Mustikka on karhun tärkeintä ravintoa – Tällä yllättävällä tavalla karhukin on tärkeä mustikalle

Karhu on ylivoimaisesti suurin ja väkevin petoeläimemme. Se on myös niistä ainoa, joka silloin tällöin aiheuttaa ihmisille vammoja. Siitä huolimatta karhu on kansalliseläimemme, eikä sitä vihata yhtä tunnollisesti kuin vaikkapa sutta.

Karhulla menee Suomessa melko mukavasti. Kanta on kasvanut vuosikymmeniä. 1960-luvun lopusta karhujen määrä on yli kymmenkertaistunut.

Miten suurimman suurpetomme lisääntyminen on muuttanut luontoamme? Ja lisääkö karhukannan kasvu riskejä ihmisille?

Karhun tunnetuin ominaisuus on se, että se nukkuu talviunta. Huhtikuun lopulla monet karhut ovat jo hereillä, loput nousevat talvipesistään toukokuussa. Talviuniaika kestää suurin piirtein lumipeitteisen ajan, joten ensimmäiset karhut vetäytyvät unille lokakuussa.

Täysikokoinen uroskarhu voi olla kaksi ja puoli metriä pitkä, reilusti yli metrin korkuinen ja painaa kolmesataa kiloa. Naaraat ovat uroksia kevyempiä ja säkäkorkeudeltaan matalampia.

Karhun hajuaisti on äärimmäisen hyvä ja näkö heikko.

Suomessa karhut syövät pääosin kasviravintoa, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola.

– Kun mennään pohjoisemmaksi ja luonto muuttuu karummaksi ja kylmemmäksi, lihan osuus korostuu.

Suurimmalle osalle karhuista olennaisinta ruokaa ovat marjat, joilla ne lihottavat itsensä ennen talviunia. Tärkein marja on mustikka, mutta myös variksenmarjaa menee karhun kitaan paljon. Lisäksi karhut syövät muita marjoja, kuten vadelmia ja hillaa.

Karhut syövät myös tuoreita lehtiä. Kojola kertoo, että vanhoilla asuinpaikoilla kasvavat voikukat maistuvat karhuille kevään ja kesän taitteessa.

– Jos sattuu olemaan syrjäinen vanha talonpaikka, niin siellä karhu voi käydä laiduntamassa.

Karhut ruokailevat haaskoilla, mutta myös saalistavat itse. Karhu voi tappaa aikuisen hirven, mutta Kojolan mukaan tutkimuksissa on selvinnyt, että enimmäkseen karhut saalistavat vasoja. Poronhoitoalueen karhuille helppoa saalista ovat erityisesti hiljattain syntyneet poronvasat.

– Ruotsissa tehtiin tutkimus, jossa sekä karhuilla että poroilla oli lähettimet. Sen perusteella yksi karhu tappaa poronhoitoalueella keskimäärin 11 poronvasaa poikimista seuraavan kuukauden aikana.

Luken tuoreimman, maaliskuussa julkaistun kanta-arvion mukaan Suomessa elää nyt 2 100–2 250 karhua. Karhujen määrä nousi vuoden takaisesta noin viidenneksellä.

Jos vertaa tilanteeseen melkein 60 vuotta sitten, karhukanta on yli kymmenkertaistunut. Kojola kertoo, että Erkki Pulliaisen arvion mukaan Suomessa oli vuonna 1968 vain 150 karhua.

– Voi kuulostaa karulta, mutta karhukannan elpyminen alkoi metsästäjien toiveista. Karhusta haluttiin uusi, kiehtova saaliseläin, Kojola sanoo.

Karhukantoja vahvistaakseen muutamat riistanhoitoyhdistykset rauhoittivat karhun omalla alueellaan 1970-luvun alussa.

Kojolan mielestä suomalaisten suhde karhuun onkin erilainen kuin vaikkapa toiseen suurpetoon, suteen. Karhuakin ehkä pelätään, muttei vihata samalla tavalla kuin sutta.

Vuoden 1993 metsästyslaissa lopulta kiellettiin sellainen metsästys, joka voi vaarantaa lajin kannan säilymisen.

Käytännössä Suomen karhukantaa onkin säädellyt jo pitkään ihminen. Karhulla ei ole luontaisia vihollisia.

Vaikka karhuja on nyt enemmän kuin viime vuonna, kanta pieneni vuosina 2020–22 peräti kolmanneksella. Se oli tarkoituksellista, sillä maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa pyrittiin taittamaan karhukannan kasvu, joka oli alkanut noin kymmenen vuotta sitten. Kanta oli vuonna 2019 huipussaan, yli 2 500 karhussa.

Vuosina 2018–21 karhuja ammuttiin vuosittain 300–400, selvästi enemmän kuin aiempina vuosina. Toissa vuonna tilanne muuttui. Luonnonsuojeluyhdistykset valittivat niin sanoitusta kannanhoidollisista metsästysluvista.

Asiaa käsiteltiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa saakka. KHO totesi, että kannanhoidolliset luvat olivat lainvastaisia. Kannanhoidolliset luvat oli myönnetty sillä perusteella, että niillä pidetään yllä karhunmetsästyskulttuuria ja hallitaan karhukantaa.

Karhu on kuitenkin EU:n luontodirektiivissä tiukasti suojeltu laji, jonka saa tappaa vain tietyin direktiivissä määritellyin perustein ja silloinkin vain, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Metsästyskulttuurin ylläpito ja kannan hallitseminen eivät tällaisia perusteita KHO:n mukaan ole.

Myös suden ja ilveksen metsästyslupia on todettu laittomaksi oikeudessa viime vuosina samasta syystä.

Lupien kaatumisen vuoksi karhunmetsästys on jäänyt selvästi aiempaa vähemmäksi. Vuosina 2022–23 karhuja kaadettiin noin 150 yksilöä vuodessa.

Luke arvioikin, että nyt havaittu karhukannan kasvu johtuu metsästämisen vähenemisestä. Karhu on tosin hitaasti lisääntyvä eläin, joten muutokset voivat näkyä karhukannassa viipeellä.

Karhuja on joka tapauksessa nykyään Suomen luonnossa huomattavasti enemmän kuin takavuosikymmeninä. Mitä siitä seuraa? Niillä alueilla, joilla karhuja on paljon ja hirviä suhteellisen vähän, karhut voivat syödä melkoisen osan hirvenvasoista, Kojola kertoo. Keskimäärin karhu syö tutkimusten perusteella viidestä seitsemään hirveä vuodessa, enimmäkseen vasoja.

– Ääritilanteissa Lieksan ja Ilomantsin suunnalla karhukanta on ollut niin tiheä, että kymmentä hirveä kohti on ollut yksi karhu. Sellaisissa tilanteissa karhut voivat saalistaa 30–50 prosenttia kaikista hirvenvasoista.

Ruotsalaisten tutkimusten mukaan karhut vaikuttavat susien saalistukseen, jos molemmat suurpedot elävät samalla alueella.

Sudet tappavat hirviä hitaampaan tahtiin kuin ilman karhun läsnäoloa: ne käyttävät saaliinsa entistä tarkemmin hyväksi ja turvautuvat haaskoihin tavallista enemmän. Samanlaisia havaintoja on tehty Yellowstonessa Yhdysvalloissa.

Karhulla on myös yllättävä kytkös mustikkaan. Karhun syömien mustikoiden siemenet jäävät ulostekasoihin. Ulosteessa mustikan siemen itää aikaisemmin kuin muualla, ja iso kakkaläjä on tietenkin myös jymäkkää lannoitetta, joka takaa kasvavalle marjalle ravinteet.

Suomessa karhu tappoi ihmisen edellisen kerran vuonna 1998, kun lenkkeilijä joutui Ruokolahdella emokarhun ja poikasten väliin. Tilanteita, joissa karhu hyökkää ihmisen kimppuun, sattuu Suomessa ehkä keskimäärin yksi vuodessa. Yleensä metsästyksessä haavoittunut karhu käy ihmisen päälle. Toinen vaihtoehto Ruokolahden tapauksen kaltainen onneton sattuma, jossa emokarhu tulee yllätetyksi ja puolustaa poikasiaan.

Muualla maailmassa ihmisiä on kuollut useammin kohtaamisissa karhujen kanssa. Euroopassa Romaniassa elää Venäjää lukuun ottamatta Euroopan suurin karhukanta, jopa 8 000 yksilöä. Maan ympäristöministeriön mukaan 2016–2021 yhteenotot karhun kanssa vaativat 14 ihmishenkeä.

Romanian tilanne on kuitenkin varsin erilainen kuin Suomessa, Kojola kertoo. Karhukanta elää pääosin Karpaattien vuoristoissa ja metsissä. Kanta on todella tiheä. Kun elintilasta ja ravinnosta tulee puutetta, karhut lähtevät etsimään syötävää ihmisten elinpiiristä.

– Karhut saattavat tulla nälän ajamina ihmisten puutarhoihin, syömään hedelmiä. Jossain tapauksissa on voinut käydä niin, että hedelmäpuitaan puolustavan ihmisen yritykset karkottaa karhu ovat saaneet karhun käymään kimppuun kohtalokkain seurauksin.

Lähteet: Suurpedot.fi, Luken kanta-arvio.