Musta kyy on suomalainen poikkeus – ja mustista kyistä suurin osa on naaraita

Vaikka kyy saatiin viime vuonna vuosikymmeniä kestäneen lobbauksen ja odottelun jälkeen vihdoin rauhoitettua, suosittu luontokappale se ei edelleenkään ole.

Kyyn häijy ulkonäkö ja myrkyllisyys herättävät monissa pelkoa ja jopa inhoa.

Evoluution kannalta ihmisen on ollut järkevää suhtautua välttelevästi käärmeisiin, hämähäkkeihin ja muihin mahdollisesti vaarallisiin otuksiin. Monista tarinoista kuitenkin huomaa, että mielikuvitus lähtee käärmeiden suhteen helposti laukalle.

Erään käsityksen mukaan kyy kiipeäisi puuhun synnyttämään, koska sen poikaset ovat erittäin myrkyllisiä, ja ne purisivat emonsa kuoliaaksi heti synnyttyään. Ihanko oikeasti? Ei pidä paikkaansa.

Kyyn asemasta suomalaisessa kansanperinteessä kertoo sekin, että maassamme on perin niukasti lajin mukaan nimettyjä paikkoja.

Tai onhan meillä sentään Kyyjärven kunta, joka mainostaa itseään sloganilla ”Kyy York – pieni kylä, suuri sydän”.

Vain keskisuomalainen huumori taipuu moiseen viännökseen. Kyllä huomaa, että varsin kaukana maan länsiosassa sijaitseva Kyyjärvi kuuluu itse asiassa savolaismurteiden alueeseen.

Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja Euroopan yleisin myrkkykäärme. Sen poikaset syntyvät elo-syyskuussa. Kivet varastoivat kesällä auringon lämpöä. Lämpöisten kivien turvin käärme pysyy liikkeessä pitkälle syksyyn.

Suomi sijaitsee niin pohjoisessa, että tänne on kehittynyt aivan omanlaisensa värimuoto: musta kyy. Selitys erikoiselle värille on käärmeen vaihtolämpöisyys.

Mustat kyyt imevät auringon lämpöä kehoonsa tehokkaammin kuin vaaleammat, sahalaitaiset lajikumppaninsa. Siitä syystä musta kyy pystyy olemaan aktiivinen pidemmän aikaa päivästä kuin vaalea, ja voi jatkaa liikkumistaan pitkälle syksyyn.

Mustien kyiden osuus kasvaa pohjoiseen mentäessä. Pohjois-Suomessa enimmillään jopa puolet tietyn alueen kyistä voi olla mustia. Niistä suurin osa on naaraita.

Etenkin synnyttävä emokyy tarvitsee runsaasti energiaa. Mustan värin tuoma pienikin lisäys käärmeen saamaan lämpömäärään on merkittävä.

Voisi kysyä, että jos mustasta väristä on niin paljon etua kyyn kaltaiselle vaihtolämpöiselle eläimelle, miksi kaikki pohjolan kyyt eivät ole mustia. Väristä on kuitenkin myös haittaa, sillä lumihangella, vaalealla paistattelu kalliolla ja lehtikarikkeessa tumma kyy erottuu helpommin kuin vaalea.

Musta on siis useimmiten huono suojaväri. Sen vuoksi käärme päätyy todennäköisemmin haukan, ketun tai muun pedon suuhun. Jokaisella värityksellä on hyvät ja huonot puolensa, joten eriväriset kyyt pärjäävät Suomen luonnossa.

Mustan kyyn sahalaitakuvio ei erotu. Siksi sen voi sekoittaa helposti rantakäärmeeseen, joka on kyiden tapaan varsin kookas ilmestys.

Helpoimmin kyyn erottaa rantakäärmeestä silmän ja pään muodon avulla. Kaiken kaikkiaan kyy on myrkkykäärmeenä häijymmän ja jotenkin pelottavamman oloinen. Sen punaisen silmän keskellä on pystyasennossa viirumainen pupilli, kun taas rantakäärmeen silmäterä on pyöreä.

Lisäksi kyyn kuononkärki on sivulta katsottuna jyrkkäkulmainen, kun taas rantakäärmeellä pää on lempeän pyöreä.

Kun kyy kiertyy kerälle ja nostaa päänsä pystyyn, se voi näyttää kobran tapaan kolmiomaiselta.

Kyyn pituus vaihtelee vastasyntyneen 20 sentistä yli viisivuotiaan yksilön lähes metriin. Kyy voi elää jopa 15–25 vuotta.

Rantakäärme on keskimäärin kookkaampi kuin kyy. Suomen suurin rantakäärme on ollut jopa 1,3 metrin pituinen.

Kaikilla rantakäärmeillä ei ole keltaisia niskatäpliä, joten joissakin olosuhteissa sekaannus kookkaaseen mustaan kyynaaraaseen on mahdollinen.

Kyy on ainoa suomalainen myrkkykäärme. Myrkyn avulla se lamauttaa saalistamansa eläimet, kuten sammakot, pikkujyrsijät ja linnunpoikaset.

Kyyllä ei ole ravinnon pureskeluun sopivia hampaita, joten myrkky toimii myös saaliseläimen hajottamisessa.

Lajin myrkyllisyys saattaa vaihdella sen mukaan, miten pitkä aika on kulunut sen edellisestä saalistuskerrasta. Kyy saalistaa yleensä noin kerran viikossa, ja myrkkyrauhasen täyttyminen kestää noin viisi päivää.

Kyy saattaa purra, vaikka sen myrkky olisi laimentunut. Tällöin purema ei ole ihmiselle vaarallinen.

Jostain syystä kansan suussa on levinnyt sellainen urbaanilegenda, että kyynpoikaset olisivat myrkyllisempiä kuin vanhemmat kyyt. Nykytutkimuksen mukaan väite ei pidä paikkaansa.

Muiden luontokappaleiden tavoin kyy yleensä väistää ihmistä ja luikertelee karkuun jo pelkästään tantereen töminän pelästyttämänä. Kyy saattaa purra ihmistä ainoastaan yllätettynä, ja sen isku on salamannopea.

Vaikka Suomessa kuoleekin todennäköisemmin ampiaisen pistoon kuin kyyn puraisuun, kannattaa pureman sattuessa hakeutua lääkäriin, sillä osa ihmisistä on myrkylle yliherkkiä. Ensiapu löytyy kyypakkauksen sisältämästä kortisonista, mutta voimakkaassa tapauksessa tarvitaan lääkäriltä käärmeseerumia.