltä Myy, joka on tietysti saanut nimensä lempihahmon mukaan.

– Myy on pieni, mutta voimakastahtoinen. Ihan niin kuin minä. Isäni on kutsunut minua pienestä pitäen Pikku Myyksi, hän kertoo.

Mukeista Minalle kaikkein rakkain on yhä se ensimmäinen, keltainen Muumimamma-muki vuodelta 2001, jonka hän sai nyt jo edesmenneeltä isoäidiltään. Se muistuttaa Minaa isoäidistä.

Kaikki mukit eivät päädy käyttöön. Osa kokoelmasta on niin arvokas, ettei sitä uskalla tarjota vieraiden käyttöön, mutta osaa mukeista Mina käyttää aktiivisesti teekutsuilla ja kahvihetkillä ystävien kanssa. Joistain mukeista hänellä on varmuuden vuoksi kahdet kappaleet.

– Käytän kaksoiskappaleita tarjoiluun. On ihanaa antaa vieraiden valita muki fiiliksen mukaan, hän kertoo.

Hän on tietoisesti rajannut kokoelmansa vain mukeihin. Lautaset ja muut Moomin-astiat saavat jäädä keräilyharrastuksen ulkopuolelle.

– Jos aloitan niiden keräilyn, en enää lopeta. Sitten ihmiset alkavat pitää minua hulluna, hän vitsailee.

Kysyttäessä, millaisen muumimukin Mina itse suunnittelisi, vastaus tulee nopeasti. Se olisi vaaleanpunainen muki, jossa olisi Pikku Myy. Mina kertoo rakastavansa punaisen ja vaaleanpunaisen värin yhdistelmää.

Jacobsen on saanut yhteyden muihin keräilijöihin erityisesti sosiaalisen median ja tapahtumien kautta. Hänet on kutsuttu jopa Norjassa toimivan Suomen edustuston tapahtumaan, jossa oli paikalla muun muassa muumimukien kuvittaja ja muita keräilijöitä.

Se oli ensimmäinen kerta, kun hän tapasi muita keräilijöitä. Yllättäen hänellä oli kaikista pienin kokoelma.

–Tunsin oloni vihdoin normaaliksi, hän sanoo.