Apu

Muska Babitzin on Handensa kanssa tulinen pariskunta: "Me mennään vaistonvaraisesti päätä pahkaa seinää päin!"

Muska Babitzin on Handensa kanssa tulinen pariskunta: "Me mennään vaistonvaraisesti päätä pahkaa seinää päin!"
Muska Babitzin on elänyt rockisti, jäänyt lapsettomaksi kun oli kiire elää ja kokenut Helsingin kujat, Amerikan raitit ja rakkaidensa kuolemat. Hän on elänyt Handensa kanssa viisi vuosikymmentä elämää, jolle ei vertaa löydy. Nyt Muskalla on tehtävä: saada viisi vuosikymmentä vierellä kulkenut, kaiken yhdessä kokenut aviomies Hande kuntoon ja irti ylikiloistaan.
Julkaistu: 31.8.2022

Tuskin Marija ”Muska” Babitzin on ehtinyt ottaa paria askelta lapsuudenkotinsa nurkilla Eirassa, kun kaunis aikuinen nainen pysäyttää hänet. Irja Sievinen, 81, on entinen malli ja arkkitehti, joka on asunut Engelin aukiolla koko ikänsä. Hän kertoo Muskalle muistavansa hyvin Babitzinin perheen ajalta kun he asuivat Huvilakatu 27:ssä Muskan elämän ensimmäiset yhdeksän vuotta.

Irja Sievisen muistelot virtaavat vuolaina. Hän sanoo, että nyt koko päivä sai piristyksensä.

Muska tapaa Engelinaukiolla koko ikänsä asuneen arkkitehdin Irja Sievisen, 81, joka näkee Muskan vanhoilla kotikulmillaan. Sievinen muistaa Babitzinin perheen hyvin vuosikymmenten takaa.

Samanlaisia kohtaamisia Muskan, 70, elämä on täynnä: hän on tunnistettavasti saman näköinen kuin aina ja saattaa kävellä Helsingin kaduilla päivittäin rivakasti useiden kilometrien matkoja. Hihasta tarttuvia pysäyttelijöitä riittää, kysymyksiä, tarinoita ja muistoja.

Samanlaista oli meno Muskan isoveljien Sammyn ja Kirkan kanssa Stadin kaduilla, kättelijöitä, halaajia, selkään taputtelijoita joka nurkalla. Kesti ikuisuuden, ennen kuin Babitzinin pojat pääsivät perille sinne minne olivat matkalla.

Kesäkuun lopulla 70 vuotta täyttänyt Muska on nyt Babitzinin suvun vanhin. Lapsuudenperheestä ovat kuolleet isä Leo ja äiti Elizabeth sekä veljet Sammy ja Kirka, Sammy menehtyi 24-vuotiaana auto-onnettomuudessa huhtikuussa 1973. Kirka, 56, kuoli äkillisesti aortan repeämiseen tammikuussa 2007. Jäljellä ovat Muskan lisäksi pari vuotta nuorempi Georgij (eli Ykä), ja 1961 syntynyt Anna.

Olet nyt tunnetun suvun tunnetuin ja näkyvin edustaja. Millainen asema se sinulle on?

– En ajattele sellaisia tippaakaan! Paitsi ehkä, kun käyn suvun haudoilla Hietaniemen ortodoksisella hautausmaalla, jonne kävelen usein. Istutan ja kastelen kukkia, siivoan ja muistelen. Jonkun pitää haudoista huolehtia, koska siellä käy niin paljon faneja, eikä perikunta ole huolehtinut maksullisesta hautahoidosta. Kesällä katselin, löytyisikö läheltä vapaita paikkoja meille. Pitää mennä varaamaan, kun lomakausi päättyy.

Hannu "Hande" Salakan ja Muskan yhteinen matka on vienyt muun muassa USA:n suurkaupunkeihin, Hawaijille ja erämaan rauhaan Kirkkonummelle. Nyt asutaan Helsingin Taka-Töölössä, jossa umpikorttelin suojaisa piha on parille tärkeä keidas.

"Kyllä me on elämän aikana tapeltukin, mutta vuosien mittaan oppii luovimaan"

Kesäkuussa ilmestyi Sauli Miettisen kirjoittama Muska-elämäkerta (Like). Tai oikeammin: se on Muskan elämänkumppanin Hannu ”Hande” Salakan muistiinpanoihin ja arkistoihin pohjaava tarina kahden seikkailijan matkasta, ja koska Hande on pariskunnan muisti, kertomus painottuu paljolti hänen kirjauksiinsa ja mielipiteisiinsä.

Muskan puheissa me-sana tarkoittaa Handea ja häntä. Kun hän varaa hautapaikkaa, se on heille. Vaikka Hande, 71, on luterilainen, hänellekin löytyy sija Muskan viereltä. Vierekkäin he ovat vaeltaneet jo 51 vuotta, tehneet aina töitä yhdessä ja viettäneet 24/7-yhteiseloa.

Mitä noin pitkä ja tiivis kumppanuus vaatii?

– Kaveruutta, huomioonottamista, vähän periksi antamista – vaikka kuiskuttaisinkin itsekseni, että haista paska. Kyllä me on elämän aikana tapeltukin, mutta vuosien mittaan oppii luovimaan. Hande on paras kaverini ja muistini, mulla ei ole muistia, Muska väittää.

Muskalla on tarkoitus saattaa Hande taas parempaan kuntoon. Painoa ja mahaa pois, jalat kuntoon ja lopultakin pitäisi saada selvyys siihen, mikä Handen keuhkoja vaivaa. Kuvissa ei näy mitään, mutta yskä on paha ja keuhkokuumeet uusivat. Muska saa Handen kyllä kuntosalille, muttei kävelemään, kun jalat ovat sökönä ja heikot.

– Tähän ikään mennessä kaikki on koettu ja nähty. Töitä haluan tehdä, laulaa ja tehdä keikkoja. Joka päivä selvitän minne voisi mennä keikalle, otan yhteyksiä, soitan, kirjoitan viestejä. En jaksaisi vielä jäädä peukaloita pyörittelemään. Hannu olisi halunnut lopettaa koko keikkailun osaltaan jo monta vuotta sitten, mutta jatkanut kun minä haluan käydä keikoilla. Hande toimii autokuskina ja kitaristina.

Muska kuvailee normipäiväänsä: aamulla laitetaan Hannulle aamiainen, yhdeksän kymmenen maissa alkaa soittelukierros, kello 11 Hannulle välipala.

Lisää puheluja, aikatauluttamista, bändin kundien kanssa sopimisia, tietojen etsimistä netistä. Neljän viiden maissa lämmin ateria, keskeneräisten hommien lopettelua ja ilta Netflixin, C Moren tai Areenan tarjonnassa: sarjoja, tiedeohjelmia, dokumentteja.

Näin viikolla, viikonloppuisin Muska on keikoilla. Silloin rokki raikaa, omat vanhat hitit soivat pienemmällä tai suuremmalla kokoonpanolla, tai sitten Kirka Tribute -ohjelma ja seitsenmiehinen bändi vievät Kirkan hittien pariin.

"Jos kilttiä Kirkaa kiusattiin, menin väliin ja vedin kiusaajia turpaan."

Hän nauraa usein, kovaäänisesti, odottamattomissa kohdissa, ja tehostaa puhetta väkevillä jooh-jooh-huudahduksilla.

Muska on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen rokkimimmi. Isoveljistä musatartunnan saanut, näyttävä, rohkea ja tekemisissään ehdoton: ei kompromisseja.

– En tiedä, mistä se voima tuli ihan alusta lähtien. Sanoin Kirjoita postikorttiin -biisistä, että tämä tai ei mitään. Mä niin rakastin kaikkea rokkimusiikkia ja sitä hippikautta, Kirkan loistavaa The Creatures -bändiä. Olen aina saanut tehdä sitä mitä olen halunnut. En ole koskaan kuulunut sellaiseen artistikaartin, joka on todella ollut huipulla ja tienaa. Ehkä paineita periksi antamiselle on ollut vähemmän kuin menestyneemmillä. Mutta toimeen on tultu näinkin.

Hande ja Muska vuonna 1974.

Oletko mielestäsi rohkea?

– Joo, olen aina ollut. Jos jotain epäoikeudenmukaista tapahtuu, suututtaa ja puutun. Jos esimerkiksi kilttiä Kirkaa lapsena kiusattiin, menin heti väliin ja vedin kiusaajia turpaan. En pelkää, olen ollut kauhea tuittupää tuossa mielessä, en katso miten iso on vastassa.

"Me mennään vaistonvaraisesti päätä pahkaa seinää päin! Siinä on myös tullut luottamusta vääriin ihmisiin, vääriä ratkaisuja ja kumppaneita."

Myös Hande Salakan ja Muska Babitzinin taival on ollut suurieleistä ja usein raisua. Elämä on irtiottoja täynnä, mantereen ja ammatin vaihdoksia.

– Intuitiolla on aina pelattu. Hande hyvin usein haistaa ennakkoon, että tuo menee tolleen, tämä menee näin, Handella on hirveän hyvä vaisto. Minä olen samanmoinen, ja niin me mennään vaistonvaraisesti päätä pahkaa seinää päin! Siinä on myös tullut luottamusta vääriin ihmisiin, vääriä ratkaisuja ja kumppaneita. Myyntimiehet lähtivät vihollisen leiriin ja tämmöistä, Muska rämähtää nauramaan.

Muska kertoilee, miten Hannu otti joskus nuorempana yhteen portsareiden kanssa.

– Nehän oli ihan hirveitä. Hyökkäsin heti parimetrisen portsarin selkään ja siinähän sitten tanssittiin kimpassa. En voi sietää epäreilua käytöstä.

Muuten Muska on sitä mieltä, että temperamentti on kerrassaan laantunut Muska-kirjaan tallentuneista ajoista.

– En ole raivonnut enää vuosikausiin! Ykän kanssa otin yleensä yhteen. Ykä muistuttaa eniten meidän faijaa, sitä ehdottomuutta ja idioottimaisuutta, mutta me ollaan parhaat kaverit, ja välillä räjähti silkasta rakkaudesta.

Vaan ei enää.

Suru vei pariskunnan suuren länteen ja farkkubisnekseen

Tammikuussa 1985 tapahtui kauheita. Leo Babitzin menehtyi sydänkohtaukseen kotona, keittiönpöydän ääreen. Muska lykkäsi isän kuoleman surun käsittelyä. Kuormitus ja väsymys kävivät liian koviksi, paineet muuttuivat paniikiksi, Muska päätyi kuukaudeksi Lapinlahden sairaalaan lepäämään.

Pian sen jälkeen Hande ja Muska lähtivät muusikkoystäviensä luokse New Yorkiin ja sieltä Los Angelesiin. Vapauden tunne ja rakkaus iskivät täysillä. Lyhyen harkinnan jälkeen he päättivät jättää kaiken tutun ja muuttaa Los Angelesiin.

Samalla loppui monenlaisia kokemuksia antanut ohjelmatoimistoura, jonka kautta Muska ja Hande olivat tutustuneet maailmantähtiin.

– Vitsi, että se meidän kiertuemyynnin aika oli antoisaa! Matkusteltiin usein bändien kanssa Eurooppaa ristiin rastiin. Tutustuttiin järjestäjiin, maailmantähtiin takahuoneissa, minua kiinnosti se maailma ja alansa lahjakkaimmat osaajat valtavasti. Mitään en anna pois siitä!

Wilson Pickett, Iggy Pop, Elvis Costello, Johnny Lee Hooker, Albert King... Muska listaa suosikkejaan artisteista, joiden kanssa he työskentelivät. Vaikkei Muska mielestään mitään muista, bändien soittajat, jenkkiautojen merkit ja mallit, niiden sisustus, festivaalit, loistavimmat keikat soljuvat tuosta vain.

Muska oli ollut matkatoimisto, hän vastasi aikatauluista, lennoista, kuljetuksista, yöpymisistä, ruokailujen järjestämisistä, kiertuelaisten toiveiden täyttymisistä. Vuorokauden tunnit eivät tahtoneet riittää, yöuni katosi, paineet kasvoivat hallitsemattomiksi.

Sisarukset Muska ja Anna sekä Vicky Rosti farkkumuodissaan Venice Beachin rannalla vuodenvaihteessa 1986-87.

Ohjelmatoimiston pyörittäminen loppui rapakon taakse muuttoon. Pian he hoksasivat Jenkeissä ollessaan, miten suuri kysyntä Suomessa oli legendaarisille Levis 501 -farkuille, ja he ryhtyivät vaatebisnekseen, toimittamaan konttikaupalla farkkuja Suomeen.

– Alussa se oli hyvin kannattavaa. Sitten sekin vain loppui, farkkujen kysyntä hiipui, ne eivät enää olleet in-juttu Suomessa. Jenkeissä kohdallemme osui myös vaarallisia yhteistyökumppaneita, huumediilereitä, narkkareita, ryöstöjä, mustien rauhattomuuksia meidän kotinurkilla, viimeisenä tuhoisa maanjäristys. Minua vaivasi kova koti-ikävä, omien ihmisten ikävä, vaikka lennätimme Annan lapset Valentinin ja Natalian usein meille kylään. Hande olisi halunnut jäädä sinne, minä en voinut.

"Hande on lopetellut moneen kertaan alkoholin käyttöä"

Albert Järvinen oli ollut 1960-luvulla Handen parhaita ystäviä ja soittokaveri, joka opetti Handelle kirjoista löytämiään soitto-otteita ja kikkoja. Siihen aikaan muusikkopiireissä pössyteltiin marijuanaa, vahvempiakin aineita liikkui.

Yhtä yleistä oli aineiden käyttö Amerikassa, jossa Hande osallistui siihen muiden mukana, mutta LSD:n hän jätti yhden rankan kokemuksen jälkeen.

Muskaa eivät päihteet, ei edes alkoholi nautintoaineena, kiinnostaneet. Nykyään punaviini kyllä maittaa.

"Olen niin syntymähöperö, etten aineita tarvitse. Orfeus-bändini keikat ajatettiin isolla Buick Electralla, joka oli niin täynnä hasiksen savua, että aina kun nousin siitä, hihittelin vain."

Muska Babitzin (oik.) ja Hande Salakka (kesk.) Helsingin Käpylässä 1970-luvun alussa. Bussista kameraa katselee Muskan Orfeus-yhtyeen basisti Klaus Stolt.

– Olen niin syntymähöperö, etten aineita tarvitse. Orfeus-bändini keikat ajatettiin isolla Buick Electralla, joka oli niin täynnä hasiksen savua, että aina kun nousin siitä, hihittelin vain. Suurin osa näistä muusikoista on jo edesmenneitä. Meillä kotona kukaan ei käyttänyt huumeita, ei Kirka eikä Sammy, vaikka myöhemmin asuttiin Maunulassa, joka oli silloin huumeiden pääkeskus. Isä oli täysraitis, äidin saimme houkutelluksi juomaan viiniä vasta aivan hänen viime vuosinaan.

Tuoreessa kirjassa Hande kutsuu itseään alkoholistiksi.

– Kyllä se sitä vähän on, lopetellut moneen otteeseen. Kahden kuukauden tauon jälkeen repsahti juhannuksena, kun kavereita tuli mökille, ei pystynyt olemaan ilman, vaikka tietää, että haimatulehdus voi uusia, Muska sanoo.

Tupakasta Hande on keuhko-ongelmineen päässyt irti, Muska taas ei. Ja sehän kuuluu äänessä. Nuoruuden keikoilla joku saattoi huutaa yleisöstä, että älä rääy, ja kriitikot kirjoittivat, että tyttöhän kirkuu kuin kalalokki Kauppatorilla. Nyt kun joku käy keikan jälkeen kehumassa Muskan ääntä, hän sanoo, että voi, voi, ennen se oli niin kirkas ja selkeä.

Keikan jälkeen Muska jää signeeraamaan t-paitoja, ja lähikontaktissa ihmiset juttelevat niitä näitä.

– Usein he muistelevat Kirkaa ja Samia, saattavat kertoa, että minultakin veli menehtyi. Veljien muistelu on minusta täysin luonnollista, itsestään selvää, se kuuluu asiaan. Vaikkei minulla mitään uutta sanottavaa ole, ei silloinkaan, kun toimittajat soittelevat erilaisina vuosipäivinä.

Sisarukset Kirka ja Muska Babitzin 1970-luvun lopulla.

Nämä velikullat, Sammy ja Kirka: oletko kateellinen heidän valtaisalle menestykselleen?

ꟷ No, en sitten tippaakaan! En ole ikinä ollut, vaan tosityytyväinen, että niillä meni niin hyvin. Olin niin ylpeä niistä! Seurasin Kirkan keikkoja aina Creatures-ajoista lähtien mahdottoman ylpeänä. Pidin häntä ihan parhaana laulajana. En sen takia, että se oli veljeni, vaan koska se oli paras laulaja, mitä maa päällään kantaa. Näin myös miten kovan hinnan he joutuivat urastaan maksamaan. Kirkallakin kesti todella kauan ennen kuin hän nousi kaikkien tietoisuuteen.

"Miksi Kirkaa ei hoidettu kuntoon?"

Vuonna 1988 Kirka levytti Surun pyyhit silmistäni -levyn, joka iski kultasuoneen. Se myi yli 200 000 kappaletta. Se muutti Kirkan imagon ja teki hänestä koko kansan rakastaman iskelmätähden.

Se myös oli kappale, jota Kirka ei millään olisi halunnut levyttää. Hän tunsi tarttuvansa musiikkiin, josta ei pitänyt.

ꟷ Olin todella tyytyväinen, että Kirkalla alkoi lopultakin mennä taloudellisesti hyvin: hän sai vihdoinkin sen mikä hänelle kuului. Mutta musiikillisesti se oli hyppy väärään suuntaan, eivät ne huonoja olleet ne tekeleet, ja tiedän, ettei musiikillinen periksi antaminen ollut hänelle itselleenkään helppoa. Mutta kun on viisi lasta ja isot verovelat, niin ihan vain selvitäkseen hänen oli otettava se hyppy. Isommassa maassa Kirkan ei olisi tarvinnut tehdä niitä Surun pyyhit silmistäni -juttuja.

Eniten Muska sanoo yhä miettivänsä veljensä kohdalla sitä, että Kirkan viimeisten aikojen kohdalla olisi pitänyt toimia.

– Ihmettelen, miksi ne läheiset, jotka olivat hänen kanssaan tekemisissä päivittäin, eivät tehneet mitään? Kun oli ilmiselvää, miten huonosti Kirka voi: kummallinen kupu pallean kohdalla ja outo väri kasvoilla, jotain on aivan pielessä.

"Valentin ja hänen vaimonsa Anu kävivät katsomassa Handea sairaalassa ja veivät multa terveisiä. Ihan kuin se olisi ennakoinut jotain pahempaa – ja sitten meidän Kirka kuoli. Se oli heikkoa aikaa meikäläiselle."

Joulun 2006 alla Hande oli joutunut haimatulehduksen takia sairaalaan ja Muska oli täysin poissa tolaltaan.

– Olin ihan kaput, en kyennyt menemään sairaalaan Handea katsomaan. Kun on pitkä liitto, tuollainen sattuu ihan älyttömästi. Valentin ja hänen vaimonsa Anu kävivät katsomassa Handea sairaalassa ja veivät multa terveisiä. Ihan kuin se olisi ennakoinut jotain pahempaa – ja sitten meidän Kirka kuoli. Se oli heikkoa aikaa meikäläiselle.

Kirkan kuolema tuli Muskaa lähelle myös fyysisesti. Kirkalla oli sattunut olemaan vapaata, ja kun ei ollut Handea kyytimiehenä viemässä Muskaa keikalle Porvooseen, Kirka lähti heittämään hänet sinne autonkuljettajansa kanssa, Kirkalla ei ollut ajokorttia.

– Kirka osti vielä nakkisämpylät matkalla. Keikan aikana se oli jumankauta aivan voimaton, ei jaksanut olla pystyssä, otti Seurahuoneelta hotellihuoneen ja makasi siellä. Olisiko jotain voinut tehdä, ennen kuin Kirkan aortta repesi? Pitkään ajattelin, että voi perkele, kun olisi tajunnut viedä sen vaikka korvista jollekin spesialistille. Jotenkin vain ei saanut puututuksi. Vaikka olisi pitänyt.

Nuorena tie vei ja omat lapset jäivät saamatta

Nuoruudessa Muskalla ja Handella oli niin paljon menoa ja meininkiä, että lasten hankinta lykkääntyi – kunnes oli liian myöhäistä.

Mutta Muskan sisaruskatraalla oli lapsia niin runsaasti, että heitä sai lainaksi ja rakkaiksi. Nopeasti Muska laskee olevansa 14 lapsen täti, ja tällä hetkellä 19 lapsen isotäti. Eniten kiva täti on ollut tekemisissä Annan lasten, eritoten Natalian ja Valentinin, sekä tämän jo teini-ikäisten kaksostyttärien kanssa.

Lapsettomuuteen tulee ihmisen elämässä uusi aspekti siinä vaiheessa, kun alkaa itse tarvita apua. Se aika on Muskalla ja Handella nyt päällä. Ei uskalla keikkua tikkailla, siirrellä raskaita huonekaluja, eikä varsinkaan koronasumpun aikana toimia niin kuin ennen.

Osaatteko pyytää apua?

– Kyllä, ja sitä tulee heti. Meidän bändin kunditkin tulee kiipeilemään katon­rajaan, jos on tarpeen, ja lapset tulee ihan milloin vain, kun apua tarvitsee. Ne on todella kilttejä ja kivoja ihmisiä, joiden avuliaisuudella ei ole mitään rajoja. Jatkuvasti soittelevat ja kyselevät, miten jaksetaan. Aina heillä on aikaa tulla, jos tarvitaan. Ja jos jotain sattuu, he tulevat heti, vaikka Valentin ja Natalia molemmat ovat normaaleissa päivätöissä. Ja minua melkein kymmenen vuotta nuorempi Annakin käy kylässä usein.

49 vuoden harkintaaika päättyi ja Muska ja Hande menivät naimisiin

Kesällä 2020, pahimman koronakurimuksen aikaan Muska ja Hande menivät naimisiin 49-vuotisen yhteiselon jälkeen.

– Ei se mikään Hannun hurja rakkaudentunnustus ja kosinta ollut vaan päätettiin, että nyt. Kaikki on selkeämpää, jos jompikumpi jää leskeksi. Maistraatissa käytiin ja sen jälkeen mentiin Mamma Rosaan pitsalle, otin saman poropitsan kuin aina.

51 yhteistä vuotta takana, kaksi vuotta naimisissa.

Seitsenkymppisen etuoikeudella Muska summaa menneitä.

– Kaikki on koettu ja nähty. On ollut paljon rakkautta ja iloa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, aitoa onnea ja suurta surua. Toivon ennen kaikkea terveyttä kaikille lapsille ja lastenlapsille ja sisaruksille. Että lapsilla olisi kaikki ok, menestyisivät siten kuin itse toivoisivat. Nuorempana kun oli rahapulaa ja ongelmaa, se huolestutti tosi paljon. Koskaan ei ole ollut mikroyrittäjän elämä riskitöntä, ja usein on otettu suuriakin riskejä, ja luotettu, että tämä juttu kantaa. Nyt on tasapainoisempaa, minulla on taiteilijaeläke, Handella omaa eläkettä.

Muska kohottautuu ja julistaa innoissaan.

– Minulla on ollut todella värikäs elämä, varsinkin Handen kanssa, kaikki ne seikkailut, jotka on käyty läpi. Ei yhtään tylsää hetkeä, aina on ollut jotain säpinää. Ja sehän sopii mulle. Katsotaan miten meidän lopulta käy tuon parhaan ystäväni kanssa. Että mikä se loppu on ennen samaan hautaan asettumista.

Juttelukaverin perusteellisesti halattuaan Muska lähtee loikkimaan pitkin Töölön mäkisiä katuja kotia kohti. Handelle pitää laittaa lempiruokaansa.

Ja tuskin Muska ehtii astua kadulle, kun joku nainen tarttuu hihasta:

– Hei, olen luokkakaverisi oppikouluajoilta, tule mukaan meidän faceryhmään! Ja miten ihmeessä et ole muuttunut lainkaan!

Juuresi ovat Venäjällä ja Ukrainassa. Mitä ajattelet tämän päivän kauheasta tilanteesta, Muska?

Babitzinin perhe varttui sodanjälkeisessä Suomessa. Ryssiteltiinkö teitä?

ꟷ Eirassa ei ikinä, siellä oli niin monikansallinen yhteisö. Maunulassa kyllä, se meni toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Otti siinä vähän nokkiinsa, muttei se mitään kauheaa jälkeä jättänyt.

Babitzinien ensimmäinen joulu Maunulassa vuonna 1961. Kuvassa Kirka (vas.), Leo-isä Ykä sylissään, Elisabeth Anna sylissään, Muska ja Sammy.

ꟷ Mutta meidän faijahan sai raivokohtauksia, jos joku kehtasi yhtään mitään sanoa. Hän oli sentään ollut rintamalla viisi vuotta kuten veljensäkin. Faija oli ihan kalpeana raivosta, jos kuuli että meille lapsille sanottiin jotain, oli heti puolustamassa meitä.

Leo Babitzin emigroitui Suomeen 1936, kelpasi kohta kyllä venäläisiä tappamaan, muttei saanut rintamamiespalstaa, kun ei ollut Suomen kansalainen. Neuvostoliiton passia hänellä ei ollut koskaan. Nansen-pakolaispassilla hän eli, kunnes vuosikymmeniä myöhemmin otti Suomen kansalaisuuden rintamamieseläkettä saadakseen.

Muskan isovanhemmat Sofia ja Mihail Babitzin muuttivat vallankumouksen jälkeen Pietarista Karjalaan. Sofia on kuvassa vasemmalla.

Leon isänisoäiti oli Krimin suurruhtinatar, ja toisen puolen isoäiti oli suurtilallinen Ukrainan sydänmailla. Juuret ovat syvällä sekä Venäjällä että Ukrainassa.

ꟷ Kun elettiin Handen kanssa USA:ssa vuosikymmeniä sitten, mietittiin, että miksi ihmeessä Suomi ei liity Natoon! Oli suuri virhe, ettei sitä tehty jo ajat sitten. Ehdottaisin kaikille, että älkää matkustako Turkkiin, älkää ostako turkkilaista tavaraa, kun siellä on vallassa Suomen Nato-jäsenyyttä jarruttava diktaattori.

Muska miettii, että hänen pitäisi keksiä jotain, millä auttaa ukrainalaisia.

ꟷ Voisin vaikka tulkata, kun he kaikki puhuvat venäjää. Oma venäjäni on ihan toimiva, en minä mitään teknisiä asioita osaa, en kyllä suomeksikaan, mutta arkikielen kyllä. Me koko poppoo käytiin Tabunovin venäläistä koulua, joka hiipui siihen, että enää ei ollut lisää Babitzineja tulossa: koulutalo purettiin ja tontti Lönkan ja Mannerheimintien nurkalla myytiin. Varat siirtyivät Tabonovin testamentin mukaan meidän seurakunnalle.

9 kommenttia