Jättimäiset muoviröykkiöt saavat vihannekset kasvamaan, mutta ne ovat myös suuri ongelma

The Atlanticin englanninkielisen artikkelin voit lukea tästä linkistä. Juttu on julkaistu alun perin toukokuussa 2024.

Perheeni omistaa hedelmä- ja vihannestilan Yhdysvaltain Uudessa-Englannissa ja joka vuosi peitämme noin neljänneksen 20 hehtaarin viljelyalasta katemuovilla. Muovirullat, 150 senttiä leveät ja 1 200 metriä pitkät, asetellaan koneeseen, jota isäni ja minä kutsumme tuttavallisesti muovittajaksi.

Traktorin perään kiinnitetty laite sylkee katetta täydellisesti koholla olevan kasvualustan päälle ja kääntää lopuksi multaa muovin reunojen päälle, jotta kate pysyy tiukasti paikoillaan koko kasvukauden ajan. Jokaisen rivin päässä kone pysähtyy ja nousee ylös maasta. Astelen sen luo, asetun haara-asentoon vajaan metrin levyisen kummun ylle ja upotan lapion ohuen muovikerroksen läpi, kunnes muovi irtoaa traktorista. Seuraavien kuukausien aikana tomaatit, kurpitsat ja melonit kasvavat huomattavasti tehokkaammin näillä pelloilla nimenomaan katteen ansiosta. Mutta kasvukauden jälkeen meille jää jälleen kasa käytettyä ja käyttökelvotonta muoviroskaa.

Palaamme pelloille ja viillämme rivit keskeltä auki. Tartumme muovin liepeeseen ja revimme, kiskomme ja potkimme mullan alle hautautuneen reunan esiin. Muovi on jo valmiiksi rikkaruohojen repimä, auringon ultraviolettisäteiden hajottama, jalkojen talloma ja traktorin renkaiden jyräämä, ja rivin loppuun päästessä se on repeytynyt aivan riekaleiksi. Yritän rullata sen siististi kasaan, mutta ohut muovikalvo, joka on mullan, kasvin jäänteiden, mätien tomaattien ja limaisen biofilmin peitossa, on kaikkea muuta kuin siisti. Ajan tilan kulmalle ja kippaan muovit samaan kasaan, jota isoisäni alkoi käyttää 40 vuotta sitten.

Katemuovien käyttö on ollut yleinen käytäntö alalla jo kymmeniä vuosia. Se on taloudellisesti järkevintä viljelijöiden kannalta; se on monella tapaa järkevintä myös ympäristön kannalta. Katemuovien avulla voidaan säästää vettä, vähentää kemiallisten torjunta-aineiden tarvetta ja tuottaa parempia satoja. Toisaalta niiden käyttö merkitsee myös sitä, että Yhdysvaltojen on hävitettävä jollain keinolla yli 45 miljoonaa kiloa muovia vuosittain (joidenkin arvioiden mukaan tällaista muovijätettä syntyy jopa yli 90 miljoonaa kiloa vuodessa). Määrä peittäisi helposti Rhode Islandin osavaltion joko osittain tai kokonaan.

Katteet ja muut maatalousmuovit muodostavat vain murto-osan maapalloa riivaavasta muoviongelmasta. Pakkaus-, tekstiili- ja autoteollisuus ja kaikki muutkin muovista riippuvaiset alat tuottavat jätettä. Maatalouden katemuovit ovat kuitenkin useimmiten liian ohuita ja likaisia, jotta ne voisi helposti kierrättää, joten niiden uusiokäyttö uutena katemuovina on yleensä mahdotonta tai liian kallista. Suurimmasta osasta tulee roskaa. Katemuovit ovat kertakäyttöistä muovia, jonka hyötyjä on vaikea jäljitellä millään muulla tuotteella, mutta joka myös tuottaa hankalaa jätettä.

Floridassa, missä aurinko porottaa kuumemmin kuin kotiseudullani, muovirivit ulottuvat kauas, aina horisonttiin asti. Pelloille levitetään päivittäin niin suuria määriä muovia, että niillä voisi peittää kotitilani kokonaan. Buddy Hill viljelee tuhansia hehtaareja tomaattia, ja hänen mukaansa ”paljaalla maalla ei saa yhtä suurta satoa kuin muovilla. Ero on kuin yöllä ja päivällä.” Hyödyt vaihtelevat viljelykasvista riippuen, mutta esimerkiksi tomaattien osalta sato kasvaa tutkimusten mukaan jopa kolmanneksella, kun viljelyssä käytetään katemuovia paljaan maan sijaan, ja vastaavanlaista kasvua on mitattu myös useimpien muiden hedelmien ja vihannesten kohdalla.

Toisin sanoen maatalousmuovien käyttö on venyttänyt mahdollisuuksien rajoja hedelmien ja vihannesten viljelyssä. Muovista valmistetuissa kasvihuoneissa kasvit voivat kasvaa vuodenajasta riippumatta. Katemuovien alle asennetut pienet muoviputket valuttavat hitaasti vettä juuri sinne, missä kasvit sitä tarvitsevat, mikä parantaa kastelutekniikkaa ja tehostaa veden käyttöä jopa 80 prosenttia maanpäällisiin järjestelmiin verrattuna. Pienemmät vesimäärät huuhtelevat vähemmän lannoitteita maaperästä paikallisiin vesistöihin ja ekosysteemeihin. Katemuoveilla voidaan myös säädellä maaperän lämpötilaa ja hillitä tautien leviämistä. Lisäksi ne pitävät rikkakasvit kurissa: ohuiden muovikalvojen alla lämpö ja valon puute tappaa kaikki rikkakasvit, jotka alkavat itää. Vähemmän rikkakasveja merkitsee puolestaan vähemmän tarvetta niiden kasvua estäville kemikaaleille, ja rikkakasvien käsin kitkemiseen kuluu vähemmän työtunteja.

Perinteisille katemuoveille on toki olemassa vaihtoehtoja, kuten biohajoavia katemuoveja. Ne ovat kuitenkin kalliimpia ja voivat viljelykasvista ja sääolosuhteista riippuen hajota joko nopeammin tai hitaammin kuin mitä viljelijä toivoisi. Katteista ei ole hyötyä viljelijälle, jos ne hajoavat liian nopeasti, ja pelloille saattaa toisaalta jäädä ehjiä muoveja, jotka rajoittavat viljelijöiden mahdollisuuksia viljellä myöhäisempiä lajikkeita. Kalifornian ja Floridan maatalousalueilla kylvö ja istutus tehdään useita kertoja vuodessa, ja tilat tarvitsevat muovia, joka voidaan korjata kokonaan pois, jotta uusi sato saadaan nopeasti kasvamaan.

Katemuovit soveltuvat paremmin kaupalliseen maatalouteen, jossa tarkoituksena on tuottaa tehokkaasti ravintoa ihmisille. Erittäin työvoimavaltaiset pientilat voivat onnistua välttämään sekä muovin käytön että teollisesti valmistetut lannoitteet ja torjunta-aineet. Mutta niin kauan kuin on kannattavaa viljellä ravintokasveja paikoissa, joissa on runsaasti tilaa, ja kuljettaa niitä sitten eri puolille maata, likaisten muovien kasat tulevat kasvamaan.

Viljelijöillä ei ole juurikaan valinnanvaraa. Käytetyn muovin kasaaminen jonnekin tilan laidalle saattaa toimia aluksi, jos toiminta on pienimuotoista, mutta pinon kasvaessa yhä suuremmaksi muovinpalaset alkavat kulkeutua tuulen mukana läheisille pelloille, metsiin ja vesistöihin. Lopulta vanhojen muovien läjä on hävitettävä. Meidän kotitilallamme, kuten monilla muillakin Massachusettsin tiloilla, kyseinen kasa, 40 vuoden edestä katemuovia, toimitettiin kaatopaikalle tai jätteenpolttolaitokselle yksi jätelava kerrallaan. Muissa osavaltioissa, kuten Floridassa, missä jätteiden avopoltto on sallittua, mustat savupilvet nousevat ilmaan ympäri maatiloja kohoavista kasoista – jälleen yksi päästölähde, joka pumppaa hiiltä ilmakehään. Muovin tuotannossa käytetään fossiilisia polttoaineita ja sekä sen valmistaminen että hävittäminen tekee siitä yhden suurimmista ilmaston lämpenemiseen vaikuttavista materiaaleista.

Arkansasin osavaltion Stuttgart on kaupungin tervetuliaiskyltin mukaan maailman riisi- ja ankkapääkaupunki. Paikallinen yritys nimeltä Revolution Sustainable Solutions pyrkii tekemään kierrätyksestä toimivaa. Yritys kerää likaista muovia kaupunkia ympäröiviltä laajoilta viljelysmailta sekä keräyspisteistä ympäri Keskilänttä. Muovi pilkotaan helposti käsiteltäviksi paloiksi, pestään, murskataan hiutaleiksi, pestään uudelleen ja kuivataan. Sen jälkeen yritys käyttää muovaa ekstruusion eli suulakepuristuksen avulla hiutaleista muovihartsia, josta tehdään pääasiassa roskapusseja.

Tuotantolinjalle joutunut hiekanjyvä voisi pilata ohuet muovituotteet. Niinpä Revolution kerää pääasiassa käytettyjä polyeteeniputkia (joita käytetään kastelussa) sekä säilörehusäkkejä, eli pitkiä, korkeita, toukkia muistuttavia putkiloita, joissa säilytetään rehua. Kummatkin tuotteet on valmistettu katemuoveja paksummasta materiaalista, minkä ansiosta niissä on vähemmän epäpuhtauksia. Katemuovien suurempaan pinta-alaan jää enemmän multaa, ja lisäksi joissakin katteissa on kohokuviointi, joka tekee niistä kestävämpiä ja ohuempia, mutta johon tarttuu enemmän epäpuhtauksia. Muovin kierrätys noudattaa yleensä samaa kaavaa: otetaan jotain suurta ja likaista, pilkotaan ja puhdistetaan se ja lopuksi muovataan se ekstruusiolla halutun muotoiseksi. Mutta siinä missä polyeteeniputkien ja säilörehusäkkien pesu kierrätystä varten onkin ehkä kannattavaa, käytettyjen katemuovien painosta jopa 80 prosenttia voi koostua epäpuhtauksista, eli ne vaativat perusteellista puhdistusta. Niiden kierrättäminen tulee usein kalliimmaksi kuin uusien katteiden valmistaminen.

Karl Englund, Washingtonin osavaltionyliopiston ympäristötekniikan professori ja kouluttaja, on erikoistunut juuri tällaisiin arvoltaan vähäisiin raaka-aineisiin. Hänen mukaansa yksi ratkaisu katemuovien kierrättämiseksi olisi löytää käyttötarkoituksia, jotka eivät edellytä puhdasta raaka-ainetta. Katteesta voisi valmistaa esimerkiksi reunakaiteita maanteille tai jätteenpolttolaitoksille erikoispolttoainetta, joka palaisi sopivissa olosuhteissa puhtaammin kuin hiili. Katteet voitaisiin myös pestä kemiallisesti tai kerätä siten, että niissä olisi jo pellolta lähtiessä vähemmän epäpuhtauksia. Useimmat näistä ideoista ovat kuitenkin vasta kokeiluasteella.

Kun kevät saapuu kotitilalleni Massachusettsissa, alamme järjestellä katemuovivarastoamme. Mustat rullat varhaisille lajikkeille, koska ne lämmittävät maaperää; valkoiset kauden puolivälin lajikkeille, koska ne heijastavat osan auringon lämmöstä takaisin; ja biohajoavat katteet meloneille ja muille kasveille, jotka rönsyilevät ja pitävät luonnostaan mullan kosteana sekä tukahduttavat rikkakasvit omin voimin. Muutamia riekaleita viime vuoden biohajoavista kalvoista lepattaa tuulessa maasta nousevien peitekasvien seassa pitkin peltoja.

Kahdenkymmenen hehtaarin maatilamme, samoin kuin kaikki tuhansien hehtaarien tilat Floridassa, Kaliforniassa ja ympäri maailmaa, on osa järjestelmää, joka toimii toistaiseksi, mutta joka etenee kausi kaudelta, vuosi vuodelta kohti tulevaisuutta, jossa eri puolille maailmaa kasaantuvia muoviröykkiöitä ei pysty enää hallitsemaan mitenkään.

©2024 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Apropos lingua.