Jättimäiset muoviröykkiöt saavat vihannekset kasvamaan, mutta ne ovat myös suuri ongelma
Muovin ansiosta maanviljelijät voivat käyttää vähemmän vettä ja lannoitetta. Kauden päättyessä heille jää kuitenkin kasa jätettä.
The Atlanticin englanninkielisen artikkelin voit lukea tästä linkistä. Juttu on julkaistu alun perin toukokuussa 2024.
Perheeni omistaa hedelmä- ja vihannestilan Yhdysvaltain Uudessa-Englannissa ja joka vuosi peitämme noin neljänneksen 20 hehtaarin viljelyalasta katemuovilla. Muovirullat, 150 senttiä leveät ja 1 200 metriä pitkät, asetellaan koneeseen, jota isäni ja minä kutsumme tuttavallisesti muovittajaksi.
Traktorin perään kiinnitetty laite sylkee katetta täydellisesti koholla olevan kasvualustan päälle ja kääntää lopuksi multaa muovin reunojen päälle, jotta kate pysyy tiukasti paikoillaan koko kasvukauden ajan. Jokaisen rivin päässä kone pysähtyy ja nousee ylös maasta. Astelen sen luo, asetun haara-asentoon vajaan metrin levyisen kummun ylle ja upotan lapion ohuen muovikerroksen läpi, kunnes muovi irtoaa traktorista. Seuraavien kuukausien aikana tomaatit, kurpitsat ja melonit kasvavat huomattavasti tehokkaammin näillä pelloilla nimenomaan katteen ansiosta. Mutta kasvukauden jälkeen meille jää jälleen kasa käytettyä ja käyttökelvotonta muoviroskaa.
