Apu

Mustion linnassa riittää mystiikkaa kirouksesta kummituksiin – "Tunsin jonkun seisovan takanani" – Haamujen jäljillä 2/8

Mustion linnassa riittää mystiikkaa kirouksesta kummituksiin – "Tunsin jonkun seisovan takanani" – Haamujen jäljillä 2/8
Vuosisatoja vanha kirous on hidastanut Mustion linnan valmistumista. Talossa pitävät yhä majaansa ainakin Vaalea Daami, Harmaa Rouva, vanhempi herra Linder sekä kuningas Kustaa III. Näin kerrotaan. Tämä on Haamujen jäljillä -sarjan osa 2/8.
Julkaistu: 4.7.2022

Eletään 1700-luvun loppupuolta. Luonnonkaunis Mustionjoki koskineen kohisee Lohjanjärvestä kohti Suomenlahtea ja ohittaa Kustaa Vaasan määräyksellä perustetun rautaruukin. Joen rannalta kuuluu vasaroiden pauke ja sahan rahina. Linderin suku on hallinnut ruukkia jo pari vuosikymmentä, ja nyt vanhan päärakennuksen viereen on nousemassa komea linna – koko Suomenniemen suurin asuinkäyttöön tarkoitettu puurakennus.

Sitten Mustion linnan ovelle ilmestyy romaninainen, joka pyytää itselleen vähän ruokaa ja yösijaa. Vastaus on tyly: nainen menköön matkoihinsa. Romani suuttuu moisesta kohtelusta ja kiroaa koko linnan.

– Jos kolmas kerros koskaan valmistuu, linna palaa tai vajoaa jokeen!

Säikähtivätkö Linderit naisen sanoja ja ottivat varman päälle? Mustion linnan ylin kerros on nimittäin edelleen kesken. Tuho ei ole linnaa uhannut, mutta monenlaisia kummallisia kulkijoita siellä on kyllä nähty. Vieraat ja henkilökunnan jäsenetkin kertovat erikoisista kokemuksistaan.

Mustiossa tavallisten kuolevaisten ja haamujen rinnakkaiselo on sopuisaa, ja linnassa järjestetään muun muassa syksyisin suosittuja halloween-kierroksia. Linnan kävelevä tietopankki Kerstin Ilander ei pyytämättä kerro aikuisille vieraille henkimaailman asioista, mutta lapsiryhmät ovat tarinoista riemuissaan. Nyt Kerstin raottaa salaisuuksien verhoa Avun lukijoille.

– Paljonhan tässä talossa pitää käyttää sanamuotoa ”näin kerrotaan”, Kerstin huomauttaa asiallisesti.

Vastuu siirtyy täten lukijoille.

Heti pääoven avautuessa astumme kuin suoraan menneeseen maailmaan. Mustion linna ehti rapistua pahaan kuntoon ennen kuin Magnus Linder IV (1929–2016) sai ostettua sukunsa entiset rakennukset takaisin vuonna 1985. Nyt Mustiota isännöi jo perheen seitsemäs polvi.

Mittava remontti palautti entisajan loiston ja tunnelman. Komeita ovat alkuperäiset, pellavakankaalle käsin maalatut kuvatapetit sekä jok’ikisessa huoneessa omat, persoonallisesti kuvioidut parketit ja lautalattiat.

Suuri osa huonekaluista on poissa: ne katosivat pakkohuutokaupoissa maailman turuille, ja Magnus Linder IV hankki samantyylisiä tilalle.

Mustion linnan toisen kerroksen pitkää käytävää kulki eräänä kesäisenä yönä valkean naisen hahmo kynttilöitä käsissään.

Heti ensimmäisessä salissa eli vastaanotto- ja työhuoneessa Kerstin mainitsee oudosta tapahtumasta.

– 1930-luvulla Mustion uusi pappi tuli esittäytymään, häntä pyydettiin odottamaan tässä huoneessa. Työpöydän ääressä istui vanha mies vieraasta välittämättä. Kun pappi myöhemmin kuvaili herraa, patruuna tunnisti hänet edeltäjäkseen, Hjalmar Linderiksi (1862–1921).

Hjalmar oli 1900-luvun alussa hetken aikaa maamme rikkain mies. Hän osti Pariisista Mors-merkkisen auton ja kuljettajan vaimoineen. Se oli vasta toinen auto koko Suomessa.

Mors oli erikoinen nimi menopelille, latinaksi se merkitsee kuolemaa. Hjalmar itse sai lempinimen Herra Piru, koska hevoskärryä muistuttava auto kulki itsekseen ilman hevosia. Pirun tekosiahan sellainen on.

Muuten Hjalmar oli hyvän miehen maineessa. Vuoden 1918 sisällissodan aikana hän asui Ruotsissa, mutta kirjoitti sanomalehti Hufvudstadstbladetiin rohkean mielipidekirjoituksen Jo riittää verilöyly. Hän paheksui muun muassa sitä, että suomalainen työväki virui vankileireillä, vaikka maa kaipasi kipeästi ihmisiä töihin. Ehkä tästä syystä myöhemmin linnan vallanneet punaiset kohtelivat Mustiota varoen.

Hjalmar muutti kuitenkin maasta. Hiljalleen hän sotki raha-asiansa, menetti omaisuutensa ja päätti päivänsä kylpyammeessa Marseilles’n kaupungissa vuonna 1921.

Ei ihme, jos Hjalmar kokee työnsä Mustiossa jääneen kesken ja kuljeskelee edelleen vanhoissa huoneissaan.

Nousemme Mustion linnan toiseen kerrokseen, jonka komean juhlasalin seiniin on maalattu kolmiulotteisilta vaikuttavat pylväät sekä kahvalla varustettu valeovi, joka tosiasiassa ei avaudu lainkaan. Aikoinaan Suomen suurimmissa lasi-ikkunoissa on vielä jäljellä muutama alkuperäinen ruutu vihertävää, puhallettua antiikkilasia. Jokaisesta ruudusta piti erikseen pulittaa lasiveroa.

Salin ja parin muun huoneen poikki kulkee 32-metrinen käytävä.

– Juuri sitä pitkin Vaalean Daamin on nähty kulkevan, Kerstin Ilander sanoo, ja hypähdän vaistomaisesti hieman sivuun.

Magnus Linder IV oli 1930-luvulla vielä pieni poika, kun hän näki Mustion pihalta linnan toisessa kerroksessa kulkevan vaalean naisen kahden kynttilän kanssa. Magnus tiesi, että avotulen teko oli rakennuksessa ankarasti kielletty ja kertoi tapauksesta isälleen.

– Tämä sitten järjesti henkilökunnalleen kuulustelun, mutta syyllistä ei löydetty. Kukaan ei ollut käynyt toisessa kerroksessa kolmeen päivään.

Sittemmin Vaalea Daami on nähty muun muassa linnan puutarhassa ja Linderien sukuhaudan lähellä.

Daamin henkilöllisyyskin ehkä tiedetään, tosin vaihtoehtoja on peräti kolme. Kerstin arvelee häntä Jeanette Hisingeriksi (1800–1887), Magnus Linder III:n puolisoksi. Jeanette oli ”heikkohermoinen” ja häntä varten palvelusväen portaikossa on edelleen lukittu huone, jonka ovessa on kasvojen mentävä reikä. Tuohon koppiin Jeanette oman turvallisuutensa vuoksi suljettiin aina kohtauksia saadessaan, ja siellä hän lopulta myös kuoli.

Heikkohermoinen Jeanette Hisinger suljettiin lukittuun komeroon kohtaustensa ajaksi.

Juhlasalin viereisessä huoneessa hymyilyttää lähes koko seinän korkuinen maalaus Ruotsin kuninkaasta Fredrik I:stä. Hänen kerrotaan lähettäneen rakastajattarensa Mustioon synnyttämään 1700-luvulla, ja kiitokseksi vieraanvaraisuudesta kuningas lahjoitti kokovartalokuvan itsestään, luonnollisessa koossa. Meni vuosikymmeniä, ennen kuin linna valmistui ja taulu mahtui seinälle.

Kuninkaallinen makuuhuonekin talossa on. Kustaa III (1746–1792) mahdollisesti yöpyi Mustiossa linnan rakentamisvaiheessa, jolloin hän joutui Anjalan liiton miesten pettämäksi. Pian hänet murhattiin Tukholmassa.

Linderin aatelissuku on hallinnut Mustiota jo 1600-luvulta lähtien – ja pienen tauon jälkeen taas vuodesta 1985.

– Makuuhuoneesta kuuluu joskus raskaita askelia, ehkä kuninkaan saappaista. Kustaa III on kuitenkin hienotunteinen eikä ole koskaan kolistellut, kun huoneessa on joku paikalla, Kerstin Ilander sanoo.

Yläkerran vierashuoneessa on kaunis pylväikkö, jonka paikallinen puuseppä sorvasi 1990-luvulla avatun umpiseinän tilalle. Mies työskenteli linnassa myöhään iltaan, kunnes lähti kotiin. Mustion pihassa hän peruutti autoaan ja vilkaisi taustapeiliin. Silloin hän näki Vaalean Daamin istuvan takapenkillä. Ilmeisesti kummituksetkin tarvitsevat toisinaan kyytiä kylille.

Linnan kolmas kerros – käytännössä ullakko – on puolestaan Harmaan Rouvan valtakuntaa. Siellä asui aikoinaan palvelijatar aviomiehineen. Kerran rouva yllätti miehen toisen naisen kanssa ja paiskasi ukon alas pieniä portaita. Juttu meni oikeuteen, mies kiisti aviorikoksen ja nainen tuomittiin pahoinpitelystä. Asia jäi rouvan mieleen kummittelemaan ikiajoiksi.

Harmaan Rouvan profiili ilmestyy toisinaan kolmannen kerroksen uuninmuuriin. Nyt kasvoja ei onneksi näy, sillä ilmestyminen edeltää yleensä ikävää onnettomuutta.

Onko Kerstin Ilanderilla ollut kunnia tavata Mustion linnan kummituksia? Ei varsinaisesti, mutta ei hänkään talossa ole koskaan aivan yksin ollut.

– Kerran Mustiossa vieraili amerikkalaisia arvovieraita, joilla oli tiukat turvatoimet. Tarjouduin jäämään päärakennukseen yöksi päivystämään henkilökunnan puolesta. Aamulla puoli viideltä aloin imuroida pysyäkseni hereillä.

Kesken imuroinnin Kerstin kuuli ulko-oven avautuvan ja sulkeutuvan, sitten sisäoven avautuvan ja sulkeutuvan. Hän odotti turvamiesten saapuvan ja jatkoi puuhiaan.

– Kukaan ei kuitenkaan tullut, kunnes ovi kävi uudelleen. Pahoittelin, etten ollut aiemmalla kerralla keskeyttänyt imurointiani. Minulle vastattiin, ettei talossa käynyt kukaan aikaisemmin.

Vanhassa kartanossa on mieltä kiehtovia yksityiskohtia.

Päärakennuksessa säilytetään ravintolan lautasliinoja. Kerran tarjoilija käväisi hakemassa niitä, kun kuuli selvän yskäisyn. Hän huhuili hetken, mutta kukaan ei vastannut. Pian yskäistiin uudelleen. Tarjoilija muisti, ettei sisällä voinut olla kukaan, sillä varashälytykset olivat päällä. Liinat unohtuivat, kun hän pakeni paikalta.

Toinen Mustiossa juuri aloittanut työntekijä kulki linnassa huoneesta toiseen, ja aina hänen edessään ovi paukahti kiinni. Muita todistajia tällekään tapaukselle ei ole.

– Yksi lapsivieraistamme totesi, että kummitukset esiintyvät vain silloin, kun on yksin. Tämä voi hyvin pitää paikkansa, Kerstin tuumii.

Mustiossa herrasväen puisen päärakennuksen vieressä on henkilökunnan asumukseksi rakennettu komea kivirakennus. 180-vuotiaassa, Edelfeltiksi kutsutussa pytingissä oli aikoinaan torni, mutta se on purettu.

– Siellähän on sellainen meluava poltergeist, Kerstin mainitsee ohimennen.

Edelfeltissä on kuultu kristallikruunun putoamisesta syntyvä ääni sekä monenlaista muuta melua.

Kun linna toimi jo hotellina, Edelfeltiin majoitettiin yksittäinen asukas. Vastaanotossa sanottiin, että vieras saakin nyt olla ihan omassa rauhassaan. Aamulla asiakas ihmetteli, että muita oli sittenkin tullut, vieläpä varsin kovaäänistä sakkia. Portaita oli ravattu kovaan ääneen pitkin yötä. Asiakkaalle ei tohdittu kertoa, ettei mitään muita asiakkaita ollut.

Mustion linnan varatoimitusjohtaja Taina Sillander kertoo haamun toivottaneen hänetkin tervetulleeksi omalla hyisellä tavallaan.

– Tein työtä kassan takana, kun tunsin jonkun seisovan takanani. Sanoin ääneen: ”Mä lähden ihan kohta.” Viikkoa myöhemmin sama toistui, ja tunsin jopa kosketuksia niskassani. Hermostuin vähän ja ilmoitin, että mä teen vain työtäni ja tätä hotellia pitää saada myytyä asiakkaille. Sen jälkeen sain olla rauhassa, Taina naurahtaa.

Mustion linna

  • Vuonna 1560 perustetussa rautaruukissa toiminut tila Raaseporissa.

  • Päärakennus rakennettu 1783–92, suunnittelijoina arkkitehdit Christian Friedrich Schröder ja Erik Palmstedt. Aikoinaan Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus.

  • Linderin aatelissuvun omistuksessa vuosina 1766–1918, 1920–41 ja vuodesta 1985, jolloin Magnus Linder osti sen takaisin. Kartano on sää­tiöity ja Museoviraston valvonnassa. Tavoitteena on historiallisesti arvokkaan alueen säilyt­täminen.

  • Kartanohotellin yhteydessä toimii ravintola kokous- ja juhlatiloineen.

  • Opastettu linnakierros 2/8 euroa, mustionlinna.fi

Kommentoi »